Merkinnät teemasta 'joululaulut'

Tulkaa kaikki nyt laulamaan

Joulukuu. Se mokoma tuli tänäkin vuonna, vaikka kovasti yritin vinkata, että saisi jäädä väliin. Nyt on sitten vain elettävä sen kanssa. Ja onhan se ihan hyvä kuukausi, ainakin viimeinen viikko tai niille main on mitä mukavinta aikaa.

Joulukuun parhaimpiin puoliin kuuluu se, että joululaulut siirtyvät miksi-ne-soittaa-näitä-jo-nyt-kategoriasta nyt-näitä-viitsii-jo-kuunnella-ryhmään. Viimeinen joulunalusviikko on jo suorastaan joululaulujen kulta-aikaa, ja parhaat laulut onnistuvat tuomaan sen, mitä muu elämä yrittää itsepintaisesti ajaa pois: joulurauhan.

Tänä vuonna seuraan blogissani joulun lähestymistä joululaulujen merkeissä. Älkää peljätkö, ei tämä koko kuu pelkkää joululauleloa tule olemaan, mutta poiminpahan joka päivälle jonkin mieltä ilahduttavan joululaulun. Jos vaikka se toisi minullekin sitä joulumieltä.

***

Suurin osa meille rakkaista joululauluista on suomalaisia tai ruotsalais-saksalaista alkuperää. Vain harva perinteikkäistä lauluista on sellaisia, jotka tunnetaan myös brittiläisen imperiumin alueella. Ei siellä lauleta sellaisia lauluja, jotka suomalainen osaa vaikka keskellä REM-unta, kuten Enkeli taivaan eikä Joulupuu on rakennettu, vaan It Came Upon the Midnight Clear (Soi laulu enkelten, suom. sanat Kari Ala-Pöllänen), Away in a Manger (Vastasyntynyt Jeesus, suom. sanat Kyllikki Solanterä) tai Hark! The Herald Angels Sing (Enkellaulu kajahtaa, suom. sanat Erkki Airamo). Minulle näiden laulujen ainoa oikea kieli on englanti, suomalaisia sanoja en osaa lainkaan.

Joulukuun ensimmäisen päivän laulu olkoon vanha latinankielinen kirkkolaulu Adeste fideles, jota englanninkielisissä maissa lauletaan Frederick Oakeleyn käännöksenä sanoilla O Come, All Ye Faithful (Nyt riemuiten tänne, suom. sanat P. J. Hannikainen). Laulu löytyy myös vuoden 1986 suomalaisesta virsikirjasta nimellä Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä.

O come, all ye faithful, joyful and triumphant,
o come ye, o come ye to Bethlehem

(Adeste fideles, laeti triumphantes
venite, venite in Bethlehem.)

Sanat tuovat mieleeni myös myöhempien aikojen suomalaisen joululaulun Ilouutinen (säv. ja san. Jaakko Löytty), josta jo viime joulun alla kirjoitin: “Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on poika syntynyt maailmaan, tulkaa laulamaan.”

Kun maass’ on… (16. luukku)

Illalla kävimme kauneimmissa joululauluissa. Kirkko ei ole koskaan niin täynnä kuin joululaulutapahtuman aikaan, vuodesta vuoteen. Tai mikä minä olen sanomaan, kun käyn kirkossa harvakseltaan.

Kirkon sisällä ei tarvinnut muistaa, miten epätosia monien joululaulujen sanat tänä(kin) vuonna ovat: Kun maass’ on hanki ja On hanget korkeat nietokset eivät kerro tämänvuotisesta joulusta. No onkos tullut kesä tuntuu sitä vastoin sarkastisen osuvalta.

Tänä vuonna vihkonen tarjosi muutaman uuden joululaulun, mutta niitä ei tapahtumassa laulettu. Tutustumme niihin sitten kotona. Kauneimmissa joululauluissa olen ensimmäistä kertaa kuullut pari kauneinta uutta joululaulua: Ilouutinen (säv. ja san. Jaakko Löytty; tämä ei ihan osu kategoriaan “uusi”, sillä on jo yli 30 vuotta vanha, mutta kuulin laulun ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten) sekä Tulkoon joulu (säv. ja san. Pekka Simojoki).

Kumpainenkin laulu osoittaa, ettei joululaulun tarvitse olla helppo ja ykstotinen. Tulkoon joulu on 6/8-rytminen ja alkaa haasteellisesti joko kolmen kahdeksasosan koholla tahi kolmen kahdeksasosan tauolla, katsantokannan mukaan. Ilouutinen-laulun kertosäe taas ei ole symmetrinen, vaan siinä on neljäntenä säkeenä pelkkää hyräilyä. Kertosäkeen kohokohta on alussa eikä se kasva loppua kohti. Pikantti yksityiskohta.

Se kauneimmissa joululauluissa tuli taas kerran todistettua, että suomalainen laulaa jouluna suomalaista musiikkia. Koko iltana kuulin todistettavasti yhden laulun, joka ei ollut suomalaisen säveltäjän tuotantoa. Kappale oli Morning has broken, josko siihen oli tehty jouluiset sanat. Uusi elämys tuokin, mutta minulle tuo laulu on aina yhdistynyt kevääseen ja kesään.

Ilta päättyi, kuten aina, lauluun Maa on niin kaunis. Tällä kertaa lauloimme sen, koko kirkkokansa, ilman pianosäestystä seisaaltaan. Siinä oli outoa juhlallisuutta.

Laulu soi (14. luukku)

Ennen päivän aihetta todettakoon: kyllä, eilinen jäi väliin. Piti siinä printata joulukortteihin taustalipareita, ja väsytti aivan armottomasti, joten suljin hetkeksi silmät, kun printteri runksutti…

Tänä iltana oli koulun joulujuhla. Olen jo muutaman juhlan tässä koulussa nähnyt ja koko joukko juhlia on vielä tulossa, ja täytyy sanoa, että tässä opinahjossa on hyvät juhlat! Koko koulu eskareista kuutosluokkalaisiin on mukana: isommat koululaiset esittävät pieniä näytelmiä, viitosluokkalaiset ja eskarit tekevät yhteistä ohjelmaa (tänä vuonna oli kerrassaan mainio tanssileikki, jossa pikkuiset tontut leikkivät lumiukon ympärillä), kuutoset ja ekaluokkalaiset toteuttavat jouluevankeliumin enkeleineen, paimenineen ja tietäjineen. Tänä vuonna nähtiin muun muassa hauska tonttuleikki ja suloinen pikkuballeriinojen tanssi. Ja mikä parasta, koko koulu laulaa!

Yksi miinus tässä lauluhommassa on: kun joulujuhlan ilta koittaa, minäkin hallitsen koko lauluohjelmiston, sillä sitä soitetaan ja lauletaan meillä hartaasti harva se päivä. Koululaisilla ei nimittäin ole sanapapereita rapisteltavanaan, vaan koko joukko laulaa ulkomuistista. Tekee hyvää muistille, laulamiselle ja koko juhlalle, vaikka se yllätysmomentti illasta jääkin puuttumaan.

Minusta on hienoa, kun koko koulu, kaikenikäiset koululaiset ja opettajat, laulavat yhdessä koko joukon joululauluja – säestyksenä on sähköpianon lisäksi yleensä rummut ja basso, jolloin tulee jo oikeaa livemusiikin tuntua. Tänä vuonna opin muutaman uuden joululaulun: Lumilinna kuuluu olevan Jukka Kuoppamäen sävellys ja Jari Sillanpään tunnetuksi tekemä (siis muille paitsi minulle), Joulun suuri ihme (säv. Ari Rautakoski, san. Pia Perkiö) on niin uusi kappale, että joululaulukirjamme eivät sitä vielä tunne, ja tutuksi tuli myös kymmenkunta vuotta vanha Joulun suuri salaisuus, sävellys Petri Laaksonen, sanat Anna-Mari Kaskinen – parivaljakko, jonka kappaleisiin tutustuin ensimmäistä kertaa rippikoulussa.

Seuraavan kerran lauletaan jo sunnuntaina. Silloin paikallisessa kirkossa on kauneimmat joululaulut, ja sinne menen jälkikasvun kanssa laulamaan, kuuntelemaan ja nauttimaan.