Merkinnät teemasta 'juhla'

Ai mikä pääsiäinen?

Päivän pakollisella kauppareissulla tajusin, miten erilaiselta maailma näyttää keskivertotyöntekijän silmin.

Suomalaiset meinaavat pitää pääsiäisen lomaa – reissataan, shoppaillaan, syödään, ollaan perheen kanssa. Kaupan työntekijöillekin on luvassa ihan oikeita vapaapäiviä, kun jokainen putiikki on kiinni pari pyhäpäivää.

Minun pääsiäiseeni ei sisälly lomaa, vapaata tai muutakaan oleilua. Arvostan toki neljää päivää, joiden aikana ei tarvitse välttämättä vetää edes kotoapoistumiskelpoisia vaatteita ylle, vaan voin uppoutua olennaisiin urakoihin aamusta iltaan. Ja kyllä tässä uppoudutaankin – tai ainakin jämähdetään ompelukoneelle.

***

En erityisesti pidä juhlapyhistä, mutta jotain pääsiäishenkistä meilläkin varmaan tehdään. Ainakin ostin reilusti kananmunia, josko jälkikasvu haluaa niitä maalata (muistilappu: keitä ne ensin). Ja koulussa työstetyt pääsiäiskoristeetkin laitetaan toki näytille.

Ja enköhän minä pyri noudattamaan myös jokavuotista traditiotani: pääsiäisenä on aika ottaa keittiön ikkunasta jouluksi laitetut koristeet pois.

Maailma on muuttunut

Tänään ilmestyi paikallislehti Sompion 30-vuotisjuhlanumero. Tarkkaan ottaen jo keväällä tuli kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisen Sompio-lehden julkaisemisesta, ja oikein tarkasti ottaen lehti ei ole ilmestynyt Sompio-nimellä koko tätä aikaa. Joka tapauksessa juhlavuotta vietetään – onnittelut kolmekymmentävuotiaalle!

Kirjoitin juhlalehteen kolumnin. Pitkään aihetta pyöriteltyäni ja pohdiskeltuani päädyin kirjoittamaan siitä, millaisena minä muistan Sompion ja sen tekemisen 1980-luvulta. Olin silloin tenava, toki, mutta kirjoittelin jo juttuja lehteen, ja ehdin olla muutamana kesänä kesätoimittajanakin.

Koska Sompion kaltainen kulttuurijulkaisu ei luultavasti ole kaikkien ulottuvilla, olkaa hyvät: kolumnini.

***

Maailma on niistä ajoista muuttunut (ette varmaan olisi sitä arvanneetkaan…). Muistan toki, että Sompion toimituksessa oli kiirusta, mutta rauhallista kiirusta. Kuinka monella työpaikalla enää on sellaista?

Ylen tämänpäiväisessä uutisessa todetaan, että nykytyöelämä venyttää työntekijän kestävyyden äärimmilleen. Neurologi Kiti Müller Työterveyslaitoksesta sanoo, että aivot eivät voi olla yhtä aikaa tehokkaat ja luovat. Right on the money.

Kumpi on parempi: työntekijä, josta puristetaan kaikki tehot muutamassa vuodessa, vai työntekijä, joka tekee työtä tahdilla, jolla jaksaa vielä kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästäkin?

On ihmisiä, jotka ovat tehneet 40 vuoden työrupeaman samassa työpaikassa. Tätä nykyä se on harvinaisempaa, sillä ihmiset muuttavat, työpaikat kaatuvat alta, etsitään parempaa uraa – tai etsitään työpaikkaa, jonka tahdissa jaksaa. Monet löytävät kestävyytensä rajat vasta, kun ovat ylittäneet ne.

Liputuspäivä

Meinasin ihmetellä päivällä ääneen, että mikä ihmeen liputuspäivä tänään on. Välähti, ennen kuin avasin suuni: äitienpäivänähän liputetaan.

Jälkikasvu oli sitä mieltä, että äitienpäivänä liput nousevat salkoihin, koska äidit käyvät ne sinne laittamassa. Talonmies ei kuulemma viitsi.

Juhlaa ja laskentaa

En erityisesti pidä juhlista, mutta tänään pidimme vapaaehtoisesti juhlat. Tai no, minä leivoin (!) mokkaruutuja, muuten istuin päivän tietokoneella.

Juhlan nimenä oli Sadan Kirjan Juhlat. Tarkoittaa, että lapsi oli lukenut sata romaania. Juhlan kunniaksi siis herkkuja ja ennakkolupaus pienestä lahjasta: luvassa on kirjanmerkki, jonka äiti loihtii helmivarannoistaan.

Tarkkaan ottaen Sadan Kirjan Juhlat ovat 26 kirjaa myöhässä. Ne oli tarkoitus pitää joskus syksyllä, mutta koska nämä olivat ensimmäiset SKJ:t, oli vähän hakusassa, mitä tehdään. Lopulta päädyttiin yksinkertaiseen juhlintaan. Ehkä tässäkin on ajatus tärkein?

Koulusta tuli kollektiivinen kehotus kannustaa koulukkaita lukemiseen. Meidän ei tarvitse kannustaa, kirjaan tartutaan ilomielin. Mutta tuskinpa juhlasta haittakaan on.

***

Itse voisin viettää Loogisen Ajattelun ja Laskennan juhlaa. Olen päivän (useamman, itse asiassa) istunut tietokoneellani vääntämässä excel-taulukoita. Olen saanut firman laskutussysteemit kohdalleen, nyt olen ruuvannut itämaisen tanssin kesäfestivaalin ilmoittautumistiedostoja toimintakuntoon.

Excel on ihmeellinen ohjelma. Kun sinne syöttää kaavan, se suorittaa automaattisesti kaikenmoisia laskutoimituksia. Festivaalin tarpeet eivät ole sinällään monimutkaiset: kurssi-ilmoittautumisten hinnat lasketaan yhteen ja lisätään näytöslippujen hinnat. Hienosäätöä ja variaatioita sen sijaan on: on jäsenhintaa, lippujen pakettialennusta sun muuta. “Jos on näin, niin hae hinta tuolta, mutta jos ei, niin hae se jostain muualta.”

Koska minulla on taipumusta monimutkaisuuteen, ilmoittautumistiedosto myös varoittaa, mikäli joku yrittää osallistua kahdelle päällekkäiselle kurssille tai kun jokin kurssi alkaa olla täynnä.

Kun kursseja on 36 ja näytöksiä kolme, osallistujia yli kolmesataa, jäsensihteerimme saa kirjoittaa kevään mittaan laskuja monta sataa. Kyllä kaikki mahdollinen automaatio ja virheidenkarsinta on silloin paikallaan. Vaikka sen automaation ohjelmoimiseen meneekin taas useampi päivä.