Merkinnät teemasta 'kännykkä'

Ei siksi että muillakin

Olin jo pitkään miettinyt, että tarvitsisin uuden kännykän. Mutta vasta kun ensin mies siirtyi android-aikaan ja jälkikasvukin perässä, alkoi kännykkäkuume toden teolla kohota. Olin kuvitellut, että kosketusnäytölliset ovat kömpelöitä käyttää, mutta kun katselin, kuinka näppärästi muut selasivat kännykän ohjelmia, pelasivat pelejä ja seikkailivat netissä, tuli olo: minäkin haluuuun!

Mutta eihän se näin mene. Periaatehan on se, että ei tarvitse saada jotain hienoa siksi, että muillakin on. Joten asiaa täytyi huolellisesti puntaroida.

Miksi tarvitsen uuden kännykän, vaikka minulla on ihan hyvä, toimiva kännykkä?

  1. Vanha pätkii puheluita. En voi puhua sisällä, koska puhelu katkeaa. Talvella se on hyvin ikävää. (Kaiken muun vielä sietää, mutta jos puhelimella ei voi puhua…)
  2. Puhelinmuistion haku ei toimi kuin alkukirjaimella. (Okei, tämänkin kanssa eläisi, jos pystyisi puhumaan ne puhelut.)
  3. Musiikkisoitin on kankea. (Kyllä, tiedän, että se on puhelin, mutta erillinen mp3-soitin on ihan turha kannettava.)
  4. Musiikkia ei kannata soittaa kaiutinten kautta; se ei kuulu mihinkään.
  5. Kännykkään käyvät vain mini-usb-plugilliset kuulokkeet. Valitettavasti kuulokkeiden liitännässä tai johdossa on jotain vikaa: ne pätkivät musiikkia.
  6. Kännykkä toteaa kovin usein usb-kuulokkeistani: “Irrota laite, se kuluttaa liikaa virtaa.” Sen jälkeen kännykkä menee jumiin ja se pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen.
  7. Toisinaan kännykkä sammuu itsekseen kesken musiikin kuuntelun.
  8. Kännykkä käynnistyy hitaasti – vie kauan, ennen kuin kännykkä on ladannut yhteystiedot ja musiikit.
  9. Soittolistojen tekeminen on työlästä ja kappaleiden hakeminen on hidasta. Siirtyminen kappaleesta toiseen selaamalla vie turkasen kauan.
  10. Kännykän internettoiminnot ovat surkean hitaita. Siis todella h-i-t-a-i-t-a.
  11. En voi päivittää tai lukea kännykällä toiminimen Facebook-sivuja.
  12. Voin käyttää vain yhtä Twitter-tiliä, jollen halua jatkuvasti kirjautua sisään ja ulos. Twitter-virran lukeminen ja selaaminen on surkean hidasta.
  13. Kännykän kamera on ihan käypäinen, mutta sillä otettuja kuvia ei saa siirrettyä nettiin, Facebookiin, Twitteriin tai ylipäänsä mihinkään muuta kuin siirtämällä ne ensin muistikortilta koneelle.
  14. Kalenteri on alkanut sekoilla. Se siirtää välillä merkintöjä tunnin eteenpäin, mikä on äärimmäisen ikävää, kun kännykkään on ohjelmoinut muistutuksen esimerkiksi tapaamisista tai kokouksista.
  15. S40-käyttöjärjestelmälle löytyy hyvin vähän ohjelmia, ja jos löytyy, ne toimivat kännykässä tolkuttoman hitaasti.

Miksi hyötyisin huomattavasti uudesta kännykästä (älypuhelimesta/androidista/kosketusnäytöllisestä)?
(Oletusarvona on, että edellä mainitut ongelmat ratkeavat vaihdossa.)

  1. Nopea(mpi) netti. Aina välillä liikun maailmalla, ja nettipimento ei enää ole nykypäivää.
  2. Nopea(mpi) netti myös silloin, kun liikun lähiseudulla. Nettiin voi olla asiaa vaikka ruokakauppareissulla.
  3. Appseja joka lähtöön: ei tarvitse mennä selaimen kautta Facebookiin, Twitteriin, Foursquareen, LinkedIniin, HeiaHeiaan tai ylipäänsä mihinkään lukuisista verkkopalveluista, joita käytän, vaan voi käyttää natiiviappsia.
  4. Sähköpostien seuranta. Älkää unta nähkö, että vanhalla olisi kannattanut edes yrittää.
  5. Mahdollisuus chätätä näppärästi. Gtalk on hyvä vaihtoehto yhteydenpitoon perheen kanssa (ja miksei muidenkin).
  6. Reaaliaikaiset hälyytykset tärkeimmistä palveluista. Ei tarvitse koko ajan kytätä eri palveluita.
  7. Mahdollisuus hyödyntää Evernotea muutenkin kuin näppäimistön äärellä. Jo pelkästään sen takia kannattaa vaihtaa kännykkää.

Niin että miksi oikeastaan olen odottanut näin pitkään?

Pähkäilin asiaa kuukausitolkulla, ja lopulta liki kaksi viikkoa sitten ostin puhelimen kolmessa minuutissa. Opettelua on ollut paljon, mutta nyt vastaan jo sujuvasti puhelimeen, lähetän tekstiviestin ja olen jopa onnistunut tallentamaan puhelinnumeroita. Lukuisia appseja on käytössä ja kalenteriakin olen jo päässyt siirtämään kännykän muistiin.

Hitaasti prosessi silti etenee: yhtään musiikkikappaletta en ole vielä ehtinyt kännykkään lataamaan. Musiikkisoittimen ominaisuudet ovat siis yhä testaamatta. Ehkä jo viikonloppuna…

Seuraavaksi ryhdyn tekemään listaa siitä, miksi tarvitsisin tabletin. En siis suinkaan siksi, että mä haluuuun.

Harkittu hankinta

Olen yli kuukauden yrittänyt asennoitua kännykkäostoksille. Vanhan toimintavarmuus on ollut vaihteleva, viimeksi lauantaina kännykkä meni itsestään pimeäksi ilman syytä.

Kännykkämalleja on tätä nykyä ihan liikaa, ominaisuuksia pilvin pimein. Ei niistä osaa sanoa, mikä malli on hyvä ja paras ja toimivin juuri minulle.

Marssin myyjän luo, ladoin pöytään tärkeimmät speksit (hintakatto, musiikkisoitin, riittävän hyvä kamera, ei QWERTY-näppäimistöä) ja jäin odottamaan. Eteeni kannettiin muutama vaihtoehto, joista sitten karsin kirjaimellisesti näppituntumalla: valitsin sen, mikä näytti parhaalta ja tuntui käteen mukavimmalta.

Urakkana on nyt siirtää kaikki aineisto vanhasta kännykästä uuteen, kasata soittoryhmät ja soittoäänet kohdalleen ja niin edelleen. Kauankohan siihen menee, että tämä mobiililaite alkaa tuntua omalta?

Jatkoaikaa

Kännykkäni on muutaman vuoden vanha nokialainen. Koska se pelaa ihan kohtuullisesti ja vastaa tarpeitani (siis niitä, joita olen keksinyt), en ole kummemmin harkinnut kännykän uusimista.

Akku on kyllä reistannut. Ehkä reilut kolme (vai neljä?) vuotta vanhalta puhelimen akulta ei enää sovikaan odottaa ihmeitä. Taannoin kerroin, että Nokian sivuja selatessani minulle paljastui, että akku kuuluu mahdollisesti vialliseen tuote-erään. Toisin sanoen Nokia vaihtaa akkuni veloituksetta. Puhelin sai siis jatkoaikaa.

***

Uuden akun luvattiin saapuvan noin kolmessa viikossa. Oikeasti siihen meni yli viisi viikkoa. Kun akku sitten postitse saapui, meni päivä, pari, ja postissa tuli vielä toinenkin akku.

Niin että jos tuo kännykkä ei muuten simahda, sen kanssa voisi pärjätä vielä arviolta viisi, kuusi vuotta noilla kahdella akulla.

Kelpaisikohan se parin vuoden päästä vielä jälkikasvulle? Jospa minä silloin miettisin jo uuden kännykän hankintaa.

Juhlan syke

Nimipäivä ei ole suuren suuri juhla. Jostain syystä tänä vuonna ystävät ja tuttavat olivat panneet päivän merkille, ja nimpparionnitteluja ripotteli pitkin päivää. Kiitos, rakkaat ihmiset!

Juhlapäivä kohotti sykettä jo heti aamusta: heräsin siihen, että esikoinen seisoo sängyn vieressä ja ilmoittaa kellon olevan jo vaikka mitä.

Kännykkä oli jäänyt piuhan päähän latautumaan, joten herätyskin oli jäänyt laittamatta päälle. (Kelloradioni oli taas seonnut viimeisimmästä sähkökatkosta.) Ei auta, lähitulevaisuudessa on pakko käydä ostamassa pattereilla käyvä perinteinen herätyskello.

***

Kännykkäni akku kuuluu Nokian nettisivujen mukaan mahdollisesti virheellisiin tuote-eriin. Ainakin siitä on tullut varsin vinkeästi virtansa hävittävä aparaatti. Liekö sitten akkuongelmasta kyse, kun kännykkä on myös pariin otteeseen pimennyt tyystin ilman ennakkovaroitusta.

Otin yhteyttä Nokian asiakaspalveluun neljä viikkoa sitten, ja sieltä kerrottiin, että minulle saapuu mahdollisesti virheellisen tuote-erän perusteella uusi akku noin kolmen viikon kuluttua.

Huomasittehan, että noissa aikamäärissä on eroavaisuus, joka ei millään muotoa ole koitunut minun edukseni.

Huomiseksi riittää virtaa, kännykässä siis. Täytyy pistää herätys päälle, jotta huomisaamu alkaa vähän matalammalla sykkeellä.

Iloisesti helähtää Nokia tunes

Joku viikko sitten tyhjäsin kännykkäni muistikortin ja tallensin sinne valikoiman uutta musiikkia. Hyväksi havaittuun tapaan laitoin eri soittajaryhmille valikoiman erilaisia soittoääniä.

Oma perhe soittaa Marilyn Monroeta. Sukulaisten soittaessa kajahtaa Duffy (jolta olen kuullut tasan kaksi kappaletta, mutta kummastakin pidän – ihanaa 1960-luvun tunnelmaa). Tanssiryhmäläisillä soivat työn alla olevat tanssibiisit, tanssinharrastajilla ylipäänsä itämaisen tanssin musiikki. Kaikki ryhmättömät soittavat Andrew Lloyd Webberiä, tällä hetkellä musiikkia musikaalista Evita.

Tai siis nämä kappaleet soisivat, jos kännykkäni ei olisi kokenut jotain idiottimaista vinksahdusta. Muistikortilla olevat soittoäänet kieltäytyvät toimimasta tai soivat korkeintaan sekunnin, pari. Sitten ilmoille helähtää iloinen Nokia tunes.

Jos minä jotain soittoääntä inhoan, se on Nokia tunes. Se saattoi olla ihan komea joskus pyöreästi 12 vuotta sitten, kun ensimmäisen kännykkäni ostin. Mutta se ei tosiaan ole se soittoääni, jonka kännykästäni haluaisin kuulla.

Aiemmin biisit kännykän muistikortilta toimivat ongelmitta soittoääninä, nyt eivät. Mikään säätö ja vääntö ei tunnu auttavan. Tänään keksin, että voisin siirtää kaikki SIM-kortille tallennetut kännykkänumerot puhelimen muistiin. En vielä tiedä, saako se soittoääniä toimimaan, mutta jotain ainakin tapahtui: kaikkien numeroiden ryhmätiedot hävisivät.

Mieluummin silti joka puhelulla And the money kept rolling in kuin Nokia tunes.

Jälkikirjoitus viikkoa myöhemmin

Ei auttanut mikään: muistikortin musiikit päättivät lopettaa tyystin soimisen, soittoääninä siis. Musiikkeja pystyy toki kuuntelemaan soitto-ohjelman kautta tai yksitellen galleriasta, mutta soittoäänenä soi itsepintaisesti Nokia Tunes.

Kun siirsin kappaleet kännykän omalle “kovalevylle” (mikä-se-sitten-ikinä-oikeasti-onkaan), ne suostuivat toimimaan kännykän hälytysääninä. Valitettavasti yksittäisten kappaleiden vaatima tila Nokian suosimassa aac-muodossa on useampia megoja, joten kännykän pieni muisti ei kovin laveaan biisivalikoimaan riitä.

Siispä täytyy muuntaa kappaleet mp3-muotoon ja pätkäistä sopiva puolen minuutin pätkä soittoääneksi. Ensimmäiseen urakkaan valikoitui ohjelmaksi Switch, toiseen Audacity.