Merkinnät teemasta 'käsityölehdet'

Melkein lopetettu lehtitilaus

Suuri Käsityölehti on tullut minulle kestotilauksena vuodesta 1996. Tai 1995. Tai niillä main. Todella pitkään, joka tapauksessa.

Tilausjaksoni alkuaikoina päätoimittajana toimi Tina Tötterman, joka siirtyi Suuresta Käsityölehdestä muun muassa lanseeraamaan suomalaista Cosmopolitania (Kodin Kuvalehti 6/2007). Tilalle tuli Paula Hietaranta, jonka siirtyi eläkkeelle marraskuussa 2008, kymmenen vuoden päätoimittajuuden jälkeen. Uudeksi päätoimittajaksi valittiin tv-kasvo Anu Harkki, joka oli jo vuosien mittaan vieraillut Suuren Käsityölehden palstoilla neuleohjeillaan ja omalla palstallaan.

Toiset olivat uudesta päätoimittajasta innoissaan, toiset eivät. Julkisuudesta tuttu ihminen jakaa aina mielipiteet. Koska käsityölehti on journalistisena formaattina jotain ihan muuta kuin tyypillisemmät aikakauslehdet, päätin ottaa avoimen asenteen.

***

Nyt takana on pian puolitoista vuotta Anu Harkin päätoimittajuutta ja yksi iso ulkoasumuutos. Ikävä kyllä uusi Suuri Käsityö ei ole minun mieleeni.

Ulkoasumuutos oli enemmän kuin pelkkä ulkoasun muutos, samalla laitettiin sisältörakennekin uusiksi. Uudistuksessa viilattiin logo (se onnistui), vaihdettiin ohjeiden paikkaa (muutos, josta en pitänyt: lehtiarkiston selaaminen hidastui, kun kaavakoosteet eivät löydykään ennalta-arvattavasta paikasta) ja muutettiin aineiston painopisteitä siten, että lankakäsityöt nostettiin lehden alkuun, ompelukset siirrettiin niiden jälkeen.

Viimeksimainittu hiertää minua todella ankarasti, sillä olen kaikki nämä vuodet tilannut Suurta Käsityölehteä nimenomaan ompeluohjeiden takia. Muutoksen myötä tuntuu siltä, että Suurta Käsityölehteä on lähdetty kehittämään Modan suuntaan – Modassahan julkaistaan aina kahmalokaupalla neuleohjeita, joitain virkkausohjeita ja lisukkeena on muutama kaava muutamaan vaatteeseen. Modaa en ole koskaan innostunut tilaamaan lyhyitä kokeilujaksoja pidempään.

***

Suuren Käsityölehden kestotilausvuosieni aikana käsityömaailma on muuttunut kovasti. Bonnierin Uudet Käsityöt, varsin onnistunut ompelulehti, yhdistyi vuosituhannen vaihteen liepeillä Modaan; saksalainen Burda ilmestyy yhä, mutta se jää kirjastossa satunnaisen selailun asteelle. Tasokkaita askartelulehtiä on ilmaantunut lukuisia, mutta askartelu ei ole minun juttuni.

Aika moni käsityöharraste on löytänyt luontevan kanavan Internetistä: esimerkiksi verkkoneulelehtiä ilmestyy lukuisia ja monet todella taitavat neulesuunnittelijat myyvät neuleohjeitaan verkossa. Tätä nykyä en juuri tartu lehtien neuleohjeisiin, vaan suuntaan ensin Ravelryyn, suomalaisista verkkolehdistä Ullaan, ulkomaisista esimerkiksi Knittyyn, tai tutkailen suoraan suomalaisten suosikkisuunnittelijoitteni ohjevalikoimia (esimerkiksi Villapeikko, Tikru, Kristel, Sisäinen villapaita).

Ompelu on eri juttu. Netissä kaavojen jakaminen, pieniä laukkujen, hattujen ja vastaavien kaavoja lukuun ottamatta, on liki mahdotonta, sillä kaavat täytyy saada isolla kaava-arkilla. Siksi ompelija tarvitsee hyvän ompelulehden, hankkii yksittäisiä kaavoja käsityöliikkeistä tai piirtää kaavansa itse.

Ompelijan onneksi on Ottobre Design (katso myös Ottobre Design blog), joka jaksaa numero numeron jälkeen ilahduttaa. Ottobre julkaisee vuosittain neljä numeroa lasten kaavoja vauvoista 170-senttisiin ja kaksi naistenvaatenumeroa.

***

Uusin Suuri Käsityölehti ilmestyi viikolla. Selasin sen läpi ja huokaisin syvään: kannen lupaama “runsas käsityölehti” hetkauttanut. Eniten inspiroivat sisustussivut (siis minua! järisyttävää) ja kirjontaliite.

Siinä missä Suuri Käsityölehti ei ole hetkeen tuottanut minulle mä-haluuuuuun-tuntemuksia, Ottobre Design tuottaa niitä jatkuvasti. Jokainen Ottobren numero innostaa ja tuo oivalluksia. Vaikka naisten kaavavalikoima ei olekaan valtaisa, kaavat ovat onnistuneita, muuntelukelpoisia ja toimivia.

Käsityölehtiarkiston arvo on siinä, että mallit ja kaavat eivät ehkä puraise nyt, mutta niistä voi olla arvaamatonta iloa myöhemmin. Edelleen kaavoista eniten käyttämäni on Suuren Käsityölehden pikkumustakaava vuodelta 1997, sen pohjalta loihdin likimain jokaisen tanssipukuni ja kotelomekkoni. (Tekisi mieleni sanoa jotain vanhoista hyvistä ajoista, mutta jätän sanomatta.)

***

Uusimman Suuren Käsityölehden numeron jälkeen olin jo käytännössä valmis lopettamaan tilaukseni, kun silmääni sattui Journalisti-lehdestä pikku-uutinen: Anu Harkki jättää Suuren Käsityölehden (sama pikkuinfo vaikkapa Markkinoinnin ja Mainonnan sivuilta).

Ehkä minä annan uudelle päätoimittajalle vielä mahdollisuuden.

Lukemattomat

Mistä tietää, että on kiirus?

Jos päivän postissa tulee käsityölehti (tässä tapauksessa Suuri Käsityö), mutta sitä ei ehdi edes selaamaan läpi ennen kuin juuri ennen töihinlähtöä. Silloin on kiirus. Muut lehdet joutaa lukemaan sitten joskus – järjestin taannoin sängyn viereen kertynyttä huojuvaa lukemattomien lehtien pinoa, jossa vanhimmat taisivat olla vuodelta 2007 –, mutta käsityölehdet tulee yleensä käytyä läpi siltä istumalta.

Lehdessä oli pikasilmäyksellä yksi kiva hamemalli ja pari kolme mukavaa ideaa. Ihan hyvä saldo käsityölehdelle näin liki viidentoista vuoden aktiivikäytön jälkeen.

***

Tänään luovutin khaligimekot koristeltaviksi. Katse siirtyy jo toiseen suuntaan: seuraavaksi täytyy ostaa muutama kymmenen metriä kankaita, jottako voin viettää lähiajat ommellen.

Tänään kaivoin myös esille juottovehkeet ja juotin käyttökuntoon yhden hopeisen kaulaketjun. Niin kovasti kuin mieli hinkuaisi juotostöihin, täytyy kieltää ne ainakin maaliskuuhun asti. Nyt pitäisi keskittyä esiintymiskorujen työstämiseen, niillä on deadline.

Mikä on kohtuus?

Tänään kiskoin kangaslaatikot levälleen ja järjestelin ne uudelleen – tai ainakin tanssiasujen kankaat, sillä niiden määrä on lisääntynyt viime aikoina runsaasti. Seuraavan kahden kuukauden aikana syntyy taas paljon tanssivaatetta paitsi itselleni myös ryhmille.

Aiemmin olin saanut ahdettua lievää väkivaltaa käyttäen kaikki tanssiasujen kankaat kahteen isoon pahvilaatikkoon, nyt piti ottaa lisäksi käyttöön kaksi keskikokoista. Tämä siitäkin huolimatta, että siirsin muutaman huonosti vaatteeksi muotoutuvan näyttävän kankaan lavastustuotteiden puolelle.

(Takauma: En enää ikinä ikinä ikinä yritä ommella kangasta, johon on liimattu paljetteja: se liima tarttuu neulaan ja lankaan ja jälkimmäinen katkeilee toivottoman tiheästi. Lavan koristuksena kangas menestynee hyvin.)

***

Jäin pohtimaan, milloin kohtuus on ylittynyt kangasvarastoissa? Mahtaisiko rajana olla se, kun laatikoista alkaa löytyä kankaita, joiden olemassaolo tulee täytenä yllätyksenä?

Jos sitä pidetään kriteerinä, niin kohtuuden rajoissa vielä mennään. Niukin naukin.

Tosi hyvä postipäivä

Tällaisiin postipäiviin ei ole kovin usein varaa. Minua on hemmoteltu niin helmillä, akvaariokasveilla kuin käsityölehdelläkin.

Suuri Käsityölehtihän on yksi kuukauden kohokohdistani. Nyt odottamani joulun kaksoisnumero jäi kirkkaasti muun postitarjonnan varjoon. Vielä ennen pakkasten tuloa sain kylmäherkän kasvilähetyksen. Rusolehti (Ludwigia palustris x repens, josko muitakin tieteellisiä nimiä käytetään) on ollut toivelistallani pitkään. Viikonloppuna Aqua-webissä oli sopivasti tarjolla rusolehteä; ostin kasvit ilman jahkailua eikä postikaan toimituksessa hidastellut.

Olin mukana kimppatilauksessa korutarvikkeita myyvään Fire Mountain Gems -firmaan. Tulivuorilta saapui aimo lasti ihastuttavia kivihelmiä: runsaasti rakastamaani granaattia 5- ja 6-millisinä, ihastuttavia mustia onyx-lehtiä, krakeloitua kristallikvartsia 6- ja 8-millisinä, litteitä ovaaleja botswanan akaatteja sekä koemielessä fossiiliakaattia 6- ja 8-millisinä sekä karvan verran isompina pyöreinä ovaaleina. Ihan nappiin osunut tilaus, näistä helmistä on iloa pitkään.

Normaalipäivänä olisin koko päivän ihaillut FMG-aarteitani, mutta tänään posti kantoi kotiin vielä yhden helmilähetyksen, jonka loppusumma oli kutakuinkin samaa luokkaa kuin kuudentoista FMG-nauhan yhteenlaskettu hinta. Silti tässä helmilähetyksessä oli vain viisi helmeä.

Minulla oli entuudestaan yksi Jane Myrsky -helmi, käsintehty lamppuhelmi, nyt minulla on niitä yhteensä kuusi. Olin pitkin syksyä kuolannut Janen helmipajan luomuksia, ja sunnuntai-iltana alkoi tuntua siltä, että minulla on iso tarvis saada joku helmi. Syynäsin koko tarjonnan läpi, ja ostoslistalle ilmaantui yhden sijasta useampia: kaksi upeaa pitkänmallista helmeä, joissa on punaisia lehtikoukeroita; yksi punainen ruukku, kyljessä palladiumkoristetta; litteä ovaali, jossa on punaisella pohjalla tummia koukeroita; kruununa – ihan vain värien vuoksi – jäätelöannos, punaista ja vaaleanpunaista jäätelöä valkoisessa kupissa. Siinä taisivat muuten olla kaikki Janen syvänpunaiset helmet…

Turha kai sanoa, etten ole koko päivänä saanut mitään aikaiseksi, olen vain ihastellut aarteitani. Terapeuttista tämäkin.