Merkinnät teemasta 'keikat'

Keski-ikäistymisen merkkejä

Reilun kymmenen kilometrin päässä olisi Kolmannen Naisen keikka. Minä en ole siellä.

Sen sijaan olen oleillut kotona, käynyt perheen kanssa saunassa, tehnyt töitä ja suunnitellut töiden tekemistä.

***

En ole koskaan ollut kovin innokas keikoilla kävijä, mutta vanhemmiten se vähäkin into on haihtunut. Ettäkö minun pitäisi käyttää leppoisa lauantai-ilta siihen, että lähden tukahduttavassa helteessä seisoskelemaan humalaisten ihmisten sekaan? Brrrrh.

En innostu. En edes Pauli Hanhiniemen takia.

Jälkitunnelmointia

Lauantaina esiinnyin häissä. Se on aina Erityinen Juttu, sillä hääpäivä tapaa oleman sellainen, joka säilyy aina ihmisten mielissä.

Hääkeikkoihin tulee valmistauduttua tavallistakin huolellisemmin. Esimerkiksi meikkaukseen saa kulumaan aikamoisen tovin. Toisaalta syytäkin on tavallista hienopiirteisempään työskentelyyn, sillä yleisö on ihan liki.

Tunnelma on myös ihan erilainen kuin “tavallisilla keikoilla”. Useimmilla keikoilla yleisö on tullut katsomaan nimenomaan itämaista tanssia, mutta häiden vetonaula löytyy jostain ihan muualta. Tanssiesitys on lisämauste, josta yleisö nauttii seurustelun ja juhlinnan ohessa.

Oli hienoa tulla kutsutuksi esiintymään pariskunnan tärkeimpään juhlaan. Ikimuistoista, molemmin puolin.

***

Ensi lauantaina on edessä vielä yksi yksityistilaisuus, jonne menen tanssimaan. Syyskuu onkin ollut pullollaan esiintymisiä ja ekstratanssitunteja. Ilo on tässäkin tapauksessa minun puolellani, vaikka aikataulut ovat välillä kääntyneet minuuttitahtisiksi.

Syyslomaan on vielä kolme viikkoa, ja sinne asti paahdetaan täysillä. Ehdin jo erään toisen alan ammattilaisen kanssa aprikoida, millä mielialalla mahdamme joulukuussa olla. On ihanaa, että on töitä, mutta toisaalta kun on töitä, saattaa tulla vauhtisokeaksi. Täytyy yrittää pitää varansa.

***

Ammattilaisista puhuakseni… Kirjoitin Ishtar-blogiin tekstiviestistä, jonka lauantaina sain. Vaikka olenkin monialainen yrittäjä, jokin tolkku siinäkin sentään.

Tihkeät vaihdot

Speli-keikka numero yksi takana. Taisi olla rankin keikka, mitä olen tähän mennessä tehnyt: puolen tunnin keikkaan mahtui kuusi tanssia, joista tanssin viidessä. Puvunvaihtoja oli kaksi (toisin sanoen kolme eri pukua), joten silloin, kun en ollut lavalla, olin kiiruulla pistämässä uusia kamppeita päälle.

***

Kaikkinensa mukava keikka, josko muistin taas, että minun kannattaisi itsekin noudattaa omia neuvojani. Muistutin tanssijoita maanantain kenraaleissa, että ottavat pukukassiinsa pyyhkeen. Tanssiminen nimittäin nostattaa hien pintaan, ja puvunvaihto tihkeälle iholle on haasteellista. Pyyhkeellä ei tosin synny kuin pyyhekuivaa, mutta parempi sekin kuin valuvat hikivanat selässä, harteilla ja muilla anatomisilla osilla.

Vaan oliko minulla tänään pyyhe mukana? Eipä tietenkään. Pahimmat hiet pyyhittiin collegetakkiin, jonka imukyky ei ollut hassumpi. Huomisillan keikkakassiin nakkasin jo kaksi pyyhettä. Oppimiskykyinen yksilö.

***

Keikkaohjelmistomme tänään:

  • aloitus räväkkää disco orientalia, duona Animal City leopardikuteissa
  • pikaisen puvunvaihdon jälkeen saidiasussa tämänkeväinen keppisooloni Amona
  • duoparini tanssi kaksiosaisessa asussa huivitanssin Scheherazade
  • Shik shak shok -baladisooloni Hananin estradipuvussa
  • duona tanssi viiden vuoden takaa, Youm wara youm, jossa oli yllättävän ylväs tunne, kun kummallakin oli asuna Hananin estradipuku
  • päätteeksi Alhenan tämänvuotinen nasakka rumpusoolo edelleen samoissa kuteissa.

Tämän illan keikan pikainen puvunvaihto leopardeista saidiin sujui loppujen lopuksi parissa minuutissa, kun kaikki nopeuttavat keinot olivat käytössä ja käytössä kuusi kättä. Pukijallemme suurin kiitos! Ilman häntä emme olisi olleet aikataulussa lavalla. Olkoot huomisillan puvunvaihtokuviot yhtä sutjakkaita.

***

Huomisella keikalla ei nähdä yhtään samaa tanssia, mutta hananit pääsevät jälleen lavalle. Tämänviikkoisen renoveerauksen jälkeen estradipuku alkaa olla mukava ja tukeva päällä – sain tanssia aivan rauhassa, puku ei vaikuttanut menoon yhtään. Se tosin otti aika monta työtuntia: ensin levennystä ja pidennystä selän yli menevään osaan, sitten kaikkien olkainten irrotusta ja uudelleenasemointia. Kun vielä laitoin hameosaan kuminauhan, joka kannattelee helman painoa, alkoi puku olla jo aika passeli päällä.

Paljastettakoon kuitenkin, että puvussa on vielä ainakin viisi tai kuusi hakaneulaa, jotka pitävät kriittisiä osia paikoillaan, vuorit ovat paikoitellen irrallaan ja muutama neula lankoineen on pukuun piilotettuna, ettei tarvitse päätellä lankaa ennen kokoonharsinnan jatkamista. Mitä yleisö ei näe, sitä se ei tiedä.

Huh!

Kahdet kenraalit samana päivänä on kieltämättä paljon, varsinkin kun niitä ennen on vielä kahden tunnin treenit. Mutta nyt on nähty, että Speli-keikkojen kokonaisuus on toteutettavissa.

Toki pari muttaa on joukossa. Muutama puvunvaihto pitää hoitaa tosi sähäkästi eikä kuppailemaan parane jäädä. Erityisesti perjantain puvunvaihtoihin täytyy vielä kehitellä pari nopeuttavaa ratkaisua: lavalta tanssista A ja puvusta A pukuun B ja takaisin lavalle tanssin B vei nimittäin melkein kolme minuuttia, kun olin arvellut, että alle kahdessa selviäisi. Täytyy siis hioa puvunvaihtotekniikkaa!

Nyt kun olen nähnyt kummankin illan ohjelmiston puvut ja meikit päällä, uskallan luvata, että näistä tulee hienot, värikkäät ja monipuoliset keikat. Sen kunniaksi mainospala: perjantaina 19.30 puolen tunnin pläjäys sooloja ja duettoja, lauantaina 20.15 tunnin keikka ryhmätansseja, kumpainenkin Alavudella Kunto-Lutrassa Eteläpohjalaisissa Speleissä. Tulkaa ja täyttäkää katsomot!

P.S. Do-tanssijoille tiedoksi: Habibin sovitus on päivitetty, nyt opiskelemaan ennen keskiviikon ylimääräisiä treenejä.

Salamasovituksia

Speli-treenit takana ja nyt alkaa olla kumpikin keikka kasassa. Töitä täytyy toki vieläkin tehdä, mutta puuttuneiden tanssien osalta tilanne on olennaisesti parempi kuin sanotaan vaikkapa eilen.

Do-tanssijoiden kanssa treenattiin urakalla ja rakennettiin superhelpot sovitukset tansseille. Hyvältä näyttää, ja viikon päästä vielä paremmalta, kun saadaan meikit ja puvut sun muut.

Duo-keikka muotoutuu myös. Sovitimme yhden popbaladin kahdelle tanssijalle sopivaksi, ja siitä tuli oikein kiva. Pidän näyttävien ryhmäsovitusten tekemisestä ja esittämisestä, mutta kyllä tällainen suht simppeli kahden tanssijan lavanhallintakin on sopivasti haasteellista. Kevyesti kuljetettavaa ja helposti muokattavaa, toisella tavalla komeaa kuin ryhmän kanssa.

Erityisen hauskaa on, että pääsen nyt duona esittämään yhden sellaisen tanssin, jota en ole itse vielä koskaan esittänyt, vaikka olen ainakin kaksi talvea sitä opettanut tanssiryhmilleni. Kivaa kannattaa kierrättää.