Järki ja tunteet
Fridayjakelun osoitteena sitä ja tätä
Tänään lähdettiin kenkäostoksille. Palasimme ison pussin kera, pussissa viisi (5) paria kenkiä. Kengistä valtaosa meni perheen nuorille jäsenille, mutta maksetusta summasta suurin osa päätyi minun jalkoihini.
Vanhat talvikenkäni ovat alkaneet hajota käsiin. Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten ostetut nilkkurit ovat jo aika lailla surkean näköiset, ja pohjiakin on liimailtu paikalleen jo muutamaan otteeseen. Myös vanhat jokasäänsaappani ja -nilkkurini ovat jo ihan romuna.
Ostin pari vuotta sitten Gaborin goretex-pinnoitetut komeat lyhytvartiset nahkasaappaat, joissa on kivasti korkoakin. Ne vain tuppaavat olemaan vähän liian hienot kengät useimpiin käyttötarkoituksiin. Jo koko viime talven tuumailin, että arkisemmille goretex-kengille olisi tarvis. Valitettavasti valtaosa näkemistäni goretex-kengistä oli turhan arkisia: en minä mitään kolhoja talvilenkkareita tai mokkasaappaiden näköisiä tikattuja vermeitä jalkanai pistä.
***
Tänään kahlasin kärsivällisen myyjän avulla Nahkapaikan koko goretex-tarjonnan läpi. Yllättävää kyllä, löysin useammat ihan hyvät kengät ja kolme paria tosi hyvän tuntuisia.
Aralla on lestiltään aivan loistavia goretex-kenkiä, mutta materiaalina on kangas – hyvin arkisen näköistä. Pomarilla taas oli paremman näköisiä goretex-kenkiä, mutta se parhaiten istuva oli varreltaan vähän lyhyenpuoleinen.
***
Aikani steppasin pitkin kaupan käytävää vaihtelevannäköiset kengät jalassani ja pohdin, kallistuako näön vai käytännöllisyyden kannalle. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen päädyin kompromissiin: otin molemmat. Tuumasin, että jos nyt otan toiset ja vuoden päästä lähden ostamaan niitä toisia, en kuitenkaan löydä uudelleen juuri passeleita kenkiä. Paree siis ottaa molemmat juuri nyt, niin ei kaduta, että jäivät kaupan hyllylle.
Nyt minulla on sekä joka säälle sopivat arkiset saappaat että ihmismäisemmän näköiset nilkkurit. Näillä kyllä sietää selvitä ainakin seuraavat viisi vuotta, sen verran äveriääski tämä ostosreissu tuli.