Merkinnät teemasta 'kesä'

Pidetään sadetta + 27., 28., ja 29.

Pidetään sadetta. (Muttei heinäladossa, kuten Pauli Hanhiniemen ja Perunateatterin samannimisessä biisissä, vaan ihan kotosalla.)

Ei käyty lenkillä tai pyöräilemässä tänä viikonloppuna, niin kuin olin alkujaan suunnitellut. Mutta ei se mitään: kohta alkaa pitkä kesä, ja sitten ehditään lenkille ja pyöräilemään ja pitämään sitä sadetta kirjapinojen äärelle.

Pidetään sadetta. Ja pidetään sateesta. Se on ihanmelkein kesä.

***

Ja nyt kiritään 30 päivän musiikkihaastetta ajan tasalle.

Kahdeskymmenesseitsemäs päivä: laulu, jonka haluaisit osata soittaa

Dave Brubeck: Take Five (YouTube-linkki)

Kaksi syytä: saksofoni ja Take Five. Biisi on upea, ja saksofoni on aina upea.

Valitettavasti minä ja saksofoni emme puhu samaa kieltä. Sain saksofonista juuri ja juuri äänen, mutten pystynyt tuottamaan ääntä niin hyvin, että sitä olisi kestänyt kukaan kuunnella. Itse sormituksethan ovat helppoja, vähän kuin nokkahuilua soittaisi.

Ehkä harjoittelu olisi parempi aloittaa vaikka tämän biisin saksofonisoololla. Tai jollain vielä helpommalla.

***

Kahdeskymmeneskahdeksas päivä: laulu, joka on tehnyt vaikutuksen
(alkuperäinen: “a song that makes you feel guilty”, mutten keksinyt siihen mitään sopivaa)

Melrose: Rich little bitch (YouTube-linkki)

Olisiko ollut vuosi 1986 tai 1987? Sodankylän filmifestivaalit, rockkonsertit teltassa. Ensin valkokankaalta Melrosen Rich little bitch ja heti perään sama biisi livenä. Uskomatonta energiaa.

***

Kahdeskymmenesyhdeksäs päivä: laulu lapsuudestasi

Sandra Kim: J’aime la vie (YouTube-linkki)

Sandra Kim voitti Euroviisut vuonna 1986, että ei tämä ihan taida lapsuudestani olla. Yhtä kaikki, Sandra Kimin luonteva ja raikas esiintyminen teki vaikutuksen. Vaikken ollut lukenut tuolloin päivääkään ranskaa, harjoittelin laulamaan tämän biisin sanat (tämä ei varmana yllätä enää ketään).

Kesän tuntua ja seitsemäs biisi

Aurinkoinen, lämmin päivä. Ovet päivällä auki, pari kärpästä kaverina.

Urheilukentän nurmikot olivat yhtäkkiä muuttuneet vihreiksi. Pururata oli kuiva, siellä tarkeni kulkea pelkässä collegepaidassa. Aurinkolasit olisivat ehkä olleet hyvä lisävaruste.

Pistin jo parit talvitakit pois – eiköhän niille voi turvallisin mielin sanoa muutamaksi kuukaudeksi sayonara ja so long. Villasukista en sentään luopunut, mutta ehkä niissäkin voisi siirtyä vähän kevyempään kaliiperiin.

***

Seitsemäs päivä: laulu, joka muistuttaa jostain tapahtumasta

Rocky Horror Picture Show: Time Warp (YouTube-linkki (ei videota), katso myös hulvaton Glee-versio)

Rocky Horror Picture Show (1975) sai Suomen ensi-iltansa vasta 1988 Midnight Sun Film Festival -tapahtumassa Sodankylässä. Se esitettiin keskellä yötä teltassa, joten puitteet olivat varmasti ainutlaatuiset jopa RHPS:n mittapuiden mukaan.

Näin Rocky Horrorin ensimmäisen kerran tuolloin Sodankylän elokuvajuhlilla ja totesin, että eihän näin poskettomasta teoksesta voi kuin pitää. Sitä paitsi soundtrackilla on varsin tarttuvia lauluja.

Mutta tällä kertaa valitsin Time Warp -biisin ihan Midnight Sun Film Festivalin takia. Tiedättehän sen tunteen, kun kävelette neljältä aamuyöllä ulos elokuvan näytäntöpaikasta, pää kevyenä visuaalisesta ilotulituksesta, ja näette auringon – joka ei ole ehtinyt laskemaan – taas aloittavan matkansa kohti taivaanlakea. Ai ette tiedä? Tänä vuonna sen voi kokea 15.–19.6.

Sähköä ilmassa

Sade on kiva juttu, mutta ukkonen ei. Tai ukkonenkin vielä menettelee, mutta myrsky hyppää jo ihan eri kategoriaan.

Tällä viikolla olen kastunut läpimäräksi pyörän selässä kahteen kertaan. Jälkimmäisellä kerralla – eilisen hurjassa myrskyssä – nopeasti noussut ukkonen yllätti minut täydelleen, ja sain polkea kotiin salamoiden ja jyrinän saattelemana.

Kahteen otteeseen olemme myös olleet ilman sähköjä. Ensimmäisen kerran viikolla sähkö palasi parissa tunnissa. Eilisiltana sähköt katkesivat ennen kuutta, ja pimenevää iltaa vietettiin kynttilöiden valossa. Ehdimme jo asennoitua sähköttömään yöhön, mutta yhdentoista liepeillä lopulta pääsimme takaisin sivilisaation pariin.

En valita. Me selvisimme muutamalla sähköttömällä tunnilla, Itä-Suomessa katkon pituutta lasketaan päivissä.

Täydellinen kesäiltapäivä

Sähkökatko. Ei mikään lyhyt räpsäisy, vaan ihan oikea virransyötön katkaisu. Kun sitä oli kestänyt reilun puoli tuntia, päätin, että lähdetään kirjastoon. (Siinä vaiheessa, kun olimme lähdössä, sähköt palasivat. Tuumasin, että ehtiihän sitä tehdä töitä myöhemminkin. Lähdettiin.)

Pyöräilimme parahultaisessa kesäsäässä kirjastoon. Lueskelimme lehtiä, lainasimme kohtuullisen määrän kirjoja. Ei ollut kiirus.

Kävimme ostamassa jäätelöt ja hurautimme järven rantaan niitä syömään. Poljimme sitten kotiin, ilman hätää ja hötäkkää.

***

Juuri tällaisia pitäisi kesäpäivien olla – tämä hipoi täydellisyyttä. Ainoa asia, joka tekisi tällaisen päivän vielä paremmaksi, olisi se, että voisin sanoa olevani lomalla.

Vihreää!

Ulkona on tapahtunut jotain kummallista. Kun edellisen kerran ajoin kotitietä pitkin, naapurin koivuissa oli häivähdys jotain vihertävää. Tänään samojen koivujen läpi ei nähnyt enää taivasta. Niissä oli lehdet.

Pihanurmikko on enemmän vihreä kuin harmaankeltainen. Kylillä tienvierustat pukkaavat leskenlehtien seuraksi ruohoa. Luultavasti muutama puu ja pensas virittelee kukintoja, vaikken niitä vielä ehtinytkään rekisteröimään.

Siitepölytiedotteen mukaan koivu kukkii urakalla. Kiitettyjä olkoot allergialääkkeet.

***

Minulta meni tänä vuonna kesän herääminen ihan kokonaan ohi. Toisaalta se tapahtui niin nopeasti, että eipä tarkkaavaisempikaan ihminen näin vauhdikasta kesäntuloa ehdi pysähtyä pohdiskelemaan.

Ensi viikolla kuulemma palataan takaisin normaaleihin lämpötiloihin. Mutta vihreys pysyy. Se on kesä.