Merkinnät teemasta 'kesäfestivaali'

+ – 0

+

Menojentäyteinen viikko on takana, juoksemiset hoidettu, ja nyt saa keskittyä paiskimaan töitä kotona. Ennen festareita kalenterissa on enää yksi merkintä, kenraaliharjoitukset tiistai-iltana (tervetuloa näillä nurkilla pyörivät Iivariin seitsemältä koeyleisöksi!).

–

Myös jälkikasvu viettää vastedes kaiken aikansa kotona, sillä tänään jaettiin todistukset. Nyt totutellaan taas siihen outoon olotilaan, että elämä pyörii kotosalla. Toivottavasti luvassa on leppeitä kesäisiä päiviä, jotta tenaville voi osoittaa ulko-ovea, kun meno alkaa yltyä.

0

Onhan se hullua tupata viikko täyteen, mutta palkkioksi käpälissäni on menoton kalenteri.

Tokikaan se ei tarkoita, että voisi heittäytyä pihanurmelle pilviä tuijottelemaan, mutta onneksi sekin aika koittaa. Sitä ennen on edessä pitkä työlista: festareille käsiohjelmat ja muutama seinämainos, kasa koruja esiintymisiin, muutama vaate, joukoittain juoksevia paperitöitä (ja kaikki se, mitä en onnekseni juuri nyt edes muista)…

Aivan rajattomasti ei pitkänpitkä työlista hirvitä: paljon enemmän saa aikaiseksi, kun saa rauhoittua kotona töiden ääreen eikä tarvitse kytätä kelloa.

++

Kevään suurin ongelma on ratkaistu: soolollani on nimi* (nyt “jo” – käsiohjelma menee painoon vasta maanantaina). Kun sain huhtikuun alkupuolella ratkaistua kertaläpsäyksellä sekä puku- että biisiongelmani, alkoi nimen pohdinta, sillä biisin nimi oli tanssin nimenä harhaanjohtava.

Hyvän nimen keksiminen ei ole koskaan helppoa, ei varsinkaan sellaisen nimen, joka ei selitä tyhjäksi vaan täydentää. Useampi ystäväni on vaivannut aivojaan tällä dilemmalla ja useampia ehdotuksia on palloteltu ja paranneltu. Tällä viikolla yksi ystävistäni tarjosi mitä mainiointa nimeä, ja toinen ystävä löysi nimelle vielä lisämerkityksiä, jotka täydensivät valintaa loistavasti.

Nimi löytyi suunnalta, josta en olisi itse tullut tässä kohti etsineeksi, nimittäin Kreikan mytologiasta. Varsinainen hybridi tämä sooloni, kaikin puolin.

*Ai mikäkö se nimi on? Pahoittelen jännitystä, paljastus luvassa vasta ensi viikon lauantaina.

Pieniä iloja

Kun tästä päästään pari viikkoa eteenpäin, lupaan muistaa taas pitkän aikaa, millaista on tehdä ihan oikeasti urakalla töitä. Elämää näkyy eteenpäin tasan Onnenvärinöihin asti, ja luonnollisesti koko maailma pitää saada sitä varten valmiiksi.

Tekemistä on enemmän kuin runsaasti, mutta siitä huolimatta huomasin opetuspäivän päätteeksi lupaavani ommella vielä yhden narutopin esiintymiskäyttöön. Tähän on tosin hyvä selitys: olin oikein iloinen, kun kaksi tanssijaa lupautui esittämään rumpusoolon, joka uhkasi jäädä ohjelmistosta pois, ja totta kai olisi mukavaa saada tanssiin jotain värikästä päälle.

***

Huomenna lähtee painoon kasa kesäfestivaalin julisteita ja flyereita ynnä näytösliput. Sitten ei olekaan enää ennen tapahtumaa muita painotuotteita tehtävänä kuin käsiohjelmat, ja ne työstetään vasta ihan viime metreillä.

Julisteiden kantava voima ovat valokuvat, ja niiden metsästämiseen ja valitsemiseen upposi aikaa suurin piirtein yhtä paljon kuin kuvankäsittelyynkin. Varsinainen luova osuus ja suunnittelu vie siinä määrin vähän aikaa, että tuollaista taittotyötä voi hyvällä syyllä pitää aivojenlepuutushommana. Samalla lailla ompeleminen tai käsityöt ylipäänsä antavat aivoille sallitun lepotauon.

Jottako ei menisi aivan levoksi koko työnteko, soittelin taustalla uusia musiikkeja. Uudelta poppislevyltä löytyi ihanan äklömakea biisi, johon on pakko päästä tekemään disco oriental -koreografia. Päätin sitten lennosta, että jos kysyntää löytyy, pidän keväällä kuuden kerran disco oriental -kurssin. Näin kesää odotellessa on kiva saada vähän bailata.

Melkein nollasaldo

Tarkoitukseni oli saada tänään monta asiaa pois päivälistaltani, mutta katinkontit. Ei mitään valmista koko päivänä.

Hinasin itseni aamusta omalle koneelle ja ryhdyin työstämään kesäfestivaaliasioita. Nyt minulla on kaikki mahdollinen puolivälissä: nettisivut (deadline kuun vaihteessa, joten varsin hyvässä jamassa), julisteet, liput…

Suurin osa päivästä on taas kerran mennyt Exceliä tuijotellessa: ilmoittautumistiedoston päivittäminen tähän vuoteen on ollut isompi urakka kuin olin kuvitellut. Tämäkään päivä ei tuonut ratkaisua muutamaan kaavaan – jouduin jo nöyrtymään ja toteamaan, etten saa yhden ruudun kaavaa tekemälläkään, ja nyt alkaa peljättää, etten saa mitenkään muokattua toimivia, moninkertaisia ehdollisia kaavoja, vaikka käytössä on useampi solu. Olisiko sittenkin pitänyt ottaa laaja matematiikka lukiossa?

Korupöydällä sain illan ohjemaputken aikana yhden korusetin lukkoja vaille valmiiksi, sopivasti sovituskuntoon eräälle tanssijalle. Mutta ei siis mitään valmista silläkään saralla.

***

Kun mikään ei tule valmiiksi, on melkein kuin ei olisi tehnytkään mitään. Onneksi jonain kauniina päivänä saan nämä puolinaiset päätökseen, ja silloin siivoutuu tekemättömien töiden luettelosta koko joukko hommia pois.

Lämpimiä ajatuksia

Talvi on heittäytynyt viheliäisimpään vaiheeseensa: enää ei tosiaan ole syksy, muttei vielä ole oikeasti talvikaan. Lunta on sen verran, että maata voi pitää paikoin valkeana, mutta silti lunta on niin vähän, ettei sillä tee mitään.

Mielessäni liikkuu silti lämpimiä ajatuksia (ainakin nyt, kun olen kipannut kolme kupillista teetä työillan päätteeksi): ajatusten kohteena on ensi vuoden kesäkuun alkupuoli, itämaisen tanssin kesäfestivaali Jyväskylässä.

Kahden viikon päästä alkaa festivaaliesitteen taittourakka, johon olen laskenut uppoavan parisen viikkoa. Seuraavan kuukauden ajan minulla on siis kesä talven keskellä, ainakin pääni sisällä.

Meille järjestäjille festivaalit ovat olleet arkipäivää jo puolen vuoden ajan. Festivaalivieraille ensimmäinen konkreettinen kosketus tapahtumaan on tammikuussa, kun esite ilmestyy. Koko kevään festivaalit kulkevat jokapäiväisissä toimissamme: minun keväturakkaani kuuluu paitsi julisteiden, lippujen ja käsiohjelmien taitto sekä ohjelmasuunnittelu myös nettisivujen sorvaaminen ja päivitys. Tuskin siis menee päivääkään, etteivät festarit kävisi mielessäni.

Tänään oli festivaaliesitteen mainosvarausten deadline. Tänään jysähti: kuusi ja puoli kuukautta jäljellä. Enää. Vielä. Mukava olla taas remmissä mukana.