Merkinnät teemasta 'keuhkoputkentulehdus'

Lääkäri ja hankala potilas

Ei tämä ole blogi, tämä on sairaskertomus. Jos marmatus terveyden puutteesta ei hehkuta, tervetuloa takaisin aikaisintaan viikon päästä. Siihen asti tässä osoitteessa tuskin nähdään tervettä päivää ja tuskin osataan muuta ajatellakaan kuin sairastamista.

Maanantaina olin jo valmis julistamaan, että terveys on tullut takaisin. Koko päivän aamusta asti oli oikein mainio olo verrattuna viimeviikkoiseen. Kello viideltä totesin tarvitsevani teetä, sillä aloin ensin hytistä, sitten täristä ja lopulta vapista. Aivan: kuume tuli taas.

***

Kuume säikäytti sen verran, että katsoin parhaaksi käydä tiistaina lääkärillä.

Lääkärillehän ei kannata mennä, jos luulee olevansa jotakuinkin terve, sillä lääkäri voi paljastaa jonkinsorttisen sairauden. Lääkäriin ei myöskään kannata mennä, jos on vain pikkuisen sairas, koska on kansantaloudelle kallista, kun kunnallisen terveydenhoidon varoja käytetään sen tosiasian toteamiseen, että lepäämällä ja juomalla lämmintä paranee kyllä, kun on ensin riittävän pitkään sairastanut.

Tosin sitten, kun on niin sairas, että lääkäriin kannattaisi mennä, aivosoluissa kulkee vain räkää eikä välttämättä enää tule ajateltua, että käynti lääkärissä saattaisi parantaa.

***

Uudelleen noussut kuume siis säikäytti sen verran, että katsoin parhaaksi käydä katsomassa lääkäriä. Hän havaitsi labratuloksista, että tulehdusarvot ovat vähän koholla, diagnosoi keuhkoputkentulehduksen ja määräsi antibioottikuuriin. Vastoin tapojani päätin olla tiedustelematta, säilyisinkö hengissä, vaikken söisikään antibiootteja. Taisin olla siinä kohti aika kurjassa kunnossa.

Minulta kysyttiin, miten olin yli viikon kestänyttä flunssaani lääkinnyt. Jouduin tunnustamaan, että olin vain levännyt ja juonut lämmintä. Jo vastatessani tiesin, mitä tuleman pitää: saarna.

***

Minähän en flunssaisena suosista särkylääkkeisiin satu. Särkylääkkeet a) poistavat säryn, b) laskevat kuumeen ja c) hävittävät muutkin kehon varoitusmerkit. Särky on minulle merkki siitä, että tarttis levätä. Kuume nousee siksi, että valkosolut pääsisivät paremmin tekemään työtään. Kehon varoitusmerkit ylipäänsä ovat sitä varten, että muistan pysyä sängyssä ja levätä ja nukkua ja olla rehkimättä.

Jos minä syön särkylääkkeitä särkyyn ja kuumeeseen, niin a) minulla on ihan hyvä olla, joten b) voin jatkaa samaan malliin kuin muulloinkin, jolloin c) onnistun todennäköisesti kehittämään itselleni kuolemantaudin, kun en sairasta flunssaa pois vaan jätän sen mytimään.

***

Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että jos olo on karmean surkean huono, silloin on syytä ottaa särkylääkettä. Mikäs minä olen lääkärin kanssa väittelemään. (Tarkemmin ajatellen väitin kyllä vastaanotolla tarmokkaasti vastaan, mutta sieltä poistuttuani olen kuitenkin pyrkinyt tekemään niin kuin käskettiin.)

Nyt olen eilisestä asti syönyt antibiootteja ja särkylääkettä (ja maitohappobakteereja, jos vaikka ihan kaikki tärkeät elimistön bakteerit eivät tämän antibioottikuurin aikana pääsisi tuhoutumaan). Ja mikäs tässä on ollessa: kuume on poissa eikä ole enää tietoakaan lihassäryistä, päänsärystä tai muuten kipuisasta olotilasta.

Kokonaan eri asia on se, milloin tästä ihan oikeasti niin paljon tokenee, että elimistö alkaa olla taas normaalitilassa. – Ja mistäs minä oikein tiedän, milloin se särkylääkkeiden napsiminen kannattaa lopettaa, kun kerran enää ei ole särkyjäkään?