Merkinnät teemasta 'kevät'

Kahdella renkaalla

Tällä viikolla avattiin pyöräilykausi. Maanantaina ensimmäinen lenkki, keskiviikkona toinen pikku pyrähdys ja tänään… niin, ainahan sanotaan, että määriä kannattaa kasvattaa tasaisesti. Tänään tuli istuttua pyörän selässä yhteensä 30 kilometrin verran.

Opiskeluaikoina viilletin Jyväskylän mäkiä ylös ja alas, kesät talvet. Tällä seudulla mäkiä on vähemmän, mutta kyllä ne silti ylöspäin mennessä tahtia hidastavat ja alaspäin tullessa nopeuttavat. Reisissä tuntuu.

Eniten jaksaa ihmetyttää takamuksen kestävyys. Miten turta takapuoleni oikein opiskeluaikoina olikaan, kun jatkuvasti istuin pyörän satulassa? En tänä vuonna ihan rysäyksellä pyöräilykautta avannut, mutta silti tämänpäiväinen tuntuu istuinluissa.

***

Hitusen kadehdin niitä, jotka voivat työmatkansa pyörällä taittaa. Minulla cd-soitin, cd-boksit ja kassit eivät ihan pyörän tarakalla kulje, joten työmatkat on aina kuljettava autolla. Ja ruokakauppareissut.

Mutta jospa tänä kesänä muuten tulisi kuljettua enemmän kahdella renkaalla. Eiköhän takamuskin siihen totu.

Viimeinen arktinen alue

Kevät on tullut; Seutukuntamme viimeinen arktinen alue on pääsemäisillään irti lumen kahleista.

Kyseinen maaläntti sijaitsee meidän etupihallamme, pohjoisen puolella. Siinä, mihin lumet talvella katolta tippuvat, on lunta vielä silloinkin, kun muualla kotikuntamme alueella ei enää edes muisteta, että talvi oli tänäkin vuonna.

Viime yönä lämmintä oli 8,5 astetta, ja vettä on satanut useampana päivänä. Tänään etupihallamme räystään varjossa on jäljellä enää ripaus lumenjämiä.

Nyt voi ryhtyä odottamaan hiirenkorvia, siitepölyallergian kaihertamia silmiä ja vuotavaa nenää, paljasjalkakelejä ja tukahduttavia helteitä. Tulossa ne ovat, tänäkin vuonna.

Se meni jo

Seinäkalenteri näyttää huhtikuuta, mutta siellä ei ole kovin monta merkintää. Pöytäkalenteri on pysähtynyt maaliskuun lopulle. Virallinen kalenterini kumisee tyhjyyttään – en ole tainnut edes avata sitä viikkoihin. Olen elänyt kännykän muistutuksilla, Firefoxin ReminderFoxin hälytyksillä ja hurskaalla toiveella, etten ole unohtanut mitään elintärkeää.

Menihän tämä kevät näinkin – deadlinesta toiseen, kelloa vastaan taistellen.

Elämä on ollut yhtä hulinaa jostain marraskuun puolivälistä asti. Tänään on tälle vuotta kolmas perjantai-ilta, jonka olen saanut viettää kotona.

***

Pitäisi kääntää kalenterit oikeaan aikaan ja ryhtyä täyttämään puuttuvia merkintöjä: töitä, toki, mutta myös hammaslääkäreitä, silmälääkäreitä, vanhempainvartteja, koulun erikoispäiviä. Josko talvi on ollut vaakalentoa, niin eipä tuleva toukokuukaan näytä tylsältä.

Tänään kävimme kirjastossa. Jotain tahdin tasaantumisesta kertoo se, että lainasin kirjoja. En vielä itselleni romaaneja luettavaksi – ehkä sitten kesällä ehtii –, mutta useamman käsityö- ja liikuntakirjan ynnä ääneenluettavaa lapsille. Meillä uppoudutaan iltaisin magian maailmaan, Debi Gliorin kirjoittamana. Alan osata jo aika näpsäkästi lukea ääneen paikannimen Auchenlochtermuchty.

Urakkaa paossa

Veroilmoitus, jokavuotinen iloni, on taas ajankohtainen. Sen tekeminen ottaa kohtuullisesti aivokapasiteettia ja kohtuuttomasti aikaa. Pätkissä tekeminen ei kannata, sillä jokaisen pätkän aluksi ajatusten kasaaminen sujuu surkean hitaasti. Pitäisi siis tehdä urakalla.

Siivoaminen ei ole koskaan niin innostavaa kuin silloin, kun pakoilee jotain urakkaa. Mieli tekisi siivota työhuone, mapittaa kaavat, lajitella kangasvarastot, järjestää vaatehuone ja tehdä suursiivous suurin piirtein jokaiselle talon nurkalle.

Toisaalta sama pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Kun olisi ihan pakko siivota, mikä tahansa urakka tuntuu kiinnostavammalta. Sitä paitsi siivoamisen laiminlyönnistä ei seuraa sakkoa eikä veronkorotusta. Urakat voittavat aina.

***

Siivousvimma ei ole saanut ylivaltaa, josko sen verran sentään eilettäin tein, että otin jouluisat koristeet lopultakin pois keittiön ikkunasta ja vaihdoin tilalle lasten pääsiäis- ja kevätkoristeita.

Sen sijaan veroilmoituksen rinnakkaisurakka, tanssivaatteiden ompelu, meinaa kiilata pahasti veroilmoituksen edelle. Tänään kannoin kotiin 15 metriä kankaita, joitka kaikki pitäisi muuttaa tanssivaatteiksi ensi lauantain esiintymiseen.

Veroilmoituksen takaraja on tiistaina. Priorisointi on taiteenlaji.

Viekää pois tuo valoilmiö

Tänä vuonna on kevääntulo ottanut erityisen lujille. Veikkaan, että kun talvi muotoutui todella kiireiseksi, sitä hiljaa mielessään toivoi, että talvi ei ehtisi loppua, ennen kuin siitä ehtii nauttimaankin.

No loppuuhan se kummiskin.

Yhdistelmä kevätaurinkoa ja valkoisia hankia rassaa. Ulkona on niin kirkasta, että kun katsoo ikkunasta ulos, verkkokalvoille jää haamukuva. Migreeniherkkää aikaa.

***

Eilen huomasin, että paikoitellen alkaa olla jo ihan oikeasti kevät. Tiet ovat kuivia, kauppakeskuksen piha on asvalttia ja pikkusoraa. Hanget ovat tiivistyneet, auringon puolella on enemmän likaisenharmaanruskeaa kuin valkoista.

Meidän pihaamme kevät saapuu aina paljon myöhemmin kuin muualle seutukuntaan. Voi olla, että katolta tippuneiden lumien kasoja saa talon pohjoispuolella levitellä sulamaan vielä kesäkuun puolellakin.

***

Sisällä auringon hajasäteet häikäisevät silmiä, vaikka verhot ovat kiinni. Jokohan sitä pitäisi ottaa viimeisetkin joulukoristeet keittiön ikkunasta pois.