Merkinnät teemasta 'kiire'

Tauon jälkeen + 30 musiikkikappaletta

Kevätkausi. Jotain ihan järjettömän kiireistä. Muutama viikko, jolloin jokainen minuutti oli ohjelmoitu. Vielä useampi viikko, jolloin tekemistä oli enemmän kuin aikaa. Kaikki kriittinen tuli tehtyä, tanssinäytökset pidettyä, kaikki puvut pysyivät päällä.

Oli, loppujen lopuksi, ihan hyvä kevät, vaikka omaa elämää ei ollutkaan yhtään. Mutta oli hienot tanssinäytökset.

***

Toukokuu näyttää edelleen kiireiseltä. (Kuka näitä minun aikataulujani oikein suunnittelee? Ai niin, sehän olen minä. Hups.)

Tahti on onneksi toukokuussa paljon rauhallisempi, deadlinet eivät ole yhtä tiukkoja ja projektit ovat pienempiä. Eikä lomaankaan ole enää aikaa kuin pikkuisen reilu kuusi viikkoa. Tällä kertaa “loma” tarkoittaa ihan oikeaa lomaa – ei kalenterimerkintöjä, ei töitä, ei sopimuksia. Vain polkupyöräilyä, lenkkeilyä ja venyttelyä, iso pino kirjoja, muutama omaehtoinen käsityö. Siis sitten kesäkuussa.

***

Paljon optimismistani kertoo se, että kuvittelen toukokuussa ehtiväni bloggamaan. Toivottavasti syntyy ihan oikeita blogimerkintöjäkin, mutta jos ei muuta, niin ainakin yhden meemin verran musiikkipoimintoja.

30 days of music on haaste, jossa nimetään musiikkikappaleita. Ideana on valita teeman mukaisia musiikkikappaleita ja esitellä ne mulle. Minä päätin tehdä aiheesta triplapostaukset: tänne blogiin, Facebookiin ja Twitteriin. Aivan orjallisesti en tehtävänantoa tule noudattamaan, mutta homman runko löytyy tuolta linkin takaa.

Ensimmäinen päivä: suosikkikappaleesi. Pitkään pohdin, millaisen kappaleen valitsisin, koska rakastan niin monentyylistä musiikkia. Päädyin valitsemaan kappaleen, joka koskettaa minua joka kerta:

Andrew Lloyd Webber: Music of the Night musikaalista Phantom of the Opera (YouTube-linkki)

Osa kunniasta menee ehdottomasti Charles Hartille, joka kirjoitti laulun sanat.

Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before

Ehdinpäs!

Aamu: lapset koulukuntoon, kynsilakkojen poisto ja sormiin pikakynsilakka. Sopivan mukana kulkevan käsityöprojektin haalinta. Sähköpostit, foorumit ja Facebook. Maailmassa mukana.

Kello kymmeneksi jalkahoitajalle. Toisille se on ilo, minulle pakollista paikoillaan istumista. Tanssijan jalat – jopa itämaisessa tanssissakin – ovat kovilla, joten käyn säännöllisesti hoidattamassa jalkani. Tällä kertaa vietin ajan pujotellen paljetteja lankaan virkkuutyötä varten. Vähän tutkailin ensi vuoden kalenteriakin.

Kotiin. Juoksevia asioita, lapsille välipalaa. Opetuksen suunnittelua, kelloon vilkuilua.

Kolmen jälkeen hurautus lähikaupunkiin optikkoliikkeeseen. Onneksi siellä aikataulut eivät olleet myöhässä, jäi jopa tovi ylimääräistä aikaa keskustella muuttuneista kanta-asiakassysteemeistä. Piilolinsseistä olisi tässä kuussa tarjous.

Puoli viideksi opettamaan. Neljä erilaista itämaisen tanssituntia: ala-asteikäisille perusteita, perustekniikassa täsmäviilausta, jatkotekniikassa imua ja vääntöä, ja sen jatkoksi Alhenan omia treenejä, jotka tällä viikolla mentiin tekniikan viilauspohjalta ilman koreografiaa. Päätteeksi venyttelyä.

Kotiin yhdeksän jälkeen, sopivasti lukemaan lapsille pari lukua iltalukemiseksi. Yksi hajonnut linna ja määrättömästi klooneja.

Kymmenen jälkeen taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus.

***

Jotkut päivät ovat tapahtumamagneetteja, aikatauluhirviöitä. Tänään ehdittiin joka paikkaan, mutta tuottavuus jäi heikoksi. Melkein rohkenisin väittää: mitä tyhjempi kalenteri, sen parempi tulos.

Tällä viikolla kalenteri ei ole tyhjä.

Se meni jo

Seinäkalenteri näyttää huhtikuuta, mutta siellä ei ole kovin monta merkintää. Pöytäkalenteri on pysähtynyt maaliskuun lopulle. Virallinen kalenterini kumisee tyhjyyttään – en ole tainnut edes avata sitä viikkoihin. Olen elänyt kännykän muistutuksilla, Firefoxin ReminderFoxin hälytyksillä ja hurskaalla toiveella, etten ole unohtanut mitään elintärkeää.

Menihän tämä kevät näinkin – deadlinesta toiseen, kelloa vastaan taistellen.

Elämä on ollut yhtä hulinaa jostain marraskuun puolivälistä asti. Tänään on tälle vuotta kolmas perjantai-ilta, jonka olen saanut viettää kotona.

***

Pitäisi kääntää kalenterit oikeaan aikaan ja ryhtyä täyttämään puuttuvia merkintöjä: töitä, toki, mutta myös hammaslääkäreitä, silmälääkäreitä, vanhempainvartteja, koulun erikoispäiviä. Josko talvi on ollut vaakalentoa, niin eipä tuleva toukokuukaan näytä tylsältä.

Tänään kävimme kirjastossa. Jotain tahdin tasaantumisesta kertoo se, että lainasin kirjoja. En vielä itselleni romaaneja luettavaksi – ehkä sitten kesällä ehtii –, mutta useamman käsityö- ja liikuntakirjan ynnä ääneenluettavaa lapsille. Meillä uppoudutaan iltaisin magian maailmaan, Debi Gliorin kirjoittamana. Alan osata jo aika näpsäkästi lukea ääneen paikannimen Auchenlochtermuchty.

Pelissä mukana

Siitä asti, kun ryhdyin blogia pitämään, en ole näin pitkällä tauolla ollut. Mutta sieltä on otettava aika, mistä sen vähimmillä vaurioilla saa – tässä tapauksessa omasta ajasta ja omasta kirjoittamisesta.

Tänä keväänä päivät ovat hujahtaneet käsistä, viikot ovat lentäneet ja työt ovat kasautuneet. Johan minä kevään kalenteria täyttäessäni epäilin, että tästä keväästä ei ihan helposti selvitä – vapaapäivät kortilla, töitä tammikuulta toukokuulle lähes tauotta. Siihen päälle kaikki se, mitä ei voi ennakoida ja aikatauluttaa. Nukkuminenkaan ei olisi pahitteeksi.

Se tässä onkin niin ristiriitaista, että työt ovat kivoja, urakat ovat kivoja ja tekeminen on kivaa. Aikaa vain ei tahdo olla ja kaikki mahdollinen kaatuu niskaan juuri samaan aikaan.

Pikkuhiljaa pääsen taas mukaan blogimaailmaan. Kaikkien blogien WordPress-ohjelma päivitetty, RSS-lukija toimii ja jossain vaiheessa varmaan löytyy sitä omaakin aikaa ja ajattelukykyä.

Turhaa ylellisyyttä

Näytösjuhlallisuudet ovat ohi, mahtavat työreissut Vantaalle ja Tampereelle ovat takana. Seuraavaksi jämähdän koneen äärelle tekemään maaliskuun Ishtar-lehden.

Kevään kalenteria katsoessa tulee kyllä mieleen, että vapaapäivät ovat turhaa ylellisyyttä.