Merkinnät teemasta 'kirjonta'

Pisto pistolta

Olipa kerran valmis vaate. Tai siis teoriassa valmis, muttei miellyttänyt silmää. Siis ainakin pienten muokkausten jälkeen se olisi käyttökuntoinen. Mutta kun se ei miellyttänyt silmää.

Oli viikko esiintymiseen, teoriassa kaikki tarvittava käpälien ulottuvilla, mutta halutuista korjauksista ja niiden nielemästä ajasta ei aavistustakaan.

Karmea tunne, kun irrottaa vuorin vaatteesta ja raksii kahden ja puolen kämmenen kokoiselta alueelta paljetit irti. Eikä edelleenkään ajatusta siitä, millainen koristelu kannattaisi tilalle loihtia.

***

Huomenna puvussa pitää olla taas vuori paikoillaan, jotta voin esiintyä ryhmän asussa. Olen laitellut paljetteja pisto kerrallaan kiinni, ja jonkinmoinen suunnitelma on, josko lopputulos on yhä mysteeri.

Ihan valmista tuskin huomiseksi tulee, mutta niin paljon paljetteja ja helmiä alkaa jo olla kiinni, että asu näyttää paremmalta kuin viikko sitten. Valitettavasti en usko, että saan koristuksia ihan valmiiksi asti. Niinpä harsin vuorin paikalleen, jotta voin taas esityksen jälkeen repiä tikit auki ja jatkaa kirjontaa.

Hullun hommaa? Olen samaa mieltä.

Himo

Lapsi halusi ryhtyä tekemään ristipistotyötä, jonka täti oli reissulta tuonut tuliaisina. Valmiit ristipistomallit ovat siinä mielessä kivoja, että niiden kanssa on helppo päästä alkuun. Tosin valmiiksi pätkittyjen lankojen lajitteluun ja värientunnistukseen hupeni kohtuullinen rupeama, ja muutama yksittäinen langanpätkä jäi odottamaan tarkempaa tunnistusta. Tuskin niitä ihan ensi viikolla pääsee ompelemaan.

Autoin lapsen alkuun, pistelin muutaman aloituspiston ja autoin kommervenkkisten kohtien yli. Iski himo: ristipistot ovat kivoja! Tahtoo tehdä ristipistoja! Aidaa ja lankaa, tänne, heti!

Järki onneksi voittaa. Juuri nyt ei ole aikaa ryhtyä ristipistoilemaan, työn alla on kasa koruja, tanssiasuja ja ties mitä. Ehkä sitten kesällä?

***

En ole tehnyt ristipisto- tai kanavatöitä varmaan kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Mitä ristipistoilla voi tehdä? Tauluja, kortteja, tyynynpäällisiä muistan joskus tehneeni. Tauluista en ole innostunut, kortteja en viitsi tehdä, koristetyynyjä ei lapsiperheessä harrasteta. Viimeksi olen kirjonut laakapistoilla ristiäismekon helmaan nimiä, muuten en ole kirjontaa tainnut harrastaa. Tai riippuu määritelmästä: helmi- ja paljettikirjontatöitä on toki työn alla koko joukko.

Tajusin, että teen siviilissä vain käyttökäsitöitä: Ompelen vaatteita, lakkeja, laukkuja. Ompelen ja kirjon esiintymisasuja. Teen käyttökoruja, olivat sitten yksinkertaisia tai prameita. Pukoilla syntyy neulepaitaa tai pipoa.

En tee käsitöitä tekemisen ilosta; teen sitä, mille on tarvetta ja käyttöä. Luultavasti ryhdyn tekemään ristipistotyötä vasta sitten, kun keksin, mihin käyttöesineeseen ristipistokoristeen kiinnittäisin.

Voisin vaikka ommella kirjastokassin ja kirjoa sen kylkeen ristipistokuvion. No niin, siinähän se tulikin! Enää puuttuu malli, lankaa, aidaa ja aikaa.