Merkinnät teemasta 'Kolmas Nainen'

Seinäkuun yöhön + yhdeksästoista ja kahdeskymmenes

Kahdeksan tunnin yö ei tunnu missään, vieläkin käyn hitaalla. Tänään vuorossa Seinäkuun yö, alustavasti noin seitsemän tunnin reissu. Ennustan, että sen jälkeen olen ihan valmista kauraa ja poikkeuksellinen viikonloppu (= ei pakollisia menoja kalenterissa) tulee tarpeeseen.

Kun tässä iltaa kohti heräilen ja saan meikit naamaan, on keikkafiiliskin varmasti kohdallaan. Sahara ja D’Or Tiny Edition esiintyvät Seinäkuun yössä kolmeen otteeseen:

  • Nuorisokeskuksessa kello 18.35
  • Torikeskuksessa kello 19.40
  • Lyseolla kello 22.10

Kaikilla keikoilla nähdään viisi tanssia, tarjolla itämaista tanssia haikeasta hilpeään ja kansanomaisesta fantasiaan, mausteena lennokasta disco orientalia.

Seinäjoella liikkuvat, tervetuloa katsomaan meitä ja muita!

***

Yhdeksästoista päivä: laulu suosikkilevyltä

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri: Toisen takin taskuun (YouTube-linkki)

Kun Kolmatta Naista on jo kahteen otteeseen, niin tarjotaan vaihteeksi Perunateatteria. Perunateatterin ensimmäiset kaksi levyä (Vol. 1 sekä Mitä sais olla) menivät Kolmatta Naista kaivatessa, mutta kolmannesta levystä eteenpäin Perunateatteri oli loistava.

Se kolmas levy on Kaupunkitarinoita. Nappasin laulun Toisen takin taskuun, mutta koko levy on täynnä hienoja biisejä. Kuten Perunateatterin seuraavakin, Pikkutaivas. Ja sitä seuraava Appelle-moi Bob. Ja se viimeinen, Kaikki rakkaudesta.

Vuonna 1994 jäin kaipaamaan syvästi Kolmatta Naista. Vuonna 2005 jäin kaipaamaan Perunateatteria. Onneksi on Hehkumo – ja taas Kolmas Nainen.

***

Kahdeskymmenes päivä: laulu, jota kuuntelet vihaisena

Andrew Lloyd Webber: Overture of Jesus Christ Superstar (YouTube-linkki)

Musikaali, joka on vahva ja koskettava. Tunteiden kirjo vie mukanaan.

Elokuvasta en pitänyt yhtä paljon kuin itse musikaalista (Jeesuksen osa on parhaimmillaan Ian Gillanin tulkintana), mutta kiinnostuneille elokuvan tulkinta Overturesta

Keski-ikäistymisen merkkejä

Reilun kymmenen kilometrin päässä olisi Kolmannen Naisen keikka. Minä en ole siellä.

Sen sijaan olen oleillut kotona, käynyt perheen kanssa saunassa, tehnyt töitä ja suunnitellut töiden tekemistä.

***

En ole koskaan ollut kovin innokas keikoilla kävijä, mutta vanhemmiten se vähäkin into on haihtunut. Ettäkö minun pitäisi käyttää leppoisa lauantai-ilta siihen, että lähden tukahduttavassa helteessä seisoskelemaan humalaisten ihmisten sekaan? Brrrrh.

En innostu. En edes Pauli Hanhiniemen takia.

Keikkahuuman tasaus

Sahara esiintyi tänään Mihrimah ry:n syysnäytöksessä Tampereella. Tanssiryhmämme kutsuttiin kesällä näytökseen, ja ilomielin lähdimme esiintymään. Tampereella on ihanaa tanssiväkeä, ja esiintyminen on aina mukavaa.

Sahara esitti tänään kaksi tanssia: andalusialaisen, josta tanssiväki on aina kovasti pitänyt, ja rumpusoolon, jota osaavat arvostaa myös ne, jotka eivät itämaisen tanssin hienouksia ymmärrä. Esiintymisfiilis oli loistava! Andalusialainen oli saatu kaivettua vuoden takaa aktiivimuistiin niin, että tanssi soljui liikkeestä toiseen kuin uni, ja rumpusoolokin oli jo kevään ja kesän mittaan hioutunut niin hyväksi paketiksi, että kaikki meni aivan nappiin.

Illan muista esityksistä ehdin näkemään valitettavan pienen katkelman, mutta sen verran näin, että Zahra Mujusen marokkolainen oli taattua tavaraa, Anu Haataisen tanssi hallitun kaunista ja Mihrimahin tanssiryhmän esittämät Hannele Lindgrenin koreografiat olivat juuri niin ihania kuin Hannelen kaikki koreografiat ovat.

Miia Ojanen jäi ikävästi näkemättä, mutta Outi Bomanin puku istui Miialle kuin valettu. Samoin Minna Koskisen milayabaladisooloa en päässyt katsomaan, mutta ihailin Minnan punaista pukua backstagessa. (Kyllä ne puvut vaan ovat puoli tanssia – heikko tanssi hyvässä puvussa ei näytä oikein miltään, mutta upeat tanssijat, upeat tanssit ja upeat puvut ovat mieletön yhdistelmä!)

***

Kaikkinensa aivan loistava ilta!

Minäkin ehdin saada kaksiosaisen pukuni käyttökuntoiseksi sopivasti tuntia ennen näytöksen alkua – liivit ja vyö pysyivät päälläni ongelmitta koko tanssin ajan.

Kiitos Mihrimahille, kaikille illan tanssijoille ja yleisölle ihanasta illasta!

***

Ainoastaan yksi kirpeä miinusmerkki tähän päivään osuu: jos ei olisi ollut tanssikeikkaa, olisin ollut mieheni kanssa katsomassa Kolmatta Naista. Ja se olisi ollut ehdottomasti parasta, mitä voi tehdä, jos ei itse ole esiintymässä.

Hyvä pomo

Monellako työpaikalla saa huudattaa stereoista täysillä Kolmatta Naista*? Eikä haittaa, vaikka laulaa mukana.

Kuinka moni pomo katsoo suopeasti kynsien lakkausta työpisteessä? Varsinkin, kun projektiin tarvitaan viisi eri kynsilakkaputelia ja aikaa kuluu kaikkinensa ehkä tunnin verran**.

Missä firmassa saa huoleti roikkua Facebookissa***? Ja foorumeilla? Tai naputtaa blogimerkintää kesken työpäivän?

Siinä on etunsa, että on oma pomonsa.

*Parhaillaan soi Kolmannen Naisen ensimmäinen levy vuodelta 1986, Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita ja sitä rataa.
**Kynsilakkakerrosten kuivumista odotellessa tehdään tietysti aktiivisesti töitä. Tai kirjoitetaan blogia. Tai jotain.
***Facebookissa kyllä hoidetaan myös työasioita. Ihan oikeasti. Aina välillä.

Oi onnea

Poikkeuksellinen aamu – vasta nyt koneella –, joten tiedän tämän uutisen kolme ja puoli tuntia myöhemmin kuin kaikki muut. Mutta hehkutan silti!

Kolmas Nainen julkaisee uuden studiolevyn ensi syksynä. Tämä tieto ansaitsee poikkeuksellisesti kolme (3) huutomerkkiä: !!!

Mikä parasta, minun ei tarvitse fanittaa yksin. Jälkikasvu kuuntelee sujuvasti niin Kolmannet Naiset, Perunateatterit kuin Hehkumotkin. Taidamme siis odottaa syksyä kimpassa.

Selventävä huomio
Otsikon sitaatti (on se sitaatti!) on levyltä Hikiset siivut kappaleesta Kihloissa.