Nuutti kävi meillä
Mondayjakelun osoitteena sitä ja tätä
Meillä oli tänä vuonna tosi hieno kuusi. Eihän se hakijan mielestä ihan täydellinen ollut, mutta mahdolliset aukot ja vajavaisuudet katosivat, kun nostelin jälkikasvun kanssa kaksi reilun kokoista laatikollista koristeita sen oksille. Se oli hieno kuusi.
Tiedän, että iso osa ihmiskuntaa riipii koristeet kuusesta ennen uutta vuotta, ja melkein kaikilla joulu loppuu viimeistään loppiaiseen. Minusta joulukuusen valoa ja koristeiden kimallusta on kiva katsoa varsinkin iltayöstä, joten emme pitäneet tänäkään vuonna kiirettä kuusen riisumisella. Alustava ulkostamispäivä oli Nuutin päivä, 13. tammikuuta.
***
Mutta se tiistai sattui olemaan aika kiivastahtinen päivä. Ja niin oli keskiviikkokin, ja torstai. Ja perjantaina olin jo ihan puolikuollut. Lauantaina suunnittelimme jo kovasti, mutta halusin vielä saada otettua muutaman hämärävalokuvan kuusesta, joten aikataulutimme kuusen riisumisen sunnuntaille.
Paitsi että sunnuntaina lapsen kamerasta olivat patterit lopussa, ja hän oli jo etukäteen tilannut mahdollisuuden ottaa kuvia puolipukeisesta kuusesta. Joten lykättiin projekti tähän iltapäivään.
***
Paljon nopeammin kuusesta koristeet lähtevät kuin ne siihen saadaan. Puolessa tunnissa oli kuusi enää tähden irrotusta vaille (luovutan mielihyvin tämän tehtävän perheen vähemmän korkeanpaikankammoiselle aikuiselle osapuolelle).
Oli se vielä riisuttunakin hieno kuusi, vaikkei enää joulukuusi ollutkaan.
P.S. Kyntteliköt, tonttuparaatit sun muut ovat vielä esillä, samoin keittiön ikkunan sydän- ja tähtimobilet. Pikkuhiljaa siirtelen niitä laatikoihin. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, ikkunakoristeet poistuvat pääsiäiseksi, paitsi ne koristeet, jotka unohtuvat ikkunaan ja osuvat silmään seuraavan kerran lokakuun alkupuolella. Ja silloinhan on turha niitä enää poiskaan ottaa.