Merkinnät teemasta 'korvakorut'

Käsillä on kiire

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.

Heinähamsterit

Menen ostoksille vain pakon edessä. Tänään oli pakko. Loppuviikolla yksi jälkeläinen pääsee synttärikiertueelle, kun luokkakaverit juhlivat ikääntymistään. Lähdettiin siis lahjanhakuun.

Lahjan etsiminen on aina hankalaa, tarkoitushan on löytää jotain vastaanottajaa ilahduttavaa. Niinpä kuljimme hyllyjen välissä ees taas ja löysimme monta mahdollista paketintäytettä.

Osastoa vaihdettiin lankaosaston kautta. Virhe? No, miten sen nyt ottaa. Novitan Malibu oli tarjouksessa, ja koska olin juuri testannut lankaa mallitilkun verran ja todennut, että sitä on mukava neuloa, päätin hamstrata. Lopputulos: 18 kerää. Hups.

Meikkiosastolla minua houkuteltiin kynsilakkojen suuntaan. Olihan se ihan asiallista: vanhat kynsilakat alkavat olla aika ikääntyneitä, vanhimmilla on enemmän ikää kuin kuopuksella. Suunnittelin tekeväni poistoja, ja silloinhan on ihan oikeutettua ostaa uusia tilalle. Alennuslakkoja, Lumenea lähinnä, oli mukavasti tyrkyllä.

Loppujen lopuksi ne synttärilahjat jäivät ostamatta. Uusiksi huomenna, mutta ei lankaosaston kautta.

***

Heinäkuun koruprojekti aloitettiin käymällä paikallisessa koruliikkeessä, sieltä ostettiin muutamat korvakorut.

Puolustus huomauttaa, että tarve oli aidoille kultaisille korvakoruille, ja niiden tuotanto ei kuulu toimialoihini. Jaa, tarkkaan ottaen yhdet hankitut korvikset olivat kyllä kullattua hopeaa, siis vermeiliä, mutta muut 585-kultaa.

Kyllä minä korupöydän ääreenkin ehdin istumaan. Päässä liikkuu vaikka mitä, mutta aloitin varovasti tekemällä itselleni perussimppelit korvakorut Botswanan akaatista. Ruskeat menevät aina muiden käyttöön, mutta jonkin verran ostamiini nauhoihin on osunut harmaita ja harmaanvalkeita kiviä. Niistä siis killuttimet korviin.

Korusuma

En ole aikoihin tehnyt koruja itselleni. Nyt olen pitkästä aikaa pengastanut kaikki omat helmeni läpi ja työstänyt kasan koruja itselle ja lahjaksi.

Olen työstänyt lahjaksi pari rannekorua (lukkoineen) ynnä kasan korviksia, ja kun vauhtiin pääsin, pyöräytin myös itselleni muutamat simppelit korvakorut.

Lisäksi sain viimeisteltyä syksyllä aloittamani roosan setin. Nii-in, lukkoa vaille jäävä koru tuppaa olemaan ilman lukkoa kovin pitkään.

Suuret innovaatiot antavat vielä odottaa, varsinkin kun viimeistään ensi viikolla on tilaustöiden aika. Mutta jos ennen sitä tekisin itselleni vielä muutamat kesäkorvikset ja pari nilkkaketjua, nyt kun olen vauhtiin päässyt.

Ravistelevaa

Anna naisihmiselle vähän isommat korvakorut, sellaista riippuvaa mallia. Hän pistää ne korviinsa – ja ravistelee pikkuisen päätään. Ei siksi, että ei pitäisi korviksista, päinvastoin: ravistelu antaa tuntuman, miten korvakorut heilahtelevat.

Mitä mukavammat korvakorut, sen enemmän ravistelua.

Minusta on erityisen mukava toimittaa, jos mahdollista, tilauskorut henkilökohtaisesti tilaajalle. On aina ilo nähdä se ilme, mikä tilaajan kasvoille leviää, kun hän ottaa korun käteensä ja kun hän laittaa korun ylleen.

Ja kun hän ravistaa päätään.

***

Yksi leppoisimpia joululaulurallatuksia on Shakin’ Stevensin Merry Christmas Everyone. Seuraavat sanoituspätkät on kirjoitettu korvakuulolta, joten oikeus virheisiin pidätetään.

Snow is falling all around us
Children playing, having fun
It’s the season of love and understanding
Merry Christmas everyone

We’re gonna have a party tonight
I’m gonna find that girl
underneath the mistle toe
and kiss by candlelight

Varoitus: tämä jää soimaan päähän!

Erätauolla

Tänä vuonna jääkiekon MM-kisat eivät ole olleet yhtä tuottoisia kuin aiempina vuosina. Yöpelit eivät ole houkutelleet valvomaan käsitöiden kanssa, joten tämä finaali taitaa olla ensimmäinen ottelu, jonka olen olen seurannut lähestulkoon alusta loppuun.

Tänään kaivoin helmilaatikkoni erään projektin vuoksi esille, ja päätin siinä tehdä jotain korua myös itselleni. Festareille täytyy loihtia jotain mukavaa korua ylle niin esiintymisiin kuin tanssitunneillekin.

Tänään päätin toteuttaa pari suhteellisen aivotonta projektia: Ensin tein larvikiittiversion korvakoruista, jotka olen aiemmin tehnyt leopardijaspiksesta. Larvikiitti on upea kivi! Olen hamstrannut sitä monenkokoisen ja monenmuotoisena, joten lisää larvikiittikorvakoruja (ja muitakin koruja) varmasti syntyy, ajan kanssa.

MM-finaaliprojektina olen työstänyt nilkkakorua granaateista. Olen tilannut hankalanmallisia granaattipuikuloita. Hankalaksi ne tekee se, että ovat kaikki erikokoisia ja vähän erimuotoisiakin ja – kuten granaateille tyypillistä on – reiät ovat hyvin pienet. Päätin taannoin, että näistä puikuloista syntyy nilkkakoru. Paha kyllä, nilkkakorusta tuli helmirytmin vuoksi hitusen liian lyhyt, joten täytyi pistää pari ylimääräistä välirengasta.

Tunnustelen nyt, miltä nilkkakoru alkaa tuntua, mutta paikkaussuunnitelmanani on laittaa pari granaattihelmeä linkiksi lukon viereen. Siis mikäli helmistä sattuu löytymään joku yksilö, josta 0,6 millimetrin hopea suostuu menemään läpi.