Merkinnät teemasta 'korvakorut'

Matemaattista lahjakkuutta

Sain alkuvuodesta valmiiksi hartaasti muokkaamani korvakorut Swarovskin sydämistä, ja nyt on työn alla myyntiin koko joukko vastaavia, tosin erivärisinä. Tilasin ensin kasan sydämiä, sommittelin niistä sopivat väriyhdistelmät ja tilasin sitten lisää senvärisiä sydämiä, joita menee useammat. Loistava metodi!

Paitsi että jouduin kokoamaan jälkimmäisen tilauksen kiireessä, enkä ehtinyt käymään sekavaa listaani läpi riittävän huolellisesti. Niinpä kahdesta väriyhdistelmästä puuttuu värejä. Täytyy tilata uupeloiset tuonnempana.

Enkä sitten tokikaan ottanut huomioon, että mallissa täytyy käyttää myös pyöreitä hopeahelmiä, joita ei tokikaan ollut varastoissa riittävästi koko korvakorupläjäykseen. Onneksi kämmäsin swarotilauksen: koska swaroja on vähemmän, syntyy vähemmän korvakoruja, joten tarvitaan vähemmän hopeahelmiä. Huh!

Eihän tässä muuten kiirusta, mutta haluan nämä kaunokaiset valmiiksi ensi viikolla. Aika moni muukin koru odottaa valmistuvansa tulevan viikon aikana. Melkein valmiina ovat jo Alhenan korut, jotka on sommiteltu milayabaladiasuihin; korut päällä on tarkoitus päästä harjoittelemaan tiistaina.

Viikolla tuli tilaus, jossa oli kullattua kuparilankaa, joten saan lopultakin muutamat kullanväriset korvikset aikaiseksi. Kaikki kuulemma eivät ole yhtä vannoutuneita hopean ystäviä kuin minä. Sitä paitsi varastojeni keltaiset ja meripihkanväriset lasihelmet huutavat kultaa rinnalleen.

Ja muutamat arvokkaammat korvikset ynnä jokunen kaulakoru pitäisi niin ikään pyöräyttää. En jää toimettomaksi, vaikka osa swarosydämistä joutuukin swarolaatikkoon odottelemaan parempia matikkapäiviä.

Lost and found

Huijaan vähän: kirjoitan tätä sunnuntai-iltana, mutta päivään merkinnän lauantaille, koska tämä on reissulauantain sattumuksia.

Laitoin aamulla korviini Swarovskin sydämistä tekemäni korvakorut, tämänhetkiset lempparini. Kannoin treenikassit autoon, istuin ratin taa ja ajoin 7HT:n salille. Parkkeerasin auton, otin kassini ja kävelin pihan poikki ja ylös portaita toiseen kerrokseen. Riisuin päällimmäiset vaatteet treenikamppeiden päältä. Silloin huomasin, että toinen korvakoru on kateissa.

Tarkistin vaatteeni, kaulahuivini, päähineeni, kenkäni ja laukkuni. Ei havaintoja. Kävelin portaat alas ja autolle. Ei jälkeäkään. Auton sisäpuolellakaan ei korvakorua näkynyt. Oletin, että se oli tipahtanut jo alkumetreillä yöpaikkani pihamaalle. Päivän mittaan satoi lunta, joten arvelin, että korvakorusta saadaan seuraava näköhavainto joskus kevään korvalla.

Kun illasta päin kuoriuduin vaatekerroksistani, kuului hentoinen raps. Korvakoru tipahti matolle. Koru oli ollut koko päivän lähellä sydäntäni – se oli tipahtanut kohtuullisen kokoisesta kaula-aukosta hyvään talteen. Liivit olivat toden totta ainoa paikka, mistä en tullut korua etsineeksi.

Kun jotain on seuraavan kerran kateissa, tiedän, mistä aloitan.

Suunnitelma ja sen petrattu versio

Ostin taannoin Outilta valkoisia pitsiakaatteja, ihan pelkästään sen vuoksi, että varhemmin Ullalta ostamani siniset pitsiakaatit olivat hurmaavia (siitä huolimatta, että olivat sinisävyisiä, mutta ne menivätkin firman varastoon).

Nauhallinen kuusimillisiä valkoisia pitsiakaatteja ja toinen mokoma litteitä ovaaleja, pituus 8–9 milliä, osoittautuivat muita pitsiakaatteja hillitymmiksi ja suunnattoman haasteellisiksi yhdisteltäviksi. Olen ottanut ne aina parin kuukauden välein esille erilaisten kivien ja lasihelmien kanssa, enkä koskaan löytänyt mitään, minkä rinnalla ne alkaisivat hehkua.

Lopulta jokunen viikko takaperin luovutin: jos mikään ei sovi valkoisiin pitsiakaatteihin, niin olkoot keskenään! Purin nauhat ja lajittelin kauniit helmet, siedettävät yksilöt ja tavalla tai toisella sudet kappaleet erikseen ja ryhdyin miettimään, mitä ihmettä niistä loihtisin.

***

Lukuisien laskelmien ja kokeilujen myötä totesin, että helmiä olisi riittävästi lyhyeen kaulakoruun, rannekoruun ja yksinkertaisiin korvakoruihin. Valitsin korvakoruihin kauneimmista yksilöistä kaksi pyöreää ja kaksi litteää helmeä, sen jälkeen kaulakorun keskushelmiksi ihastuttavimmat pyöreät ja sen molemmin puolin kiehtovimmat litteät. Ja sitä rataa. Välihelminä valkoisten pitsiakaattien rinnalla toimivat parhaiten harmaat helmiäissiemenhelmet, ja pienen ripauksen ylellisyyttä toivat pienet, hopeiset Balin välihelmet (korujen peruskauraahan ne ovat, mutta aina yhtä ihastuttavia).

Kun olin saanut kaula- ja rannekorut siihen mittaan, että hopeiset puristushelmet olivat littanoina, sain korvakoruoivalluksen. Paha kyllä, petrattuun suunnitelmaani tarvittiin yhteensä kuusi pyöreää ja kuusi litteää helmeä. Koska kaikki kauniit ja pääosa siedettävistäkin oli jo käytetty, jouduin syynäämään jäljellä olevat muutamaan kertaan ja valitsemaan niistä persoonallisimmat, jotka näyttäisivät korvakoruissa parhaimmilta. Tai edes siedettäviltä.

Kaikkinensa en ollut kovin otettu setistä, kun sain sen viittä vaille valmiiksi. Olihan se, mutta kovasti mieto. Tänään lopulta kasasin korvakorut, tein niihin koukut ja kiinnitin kaula- ja rannekoruihin lukot. Sonnustauduin uuteen korusettiini, menin peilin eteen ja…

… totesin, että minulla on varsin hurmaava ja hienostunut korusetti, joka istuu melkein mihin asuun tahansa. Ja mikä tärkeintä, siinä on kivat korvakorut!

Olen tosin iltapäivän mittaan keksinyt jo, miten korvakoruista saisi vieläkin komeamman näköiset. Mutta siihen tarvittaisiin lisää helmiä, ja kuten todettua, nämä pitsiakaattinauhat on nyt loppuun kaluttu eikä niiden rinnalle istu mikään.

***

Nyt korunurkkauksessani odottaa paitsi pari tilausprojektia myös koko joukko uusia helmiä, joista viimeisimmät kotiutuivat perjantaina Outin varastonharvennuksesta. Olisi taas aika tehdä eikä vain hamstrata.