Sormiharjoituksia

Tänään nautimme teatterin taiasta. Lastemme koulussa tehtiin tänä vuonna musikaali koko koulun voimin. Musikaali esitettiin tänään, toinen esitys on huomenna päivällä muille kouluille.

Olen sanonut sen ties kuinka usein, mutta sanon sen taas: meidän lastemme koulu on aivan loistava. Jälleen oli töitä paiskittu tunteja laskematta – toki lapsetkin, mutta varsinkin opettajat. Puvut, lavasteet, maskit, tanssit, musiikit…

Koulun pitäisi nykyisin tehdä niin paljon. Pitäisi opettaa oppiaineiden valtavat sisällöt, tiedot ja taidot, kasvattaa sosiaalisuuteen ja tiedonhankintaan ja viestintäyhteiskuntaan ja ties mitä. Tällaiset isot projektit vievät hirveästi aikaa tavalliselta koulunkäynniltä, mutta ne palvelevat lasten kehitystä ja kasvamista yhteistyökykyisiksi ja vastuuta kantaviksi ryhmän jäseniksi, esiintymiskykyisiksi ja rohkeiksi nuoriksi ja aikuisiksi, jotka uskaltavat laittaa itsensä peliin.

Siinä missä koulun virallinen oppimäärä kasvattaa lapsista tietäjiä ja taitajia, tällainen musikaaliprojekti kasvattaa heistä tekijöitä. Teatterin taika, yhteen hiileen puhaltaminen ja se käsinkosketeltava jännittynyt ilmapiiri ennen lavalle nousemista – ne ovat niitä asioita, jotka muistetaan vielä aikuisenakin. Ne ovat niitä asioita, jotka auttavat ihmistä löytämään rohkeutensa ja vahvuutensa.

Sanon jälleen, taas kerran: meidän lastemme koulu on loistava.

***

Viides päivä: laulu, joka muistuttaa minua jostakusta henkilöstä.

Olavi Virta: Sinun silmiesi tähden

Isälläni oli lapsuudessani tapana vääntää tämän laulun sanoja. Vasta myöhemmin olen tutustunut aitoon ja alkuperäiseen kappaleeseen, ja tämähän on – varsinkin Olavi Virran esittämänä – komea kappale.

Sinun silmiesi tähden laulan ruusut kukkimaan
Sinun silmiesi tähden siirrän vuoret paikoiltaan

hakusanoja 30 days of music, koulu, musikaali, näytelmät
Ei kommentteja »

Jostain syystä väsyneenä palelee enemmän kuin pirteänä.

Tänä iltana olen kuljeskellut villasukissa, paksussa villapaidassa ja iso neulehuivi hartioilla, niin kuin parhaanakin pakkaspäivänä. Pihalla oli illalla lämpöä viidentoista pintaan, sisällä 22. Ei pitäisi paleltaa, mutta paleltaa vain.

Koulunalkuväsymys alkaa selvästi iskeä voimalla. Kauankohan se oikein ottaa, ennen kuin uni tulee iltaisin niin kuin pitää ja virkistää aamuun menessä niin, että hyppään tarmokkaana sängystä ylös?

Jokohan toukokuun viimeisellä viikolla tähän rytmiin olisi ehtinyt tottua?

hakusanoja koulu, väsyttää
Ei kommentteja »

Kolme päivää koulua, ja lapset simahtivat illalla ilman eri kehotusta. Kolme aikaista aamuherätystä, ja minulla on jo rytmisiä ongelmia päiväohjelmani kanssa. Viime yön bravuurini: ensin kolme tuntia unta, sitten parisen tuntia hereillä tai puolihereillä ja lopulta taas reilu kolme tuntia ihan oikeaa nukkumista.

Hankintalistalla uusi herätyskello. Vanha on itse asiassa kelloradio, joka toimii verkkovirralla – siis toisin sanoen sekoaa joka kerta, kun sähkönjakelu takkuaa. Näin jo kelloliikkeessä mieleiseni herätyskellon, täytyy yrittää jonain päivänä ehtiä aukioloaikaan ostoksille. Onneksi kännykän herätys pelaa siihen asti, kunhan muistaa puhelinta ladata.

***

Minulla on häkellyttävä kyky täyttää pääni kaikenmoisella tiedolla, jota en itse asiassa tarvitse (ja yleensä sellaisen tiedon kustannuksella, jolle olisi käyttöä). Suhteellisen helposti mieleeni tarttuu rytminen lyriikka, oli se sitten varsinaista runoutta tahi laulunsanoituksia.

Otsikkoa sorvatessani pompahti mieleeni vanha runo, jota isälläni oli tapana siteerata. Uuno Kailasta, luulisin. Tai Aaro Hellaakoskea. Pakko tarkistaa tämä. – Hmm, se oli sitten V. A. Koskenniemeä. Taisivat jäädä runo-opinnot yliopistossa pikkuisen liian vähiin, kun sekoitan nämä kaikki runoilijat aina keskenään.

Siis V. A. Koskenniemen “Koulutie”

Olen unessa useasti / sinun kaduillas, koulutie
Kotiportilta kouluun asti / mun askeleeni vie
Syysaamu kirpeä koittaa / yli heräävän kaupungin
Ja sen laidassa koski soittaa / tutun sävelen ilmoihin

Ja niin edelleen. Runo on tarttunut mieleeni, kuten niin monet runot: ulkoa opittuna. Mutta kun oikeasti pysähtyy miettimään, niin sehän on kaunis runo. No jaa, lopetus on kyllä vähän pateettinen: “Ah enkö ma hautaan asti / koululainen lie.”

Jos en tätäkään runoa muistaisi, olisi aivoissani paljon lisätilaa tähdellisemmillekin tiedoille. Kuten vaikkapa koulun reaaliaineille. Jälkikasvu tietää niistä jo paljon enemmän kuin minä kykenen muistamaan.

hakusanoja kellot, koulu, päivärytmi, uni
Ei kommentteja »

Ensimmäinen koulupäivä on aina hurjan jännä, niin lapsille kuin vanhemmillekin. Tänään aloitettiin uusi lukuvuosi, ja vielä on uutuudenviehätystä lapsilla ja hirveä täpinä äidillä. Hiljoksiin, hiljoksiin…

Lukujärjestykset ovat nyt käpälissä, ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle omiakin aikatauluja rakentamaan. Kun vielä tässä noin viikon päivät saadaan kuljettua ja nähdään, miten koulukuljetukset lutviutuvat, niin sitten voikin jo rauhassa keskittyä olennaiseen.

***

Tässä kohti syksyä edetään diabeteksen hoidossa jälleen kädestä suuhun. Kesällä hyviksi havaitut käytännöt ja insuliiniannostukset voi nakata romukoppaan, sillä koulussa verensokeria täytyy säädellä vähän varovaisemmin.

Heinäkuu meni pääasiassa loistavilla sokereilla, mutta vastineeksi saimme runsaasti lieviä hypoja. Koulussa hypojen korjaaminen ei ole yhtä helppoa kuin kotioloissa, joten varmuusvaraa täytyy jättää vähän enemmän. Koulun aloitus myös muuttaa ruokailuaikatauluja, aktiivisuutta ja liikuntaa, joten käytännössä pikainsuliinin annostukset menevät kokonaan uusiksi.

Toivon, että parissa viikossa alan jo nähdä, minkä kokoisilla insuliiniannoksilla päivä menisi mahdollisimman hyvillä sokereilla ilman akuuttia hypovaaraa.

hakusanoja hypoglykemia, koulu, pikainsuliini, verensokeri
Ei kommentteja »

Koulun alku on kesän loppu.

Vaikka eihän se mikään kesän loppu ole vaan loman loppu. Niin vain on syvään iskostunut se ajatus, että kesä alkaa koulun loputtua ja syksy on tullut, kun koulureppu kaivetaan taas esiin.

Meillä vietetiin viimeistä lomapäivää kesäsin menoin: kävimme uimassa uimahallissa, söimme jäätelöä, olimme ja köllöttelimme. Asennoiduimme alkaviin rutiineihin.

***

Alkuviikkoni on ylipäätään mennyt festivaalista toipumiseen. Hehkutin festivaalitunnelmia urakalla Ishtar-blogissa, joten jätän tässä toistamatta hehkutukseni.

Tyydyn tässä toteamaan, että oma festivaalini oli onnistunut niin esiintymisen, kurssien kuin epävirallisen ohjelman puolesta. Saharan perjantain tanssiesitys onnistui kaikin puolin asiallisesti – tai ehkä “asiallinen” ei ole kabareetunnelmassa se oikea sana –, vaikka minä kaduinkin helteisessä ja hapettomassa tapahtumapaikassa katkerasti asuvalintaani. Hiki virtasi koko illan.

Toisaalta koskapa sitä olisi vietetty kesäfestareita, jolloin ei olisi ollut aurinkoa ja hellettä. (Tarkemmin ajatellen taisi olla vuonna 2003, silloin tanssijoille tarjoiltiin myös vettä.)

hakusanoja kesä, kesäfestivaali, koulu, loma, tanssiesitykset
Ei kommentteja »