Sormiharjoituksia

Menen ostoksille vain pakon edessä. Tänään oli pakko. Loppuviikolla yksi jälkeläinen pääsee synttärikiertueelle, kun luokkakaverit juhlivat ikääntymistään. Lähdettiin siis lahjanhakuun.

Lahjan etsiminen on aina hankalaa, tarkoitushan on löytää jotain vastaanottajaa ilahduttavaa. Niinpä kuljimme hyllyjen välissä ees taas ja löysimme monta mahdollista paketintäytettä.

Osastoa vaihdettiin lankaosaston kautta. Virhe? No, miten sen nyt ottaa. Novitan Malibu oli tarjouksessa, ja koska olin juuri testannut lankaa mallitilkun verran ja todennut, että sitä on mukava neuloa, päätin hamstrata. Lopputulos: 18 kerää. Hups.

Meikkiosastolla minua houkuteltiin kynsilakkojen suuntaan. Olihan se ihan asiallista: vanhat kynsilakat alkavat olla aika ikääntyneitä, vanhimmilla on enemmän ikää kuin kuopuksella. Suunnittelin tekeväni poistoja, ja silloinhan on ihan oikeutettua ostaa uusia tilalle. Alennuslakkoja, Lumenea lähinnä, oli mukavasti tyrkyllä.

Loppujen lopuksi ne synttärilahjat jäivät ostamatta. Uusiksi huomenna, mutta ei lankaosaston kautta.

***

Heinäkuun koruprojekti aloitettiin käymällä paikallisessa koruliikkeessä, sieltä ostettiin muutamat korvakorut.

Puolustus huomauttaa, että tarve oli aidoille kultaisille korvakoruille, ja niiden tuotanto ei kuulu toimialoihini. Jaa, tarkkaan ottaen yhdet hankitut korvikset olivat kyllä kullattua hopeaa, siis vermeiliä, mutta muut 585-kultaa.

Kyllä minä korupöydän ääreenkin ehdin istumaan. Päässä liikkuu vaikka mitä, mutta aloitin varovasti tekemällä itselleni perussimppelit korvakorut Botswanan akaatista. Ruskeat menevät aina muiden käyttöön, mutta jonkin verran ostamiini nauhoihin on osunut harmaita ja harmaanvalkeita kiviä. Niistä siis killuttimet korviin.

hakusanoja hamstraus, korvakorut, langat, shoppailu
Ei kommentteja »

Tallensin tänään lähes kymmenkunta uutta kirjanmerkkiä – kaikki lankakauppoja.

Hakusassa on musta, ohut virkkauslanka, merseroitua puuvillaa luulen etsiväni. Ohuinta, mitä lähikauppa tarjoaa, on Coatsin Julia (tönkkö) ja Novitan Kotiväki (paksu). Pitäisi löytää ohuempaa ja notkeampaa.

Olen kahlannut lukuisia lankakauppoja läpi ja tutkinut valikoimia. Kaikenmoisia virkkauslankoja on löytynyt kasoittain, luultavasti juuri sopivan paksuisia ja laatuisiakin. Muttei mustia.

Ei tällä onneksi niin kiirus ole: projektin muut värkit on hankittu noin vuonna 2002.

hakusanoja langat, virkkaus
Ei kommentteja »

Eilen mainostettu langansuoristus on onnistunut. Sadan gramman kerällinen Seitsemää Veljestä on nyt onnistuneesti keritty keräksi, joka pääsee purkautumaan sisältä päin, niin kuin kunnon kerä ainakin.

Pieni pelko oli kerimisvaiheessa, että lopputulos olisi kuitenkin möyhevää tumppua: lanka ei ollutkaan kuivanut liki vuorokaudessa rutikuivaksi, vaan paikoin oli vielä hitunen kosteutta jäljellä. Näkyvää huopumisongelmaa en onneksi havainnut, joten julistan täten kokeilun onnistuneeksi ja uudelleentoteutuskelpoiseksi. Mitäs muuta purettavaa minulla olisikaan?

***

Mainittu lankakerä on jo ehtinyt vajenemaan. Työn alla on leveä vaakasuuntainen palmikkopäärme erääseen UFOon*. Koska neuleeseen on viimeksi koskettu joskus viime vuosituhannella, ei palmikoillakaan liene tulenpalava kiire.

*Olen neuleblogeja selatessani oppinut uuden sanan. UFO ‘unfinished object’, suom. keskeneräinen työ. Niitä riittää.

hakusanoja langat, neuletyöt, UFO
1 kommentti »

Olen osannut kutoa (yleissuomeksi neuloa) ja virkata kolmisenkymmentä vuotta, mutta yhä minusta on mukava lukea neule- ja virkkauskirjoja, nimenomaan tekniikkaosioita. Kuinka luodaan silmukat, kuinka ne päätellään, miten neulotaan reunasilmukat, kuinka kootaan kappaleet yhteen ja sitä rataa.

Useimmat kirjat ja oppaat keskittyvät itsestäänselvyyksiin tahi mallien ohjeisiin. Sen sijaan ne todella olennaiset asiat jätetään sivulauseeseen tai editoidaan kokonaan pois. (Pätee muuten kaikkiin oppaisiin. Ohjekirja = opus, johon on koottu kaikki se, minkä asiasta tietää jo valmiiksi.)

***

Vasta neuleblogeja lukiessani olen oivaltanut, miten tärkeää on muotoilla neule. Toki osa neuleista on valmiita, kun lanka on katkaistu ja päätelty (esimerkkinä mainittakoon viime syksynä aloittamani säärystimet, jotka eivät muuta huolittelua kaipaa kuin langanpäiden ujutuksen piiloon – joka on yhä tekemättä). Mutta osa löytää kuosinsa ja muotonsa vasta, kun ne on pingotettu oikeaan muotoonsa.

Vaan tarjoavatko käsityöoppaat tästä loppukäsittelystä ohjeita? Hyvin vähän. Laveimmillaan ohje on muotoa “asettele mittoihin, kostuta ja anna kuivaa”. Mitä se oikein tarkoittaa?

Käsityösivustoja selatessani olen lopulta löytänyt ohjeita tähänkin asiaan. Käspaikka esittelee neljä tapaa neuleen viimeistelyyn: höyrytyksen, kastamisen ja muotoonoikomisen, kastamisen ja alustalle kiinnityksen sekä kastetun neuleen kuivattamisen painon alla.

***

Ne neuleet, jotka ovat näyttäneet kaipaavan viimeistelyä, olen kostuttanut sumutuspullolla ja antanut kuivahtaa muotoon neulattuina. Jopa pienet mittavirheet saattaa saada tällä lailla hävitettyä, esimerkiksi eräs liian leveäksi osoittautunut neulepaita kapeni (ja piteni) jonkin verran, kun annoin sen kuivua uusiin mittoihinsa.

Parhaillaan saunan (kylmän, toim. huom.) lauteilla kuivaa ensimmäinen uitettu neule. Sunnuntaina – näin kauan otti, ennen kuin sain laskettua vettä vatiin – päätellyn pitsihuivin ohjeissa kehotetaan liottamaan neule kunnolla ennen pingotusta. Joltain nettisivulta löysin tähän selityksenkin: kun lanka on läpikotaisin märkää, sen kuidut asettuvat paremmin uuteen muotoonsa.

Rohkeasti siis annoin pitsihuivin vettyä perinpohjin, rullasin enimmät vedet pois pyyheliinan sisällä, neulasin huivin alustalle ja nyt odottelen aamua, josko silloin viimeinenkin kosteuden häivä olisi haihtunut ja huivi langanpäiden päättelyä vaille valmiina.

***

Tänään olen myös kokeillut ensimmäistä kertaa purkulangan suoristusta. Tähänkin liittyy, yllätys yllätys, vesi ja kuivatus.

Purkulanka kiedotaan vyyhdiksi ja vyyhti upotetaan kädenlämpöiseen veteen niin pitkäksi aikaa, että lanka on läpikotaisin märkää. Puristellaan isoimmat vedet varovasti pois ja ripustetaan lanka pesuhuoneeseen tai muualle lattiakaivon lähelle kuivamaan rutikuivaksi asti. Veden paino venyttää lankaa suoremmaksi, joten on parempi tähdätä pitkään kuivatusaikaan kuin puristaa vesiä mahdollisimman tarkkaan pois, jotta lanka kuivaisi nopeammin. Kun lanka on kuivunut, se keritään kerälle (mieluummin tietysti sellaiselle, joka purkautuu keskeltä päin).

Tässä prosessissa lanka suoristuu käyttökelpoiseksi, jollei lankaa onnistu märkänä hinkkaamaan niin, että se alkaa huopua. Kerällinen seiskaveikkaa, joka oli kymmenen vuotta maannut neuleena, näyttäisi selvinneen muodonmuutoksesta oikein hyvin.

hakusanoja langat, neuletyöt, purkaminen
Ei kommentteja »

Olen säilyttänyt lankavarastoani hankalasti isossa laukussa (koska sellainen oli joutilaana). Säilytystilana laukku on mainio, jos sen sisuksia ei ole tarkoitus koskaan tutkia. Lankasäilönä laukku on osoittautunut surkeaksi, sillä sisällön läpikäymistä varten kaikki langat täytyy ottaa pois.

Päätin siirtää lankakerät laatikoihin (ja siinä sivussa toteuttaa pienen kosmeettisen kohennuksen makuuhuoneelle, jossa muutamia lankapusseja on ajelehtinut kohtuuttoman kauan). Ne langat, joita on useampi kerä tai joista sopii kuvitella tekevänsä jotain järkevää, löytyvät vanhasta äitiyspakkauslaatikosta; langanjämät ja yhden kerän ihmeet sulloin pienempään pahvilaatikkoon ja jälkikasvun iloiksi luovutettavat langat omaan laatikkoonsa. Uskomatonta: minulla ei ole tämän enempää lankoja!

Inventaario paljasti, että säilössä on ollut hamasta markka-ajasta neljä kerää punaista villalankaa, puikkokoko 3,5–4. Pari viikkoa sitten olen käynyt ostamassa 200 grammaa punaista villalankaa, jonka puikkokoko on 3,5. Höh.

Muita ikäviä päällekkäisyyksiä ei onneksi löytynyt. Sitä vastoin löysin yllättävän monta kerää vauvalankaa sekä rajattomasti Novitan Nallea. Kumpaisenkin lajin olemassaolo oli vuosien mittaan päässyt unohtumaan täysin.

***

Keskeneräisiä neuleita lankavarastoja penkoessa on tullut vastaan vain yksi (älkäämme kuitenkaan unohtako, että tänä kesänä on aloitettu kaksi neuletta, jotka molemmat ovat yhä keskentekoisia). Opiskeluaikoina olen tehnyt viininpunaista palmikkopaitaa, joka on juuri siinä kuuluisassa vaiheessa, jossa kaikki jää kesken: viittä vaille valmiina, hihat pyöriökavennuksissa menossa.

Paha kyllä, paita on pahimmoisesti sellainen, ettei sitä valmiina enää tulisi sellaisenaan käytettyä. Toisaalta, mikäpä minua estää ryhtymästä tuunaamaan – nythän se on helpompaa, kun paita on vielä kappaleina. Puran helmaresorin pois ja kudon paitaan ainakin kymmenen senttiä mittaa lisää. Niin, ei se oikeastaan muuta kaipaakaan. Paitsi hihat valmiiksi, kokoamisen ja kauluksen.

Valmistumisraporttia odotetaan noin helmikuussa 2013.

hakusanoja inventaario, keskeneräiset, langat
Ei kommentteja »