Merkinnät teemasta 'lapset'

Raadollinen tarina

Sunnuntai on monelle työpäivä. Esimerkiksi opettajat, joilta moni kadehtii pitkiä kesälomia, käyttävät pyhäpäivänsä yleensä työhön.

Minäkin olen harva se sunnuntai tehnyt töitä, mutta tänään en ole varsinaisten työasioiden eteen tehnyt oikeastaan mitään. Epäilen, että flunssa odottaa pääsevänsä iskemään kimppuuni, joten yritän muistaa lepäillä ja oleilla aina välillä. Ihan oikeasti.

Asian tärkeydestä muistutti myös lapseni, joka kirjoitti koulutehtävänä jouluisen tarinan. Tarinassa lähdettiin hakemaan joulukuusta. Kuusenhakuun osallistuivat kaikki perheenjäsenet, “paitsi äiti, koska äidillä oli töitä”. Auts.

Tänään äiti sitten istui sohvalla ja katseli jälkikasvun kanssa televisiota. Puikot kilisivät ja torstaina aloitettu neuleprojekti eteni. Ja etenee yhä: en malta vieläkään laskea kudinta käsistäni.

Päivän puheenaiheet

Tänään on käyty monenlaisia tärkeitä keskusteluja.

***

“Äiti, tämä on tosi jännä kirja.”
“Ketkä siinä ovat päähenkilöitä?”
“X ja Y.” (No hei, en minä kaikkea voi muistaa, vaikka keskustelua rekonstruoinkin.)
Hetken hiljaisuus.
“Äiti, lukutaidosta on tosi paljon hyötyä.”

***

Ote keskeltä lasten ruokapöytäkeskustelua:
“… mutta kuka synnytti ensimäisen ihmisen?”
“Niin, ja kuka synnytti Jumalan?”

Äiti ei osannut vastata.

***

Elokuu päättyy tähän. Tänään oli jo ihan oikea syyspäivä: ei enää kovin lämmintä, mutta iltapäivällä hehkeä auringonpaiste sai koivuihin eksyneet keltaiset lehdet hehkumaan.

Pitääkö minun muka pistää jo kesäsandaalit talviteloille?

Kahjot kärpäset, häiriköivät hyttyset, leppoisat lehmät

Viime kesänä raivostuin keittiön ikkunassa pörrääviin kärpäsiin lukuisia kertoja. Tänä kesänä niitä on ollut vain muutamia, ei ollenkaan riesaksi asti (kop, kop – koputtaa puista pöydänjalkaa).

Tänään elämääni häiritsi yksi kahjo kärpänen. Se oli päättänyt tunkeutua työhuoneeseeni, ja se singahteli kuin pingispallo seinästä kattoon ja taas seinään. Sen verran iso kops kuului jokaisella törmäyksellä, että en ollenkaan käy kiistämään, jos joku väittää, että se olikin joku muu isompi luonnonotus. Vaikkapa pienehkö västäräkki.

***

Hyttysiä ei heinäkuussa ole paljon tarvinnut kuunnella. Nyt niitä on alkanut taas ilmaantua, mikä tarkoittanee, että olen taas hetken päästä iloisilla paukamilla. (Toisaalta parempi hyttysenpisto kuin paarmanpurema, kuten toissapäivänä nähtiin.)

Hyttysiä ei tarvitse olla armeijaa, yksikin riittää viemään yöunet. Sitä paitsi ne valitsevat aina minut, ei sitä toista samassa sängyssä nukkuvaa.

***

Perheen pienin opettaa muulle perheelle, miten arkipäiväisetkin asiat voivat olla mielenkiintoisia. Aina kun ohitamme pellolla laiduntavia märehtijöitä, lapsi ilmoittaa iloisella äänellä: “Leppoisia lehmiä!”

Allitteraation saloihin on hyvä perehtyä jo nuorena.

Epilogi
Kesän ääneenlukuprojekti Tarina vailla loppua on lopultakin loppu. 25 lukua, yksi tosin niin pitkä, että se oli pakko jakaa kahdelle illalle. Reilu kuukausi meni, ei aivan joka ilta ehditty lukemaan. Äimistyttävän hartaasti lapset jaksoivat kirjaa kuunnella, vaikka minulla kävi muutamaan otteeseen mielessä, että tarinassa olisi voinut olla enemmänkin vauhtia.

Mitähän sitä huomenna ryhdyttäisiin lukemaan?

Lisää lapsista

Lapsilisät eivät jää säästöön, uutisoi päivän Ilkka*. Se ei ole useimmille lapsiperheille uutinen. Ehkä jotkut hyvin toimeentulevat perheet voivat laittaa lapsilisät tilille kasvamaan korkoa, mutta ainakin meillä ja tuttavaperheillä lapsilisät eivät ehdi pankkitilillä makaamaan: joka euro menee arkikäyttöön.

Aamulehti nosti eilen uutiseksi lapsilisien arvon romahtamisen. Kuluttajahinnat ovat porhaltaneet ylöspäin sitä tahtia, että lapsilisän ostovoima on tätä nykyä neljänneksen heikompi kuin viime vuosikymmenellä.

***

Vuonna 2011 lapsilisät sidotaan indeksiin. Kiva juttu. Kela saa lähettää tiheämmin niitä tiedotuslappujaan, jotka lähetetään vain, kun maksettavan lapsilisän määrä muuttuu.

Olkoon lapsilisän arvo tippunut miten paljon tahansa viidessätoista vuodessa, olen silti sitä mieltä, että lapsilisä ylipäänsä on hieno juttu. Vuodessa kaksilapsinen perhe saa 2520 euroa verotonta tuloa, eikä sen eteen tarvitse tehdä yhtään mitään. Eduksi on toki, että joku väestönosa käy töissä ja maksaa veroja, jotta tämäkin etuus saadaan maksettua.

Toivottavasti veroja maksava kansanosa on vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakin niin suuri, että lapsiperheitä on vara tukea lapsilisällä.

Kahta asiaa ei elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä: rakkautta ja sosiaalietuuksia.

*Suoraa linkkiä Ilkan uutiseen ei tule, sillä en onnistunut löytämään uutista sivuilta – arkistosta se toki löytyisi, mutta arkisto on vapaassa käytössä vain kestotilaajille.

Liputuspäivä

Meinasin ihmetellä päivällä ääneen, että mikä ihmeen liputuspäivä tänään on. Välähti, ennen kuin avasin suuni: äitienpäivänähän liputetaan.

Jälkikasvu oli sitä mieltä, että äitienpäivänä liput nousevat salkoihin, koska äidit käyvät ne sinne laittamassa. Talonmies ei kuulemma viitsi.