Sormiharjoituksia

Tietokoneen ihanin ominaisuus on näppäinyhdistelmä control + Z, yleisimmin tunnettu komentona “undo” tai “kumoa”. Kämmi? Ctrl + Z. Oho? Ctrl + Z. Hups? Ctrl + Z. Eihäntämännäinpitänytmennä? Ctrl + Z.

Kun tekee valtaosan ajasta töitä tietokoneella, tulee yhdistelmän Ctrl + Z painamisesta tulee toinen luonto. Alitajunta tottuu siihen, että mikään ei ole peruuttamatonta, joten huoleti tulee testattua ja kokeiltua.

Kun elävässä elämässä tulee tehtyä joku kämmi, alitajunta alkaa epätoivoiseseti etsiä Ctrl + Z -näppäimiä. Sakset leikkasivat pikkuisen liikaa kangasta – missä on Ctrl + Z? Lasillinen maitoa kaatui – Ctrl + Z hätiin! Käsi hipaisi tulikuumaa kattilaa – painakaa nyt joku Ctrl + Z!

Mutta elävässä elämässä ei ole tarjolla kumoa-toimintoa, tehtyjä ei saa tekemättömiksi.

***

Juuri nyt olisin valmis kohtuullisiin uhrauksiin elämän Ctrl + Z -komennosta – pieni aikahyppykin voisi tulla kyseeseen.

Olen nyt kesähelteillä venytellyt antaumuksella ja todennut, että lihakset vastaavat venytyksiin melkoisen suosiollisina. Tänään oli aiempaa viileämpää – josko normaaleilla kesämittareilla silti reilusti lämmin päivä – ja intouduin illalla lasten nukkumaanlaittoa odotellessani tekemään pikavenytyksiä ilman lisävaatetusta. Yksi takareisivenytys meni överiksi, ja sieltä venähti lihas.

Tässä kiteytyy elämän suuri viisaus “tyhmästä päästä kärsii koko kroppa”. Jos eilen sama venytys sujui lämpimänä ja reilun mittaisen venytysrupeaman päätteeksi ongelmitta, eihän se tarkoita, että saman venytyksen voi tehdä liki kylmiltään yhtä laajana.

Kyllä minä sen nyt muistan; muistan kirkkaasti pari kolme päivää, jonka tuo lihasvenähdys muistuttaa aktiivisesti itsestään; muistan vielä mainiosti siitä seuraavan pari viikkoa, jona aikana lihasta ei uskalla venyttää kuin hellävaroen ja pikkuhiljaa; muistan hyvin kuukauden tai pari siitä eteenpäinkin. Mutta puolen vuoden päästä? Ensi kesänä?

***

Tämähän ei tokikaan ollut ensimmäinen kerta, kun samainen lihas samassa reidessä samasta kohtaa otti venyttelystä itseensä. Ja samassa venytysasennossa, samasta syystä.

Eikä silloinkaan ollut kumoa-toimintoa käytössä.

hakusanoja lihaskipu, venyttely
Ei kommentteja »

Heräsin aamulla siihen, että yläselkä on tukossa. Päivä ei parantanut tilannetta (mutta toisaalta mitäpä tietokoneella istuminen parantaisi). Illalla olen vetänyt yhteensä 2½ tuntia disco orientalia, eikä sekään vetreyttänyt oloa.

Nyt pitäisi osata päättää, mikä tehoaisi parhaiten:

• lämpötyyny
• venyttely
• kuuma suihku
• särynlievitys
• kunnon yöunet.

Tai ehkä vaihtoehto kuusi: pari tv-sarjaa ja neuletyö. Hetkinen, voisitteko toistaa vähän lujempaa? Ai että neulominenko ei lievitäkään jumia?

Epilogi kello 22.30:Voiko hengittämisen ulkoistaa?

hakusanoja lihaskipu
Ei kommentteja »

Olen istunut viime päivät tiiviisti koneella, ja se tuntuu kropassa. Eilen kävin lenkillä, mutta sekin tuntui kropassa. Tänä iltana vedin keskimääräistä lihaspitoisemmat treenit, ja ne tuntuvat kropassa. Ihan hirveästi.

Etsitään: koulutusta kohtuullisuuteen. Mieluusti intensiivikurssina.

hakusanoja lihaskipu
Ei kommentteja »

Lihaksia särkee. Lihaksia kivistää. Liikkuminen sattuu. Olin eilen Jyväskylässä tanssikursseilla. Kahdeksan tuntia. Siis sitä tanssia.

7HT oli kutsunut Jyväskylään syyssynkeyttä valottamaan Taikku Hyvösen Vantaalta. Taikku on valtaisa energiapakkaus, jonka rinnalla moni räiskyvä ihminen haalenee. Onneksi (?) Taikkua oli vaivannut sitkeä flunssakierre, joten me tavalliset tanssijat pysyimme perässä.

Jo etukäteen arvelin, että kahdeksan tuntia tanssikursseja samana päivänä ei ole hyvä idea, ei varsinkaan, jos opettajana on Taikku. Kuusi tuntia vielä jotakuinkin jaksaa, ainakin jos välillä ottaa rennosti eikä puske täysillä ihan koko aikaa. Nyt tarjolla oli viisi tuntia disco orientalia, joka on selvästi rankempaa kuin itämainen – jatkuvaa liikettä ja supernopeita sarjoja, biittistä musiikkia ja bailausmenoa. Siihen päälle vedettiin vielä kolme tuntia popbaladia, taikkumaisen vauhdikkaita sarjoja.

Jaksoin kuta kuinkin sen kuusi tuntia, sitten oli pakko siirtyä puolitehoiselle vaihteelle, kun päässä alkoi pyöriä. Sarjat sujuivat, mutta pysähtyminen alkoi heiluttaa horisonttia ja tuoda tähtiä näkökenttään. Nestevajausta, matalaa verensokeria, verenpaineen heittelyjä… ei mitään uutta eikä tavatonta. Onneksi olin fiksu ja seurasin välillä sarjojen rakentelua seinustalta soijajuomaa siemaillen, jottei tarvinnut pyörtyä, kuten kaksi vuotta sitten Mohamed El Hossenyn kurssilla Helsingissä…

Kotimatkan jälkeen venyttelin vähän, mutta uni painoi jo silmäluomia. Tänä aamuna sängystä nouseminen oli kömpelöä – ei uskoisi, että eilen sama kroppa hyppi, pomppi, teki ilmapotkuja, istahti kyykkyyn ja singahti sieltä ylös. Varsinkin etureisien alaosat ovat vahvasti sitä mieltä, että liika oli liikaa.

Tämä päivä loivennetaan: akvaarioiden siivousta, venyttelyä, vähän pilatesta, koreografioiden sorvausta ja jos sää sallii, kevyt kävelylenkki. Huomisiltana pitäisi olla opetuskunnossa ja torstaina esiintymisterässä.

Intertekstuaaliset viittaukset
Pauli Hanhiniemi: Asserin kapakkaan

hakusanoja disco oriental, lihaskipu, popbaladi, tanssikurssit
Ei kommentteja »