Merkinnät teemasta 'loma'

Lomaltapaluuloma

En syyslomaviikolla ehtinyt juurikaan keskittymään loma-ajatuksiin, mutta kieltämättä perheen rytmi sekosi sen verran, että aamulla kouluunlähetysrutiini oli totaalisesti hukassa. Lapset toivottavasti saivat – sairastelusta huolimatta – kerättyä sen verran virtaa, että se riittää joululomaan asti.

Minulta puuttuu syysloman lisäksi myös työsuhde-edut, mutta sehän ei estä kehittelemästä hyviä työsuhde-etuja muille. Yleisesti laveaa kannatusta tuntui saavan esitykseni lomaltapaluulomasta.

Tapanahan on ollut mennävuosina maksaa lomaltapaluurahaa työntekijälle, joka yhä vaivautuu samaan työpaikkaan palaamaan. Nykyisin monet työnantajat tarjoavat mahdollisuutta vaihtaa erilaisia rahanarvoisia korvauksia vapaaseen.

Yhdistetään nämä kaksi, ja saadaan lomaltapaluuloma.

Edut: Työnantajan kustannukset eivät siitä kasva. Työntekijä viettää joka tapauksessa loman jälkeen ensimmäisen päivän tai kaksi puolitehoisena orientoituen. Sama kai tuo, viettääkö ne työpaikalla vai jossain muualla.

Haitat: On selvää, että näinkin kokonaisvaltaisesti loistavaan ideaan sisältyy varjopuolia. Todennäköisesti lomaltapaluulomasta tulisi pian saavutettu etu, josta pidetään kiinni kynsin hampain. Lomaltapaluuloma ei siis enää olisi ylimääräinen, virkistävä päivän tai parin toipumisaika, vaan se nopeasti laskettaisiin kuuluvaksi siihen viralliseen loma-aikaan.

Vaarana myös on, että lomaltapaluun jälkeisestä lomantarpeesta tulee noidankehä. Eipä aikaakaan, kun joku keksisi olla vaatimassa lomaltapaluulomaltapaluulomaa.

Kesän loppu

Koulun alku on kesän loppu.

Vaikka eihän se mikään kesän loppu ole vaan loman loppu. Niin vain on syvään iskostunut se ajatus, että kesä alkaa koulun loputtua ja syksy on tullut, kun koulureppu kaivetaan taas esiin.

Meillä vietetiin viimeistä lomapäivää kesäsin menoin: kävimme uimassa uimahallissa, söimme jäätelöä, olimme ja köllöttelimme. Asennoiduimme alkaviin rutiineihin.

***

Alkuviikkoni on ylipäätään mennyt festivaalista toipumiseen. Hehkutin festivaalitunnelmia urakalla Ishtar-blogissa, joten jätän tässä toistamatta hehkutukseni.

Tyydyn tässä toteamaan, että oma festivaalini oli onnistunut niin esiintymisen, kurssien kuin epävirallisen ohjelman puolesta. Saharan perjantain tanssiesitys onnistui kaikin puolin asiallisesti – tai ehkä “asiallinen” ei ole kabareetunnelmassa se oikea sana –, vaikka minä kaduinkin helteisessä ja hapettomassa tapahtumapaikassa katkerasti asuvalintaani. Hiki virtasi koko illan.

Toisaalta koskapa sitä olisi vietetty kesäfestareita, jolloin ei olisi ollut aurinkoa ja hellettä. (Tarkemmin ajatellen taisi olla vuonna 2003, silloin tanssijoille tarjoiltiin myös vettä.)

Loma-aivojen anatomia

Pidin lomaa. Pistin koneet kiinni, nakkasin kännykän pois korvien ulottuvilta ja keskitin ajatukseni intensiivisesti ihan kaikkeen muuhun paitsi työhön.

Ensimmäiset päivät olivat aikamoista tuskaa. Stressaaminen on leipälajini, ja aivot pyrkivät murehtimaan yhtä sun toista asiaa, vaikkei minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni olisi asioiden tilaa miksikään muuttanut – eikä se stressaaminenkaan.

Neljän, viiden päivän päästä alkoi jo vähän helpottaa, ja pikkuhiljaa mielen pohjalta löytyi innostusta ja inspiraatiota niihin kahteen asiaan, joilla olin päättänyt lomani täyttää: kirjoihin ja käsitöihin.

***

Viikon hiljaisuuden jälkeen alkoi jo hymyilyttää, ja loma alkoi tuntua lomalta.

Innostuin testaamaan sen seitsemää pitsineulesorttia, kun metsästin pariin lankaan sopivia neulemalleja. Nautin kiireettömyydestä ja ohjelman puutteesta. Mikä tänään huvittaisi? Mitä tehtäisiin? Vai ollaanko vain ja luetaan? Aika usein päädyttiin kirjojen pariin.

***

Eilisen asennoiduin siihen, että loma on lopuillaan ja tällä viikolla täytyy alkaa taas työnteko. Kaivoin esille kännykän ja sain kirjoitettua yhden tekstiviestin.

Tänään aamulla avasin tietokoneen ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon. Sain kirjoitettua pari kolme sähköpostiviestiä. Meinasi jo työstressi yllättää loma-aivot, mutta onneksi illalle oli ohjelmaa: otin varaslähdön heinäkuun tanssitunteihin ja pidin ensimmäiset Speli-treenit. Tulin kotiin stressittömänä ja hyvillä mielin.

***

En ole enää lomalla, mutten ole ihan töissäkään.

Loma tuntui lyhyeltä. Nyt ymmärrän, miksi sanotaan, että lomaa olisi hyvä viettää kolme neljä viikkoa yhtä soittoa. Aivoja ei saa käännettyä työvaihteelta loma-asentoon yhdessä yössä – minulta meni viikko.

Ei minulla ole mahdollisuutta pitää neljän viikon lomaa. Tarkoitus on kuitenkin tehdä heinäkuu lyhennettyä työpäivää, osan aikaa toivottavasti myös lyhennettyä työviikkoa. Tosin tuossa keväällä työpäivät olivat välillä lähempänä 20 tuntia ja työviikkoon yritin epätoivoisesti tunkea kahdeksaa päivää, joten niistä mitoista lyhentämisen pitäisi onnistua kivuttomasti.

***

Puikoilla on konttineuletta ja villatakkia; aion testata lisää pitsimalleja neulepuseroani varten, kenties aloitella jotain mukavaa huivia. Pengon läpi kangasvarastoni ja linnoittaudun ompelukoneen ääreen.

Lomaa varten lainasin vajaan metrin pinon kirjoja, siitä on vielä lukematta yli puolet. Lapsille luen ääneen Tarinaa vailla loppua, sekin on tarkoitus päästä tässä kuussa siihen ihan oikeaan loppuun saakka.

Päätin lomalla, että heinäkuu on korukuukausi. Ajattelin ottaa tavoitteekseni tehdä korun päivässä. En ole yksin suunnitelmineni: Inkku oli jo ehtinyt pistää idean sanalliseen muotoon saakka. Tarkoitus on siis tarttua ÄHH*-projektiin. (Älkää nyt kuitenkaan odottako, että minä saan koko projektin blogiin raportoitua, kuvien kera ainakaan.)

***

Huomenna kirjoitan heinäkuun työlistan ja aikataulutan sen. Korkeintaan neljän tunnin työpäiviä, ja viikonloppuisin työkielto. Tai arkipäivinä, sama kai tuo. Kunhan ehdin välillä heittäytyä pihamaalle löhöilypeiton päälle, auringonvarjon alle lukemaan kirjaa tai katselemaan, kun lapset puhaltelevat saippuakuplia.

Heinäkuussa hiipivä työstressi selätetään saman tien.

*ÄHH = älä hilloa helmiäsi

Nuoresta pitäen

Kyllä sen näimmä jo nuorena oppii, että oikea hetki sairastamiselle on lomalla. Diabeetikollemme nousi kuume oikeaoppisesti tänään: meillähän on alkava viikko hiihtolomaa. Tai siis jälkikasvulla on, minun kalenterini näyttää turhankin täydeltä.

Infektiot lisäävät insuliinin tarvetta, joten tänään on pistetty reilusti normaalia enemmän insuliinia.

Vastoin tapojani pistin myös yöksi puoli yksikköä lisää pitkää insuliinia ja reilusti pikaa. Tämä tarkoittaa, että täytyy ensin päivystää alkuyö ja sitten käydä kesken unien vielä mittomassa sokereita pari kertaa. Toisaalta kun lapsi saa hervottomia yskänpuuskia, ei itsekään saa nukuttua kunnolla, joten samalla sitä käy sokereitakin mittomassa.

Sitä paitsi sairastaessa sokerit pysyvät paremmin ihmismäisinä, kun pistää reilusti. Laskettaminen on paljon hankalampaa.

***

Puolivalveisen yön voisi toki käyttää työntekoon, mutta silmä luppasee ja aivosolut ovat lakossa. Menen siis istuskelemaan television ääreen ja kutomaan tänään aloitettua neulepaitaa.

Paita aloitettiin niin sanotulla summamutikkamenetelmällä, mitä nyt arvoin sopivan silmukkamäärän vanhan neulepaidan perustella. Mallista ei toistaiseksi ole kovin selvää kuvaa, mutta vastahan sitä ollaan helmaresorissa menossa. Jotain pientä palmikkoa varmaan ryhdyn tekemään, että mielenkiinto pysyy yllä.

Vuoden viimeinen

Joululoma! Viimeinen koulupäivä oli lähinnä pyrähdys kouluun hakemaan todistus ja takaisin, mutta aamulla piti silti saada väki pystyyn ajoissa.

Ai miten ihana onkaan nukkua huomisaamuna pitkään – siis puolisen tuntia pitempään kuin arkisin. Mutta huiman eron tekee se, että aamulla ei tarvitse saada ketään lähtökuntoon, vaan jälkikasvu saa pompotella yöpuvuissa vaikka lounaalle asti. Ja jos niikseen tulee, aamupalan jälkeen voi vaikka ottaa kirjan kainaloon ja hipsiä takaisin sänkyyn lukemaan.

(Täsmentävä huomautus: joululoma ei suinkaan koske allekirjoittanutta. Töitä riittää jouluun asti ja joulun tuolle puolelle. Tahti kyllä rauhoittuu, meinasin pyhinä nukkua univelkoja pois.)

***

Joululevyistä tällä hetkellä lempparini on Rajaton-kokoonpanon Joulu. Hienointa musiikkia on sellainen, joka on tekijöidensä näköistä. Rajattoman musiikki on.

Levyllä on kauniita, hartaita joululauluja, mutta valitsen tähän hauskan biisin Pukki tietää. Laulun on säveltänyt Kim Kuusi ja sanat ovat Arto Tammisen ja Kim Kuusen.

On jouluyö
Hän lentää halki taivaan poroillaan
On jouluyö
Ja kohta joka oveen kolkuttaa
Hän tuntee kaikki toiveet pienten, suurten sydänten
Ja joulun salaisuuden – pukki tietää sen

Railakkainta kappaleessa on B-osa, jossa paljastetaan, miksei tontuilla ole napaa.