Festarifiiliksistä arkeen
Itämaisen tanssin kansainvälinen Yalla!-festivaali on takana. Viisi päivää Helsinkiä ei ihan tehnyt minusta kaupunkilaista, mutta metrolla ja ratikalla kulkeminen alkoi jo sujua likimain luontevasti, ja liukuportaistakin selvisin jo loppuvaiheessa lähes sulavasti.
Masrah-yhdistys oli urakoinut hienot festarit. Upeita – joskin pitkänpuoleisia – näytöksiä, erinomaisia kursseja. Kivaa oli! (Tarkemmat tuoreanalyysit Ishtar-blogissa.)
***
Sitä jaksan yhä ihmetellä, miten jotkut onnistuvat matkustamana niin kevyesti, ja kuinka jotkut (= allekirjoittanut) tarvitsevat niin valtavasti matkatavaroita.
Minulla ei edes olevinansa ollut paljon tavaraa: ainoastaan treenivaatetta viideksi päiväksi ynnä vähän jotain iltavaatetta. Tänä vuonna ei ollut esiintymisvaatteita, ei meikkejä eikä muuta tilpehööriä. Silti minulla oli pakaaseja enemmän kuin omiksi tarpeksi, ja ne pahalaiset painoivat hirveästi.
***
Kesäfestareiden jälkeen tanssi-into on palavimmillaan. Minulla alkaa, kieroutunutta kyllä, kolmen viikon opetustauko. Tarkoitus olisi pitää tanssilomaa, mutta tuskin se onnistuu – päässä pyörivät jo tulevan talven opetukset ja projektit.