Merkinnät teemasta 'neuletyöt'

Työt – anteeksi, mitä ne on?

Joululomaa on pidellyt. Tai no, lomaa ja lomaa – kaikki se on tekemättä, mitä olin suunnitellut ja kuvitellut tekeväni, mutta silti pää ei ole päässyt työajatuksista irti ennen kuin ihan nyt muutamana viime päivänä. Tietysti, sillä loma vetelee viimeisiään ja maanantai aloittaa vuoden ensimmäisen työviikon.

Enhän minä toki ihan täyttä lomaa ole pitänyt, pari iltaa viikossa on läpi opiston joulutauon treenattu tanssia, mutta muuten joulun jälkeinen aika on mennyt voittopuolisesti tekemättä mitään.

Tässä kohti täytyy tietysti huomauttaa, että minun “tekemättä mitään” tarkoittaa, että ainahan sitä jotain on tehty. Nyt on kudottu. (Väärää murretta puhuville tiedoksi, että neulomisesta on kyse.) On tullut pipoa ja lapasta ja vähän sukkaakin, kun piti päästä ohutta sukkalankaa testaamaan. Villapaidat eivät ole edenneet, mutta muuten on tullut vähän valmistakin (ja Ravelry-jonooni on ilmestynyt kovin, kovin monta uutta neuleideaa).

Kuvia (huonoja, toim. huom.) valmistuneista neuleprojekteista voi ihmetellä Cranberries and Cattleyas -blogin puolella. Vähän jotain herätystä senkin blogin hiljaiseloon.

Kovasti toivon, että kun tämä työvuosi pääsee käyntiin, aikataulut asettuvat sellaisiin uomiin, että kirjoittamaankin ehtii. Tässä kohti voi olla optimisti: en ole vielä avannut vuoden 2011 kalenteria kertaakaan. Siellä mahtaa olla aikaa vaikka mihin.

Sairaspäivän riemuja

Tänään on vietetty sairaspäivää. Jälkikasvu osoittautui koulukunnottomaksi, joten aamusta raahasin läppärin olohuoneeseen. Puolityhjällä olohuoneen pöydällä on etunsa: ei tarvinnut edes isommin raivata, jotta pääsin levittäytymään uudelle reviirille.

***

Olen roikkunut päivän Facebookissa, Twitterissä ja foorumeissa, katsellut tv-sarjoja, jatkanut eilistä ompelulehtien selailua. Kutonut muutaman kerroksen villatakkia, purkanut ja korjannut yhtä palmikkoa 15 senttiä. Mittaillut kuumeita ja sokereita ja arponut insuliineja.

Pari työluonteistakin hommaa olen saanut tehtyä, mutta siinä se, päivän saldo.

Iltaa kohti omakin olo on muuttunut surkeammaksi, minkä myös kuumemittari vahvistaa. Jalat eivät kanna, ja aivotoimintakin osoittaa hyytymisen merkkejä. Taidan suosista viettää loppuillan sohvalla.

***

Mitä tästä opimme? Ei kannata pitää vapaapäiviä. Tulee kipeäksi.

Multipostaus: villatakki

Olin testikutojana Villapeikon villatakkiprojektissa. Työn alla oli villatakki lapselle – aivan ihana malli.

Olin erityisen ihastunut takin hihoihin. Siis näihin:

Pikkuveli-villatakki

Aivan, hämärät marrassäät ja eläväinen lapsi eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä.

Muutama vähän tarkempikin kuva tallentui muistikortille. Niitä sopii käydä vilaasemassa käsityöblogin puolella.

Loppu, alku ja rikosilmoitus

Tänään sain kirjoitettua itsearvioinnin loppuun. Olin näyttökokeessa aiemmin syksyllä, ja kokeen viimeisenä osiona oli itsearviointi. Koska arviointi ei lopu ikinä, päätin tänään, että nyt se teksti saatetaan loppuun ja laitetaan eteenpäin.

Tehty. Ruksattu työlistalta. Hyvä mieli.

***

Aloitin tänään kiinnostavan neuleprojektin. Ensimmäiset sentit kudottu, ja tässä kohti hehkutan lankaa: Cascade 220 Wool on mukavaa neulottavaa ja jälki on kauniin tasaista.

Projekti on testineule Villapeikon neulemallista. Minä siis testaan neuleohjetta, ennen kuin se julkaistaan. Tästä projektista varmasti enemmän lähitulevaisuudessa käsityöblogin puolella. Sen verran innoissani olen urakasta, että ilman muuta raportoin neuleen etenemistä myös täällä.

***

Lopuksi rikosilmoitus: minulta on varastettu lokakuu. Vielä joku viikko sitten se olla köllötteli tyytyväisenä kalenterissani, suhteellisen tyhjänä, mahdollisuuksia täynnä. Nyt se on kateissa.

Enkä minä ole ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. En edes muista, mihin kaikki päivät ovat hävinneet.

Jos joku löytää eksyneen, tyhjän ja aika tasapaksun lokakuun tai sen riepaleita jostain, olkaa muruja ja toimittakaa se takaisin. Viikkokin riittäisi – tai edes viikonloppu.

Puron lumoissa

Novita Puro on täysvillalankaa, joka on värjätty “noromaisesti”. Toisin sanoen kerässä on useampaa väriä jonkinsorttisissa pätkissä.

Minä innostuisin moisesta langasta vain siinä tapauksessa, että kaikki värit olisivat täsmälleen minun sävyisiäni. Silloinkaan en usko, että tekisin langasta yhdistettäviä kappaleita, kuten paitoja, mutta huivina tai päähineenä tai säärystiminä voisi menestyäkin.

Onneksi kaikki Novita Puron värit ovat sellaisia, että seassa on vähintään yksi ällötyssävy. Ei tarvitse edes miettiä.

Lapset sen sijaan tykkäävät. Ostin heille lankaa, jotta saavat kutoa itselleen ainaoikein-kaulaliinaa.

Nyt alan ymmärtää, mihin tällaisen liukuvärjätyn langan lumo perustuu. “Äiti äiti, nyt minulle tulee sinistä!” “Nyt se väri vaihtuu ihan vihreäksi.” Lapset ovat koukussa kutomiseen &ndah; ihan vain, jotta näkevät, mitä väriä seuraavana tulee.