Merkinnät teemasta 'ompeleminen'

Heinäkuuhahmotelmia

Heinäkuu. Lupaavat hellettä – ei hyvä. Helle syö työtehoa ja yöunia.

Vaikka oikealle lomalle ei ole tänä kesänä aikaa, kuvittelin silti, että heinäkuussa ehdin myös oleilemaan. Erehdyin tutkimaan kalenteriani tarkemmin ja huomasin, että tässähän pitää tehdä töitä ihan oikeasti.

Tanssitreenejä ei ole kuin kaksi iltaa viikossa. Elokuun Ishtar, joka menee kuun lopussa painoon, nielaisee valtaosan tämän kuukauden työtunneista, ja loput menevät nettisivuprojekteihin ja tilauskoruihin.

Kesän mittaan on tarkoitus toki tehdä koruja itselle ja jälkikasvulle sekä istua runsaasti ompelukoneella – muun muassa juhlavaatetta häihin, joihin meidän on kuun lopussa kutsuttu, sekä vino pino käyttövaatetta sekä lapsille että itselle.

***

Mutta tarkoitus olisi myös viettää aikaa nenä kirjassa. Pöydän nurkalla on pino työhön liittyvää tietokirjallisuutta, joka olisi tarkoitus kahlata läpi, mutta lukulistalla on myös koko joukko nuortenkirjoja – alkuperäinen suunnitelmani oli varata viikko sille, että luen koko Harry Potter -sarjan putkeen.

Ja mieli tekisi myös pyöräilemään, lenkille, uimaan, ja olisi enemmän kuin paikallaan ottaa tehokuuri pilatestreeniä ja runsaasti venyttelyjä.

***

Mieleni minun tekevi. Tähän eivät taida 24 tunnin vuorokaudet riittää.

Sakset sanoo sik-sak-sak

Taas eletään sitä aikaa vuodesta, jolloin värikkäät kankaat ja kangassilppu täyttävät talon ja puutarh… no, talon ainakin.

Edessä on urakointia pääasiassa sarjatyönä: tällä kertaa pääasiassa puseroita, mutta jonkin verran myös housuja. Unohtaa ei sovi myöskään kolmea solmiota, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua (ei täysvinoa leikkausta, ei kovikkeita, ei käsin ommeltuja viimeistelyjä), mutta menestyvät esiintymisrekvisiittana täydellisesti.

Aivan, loppukevään esiintymiset ovat ovella.

***

Kun yritän ommella jotain itselleni (tai lapsillekin), pyörittelen ideoita, kaavoja ja kankaita edestakaisin, ja ehkä joskus lopulta uskallan ryhtyä leikkaamaan. Siitä eteenpäin homma onkin helppoa (paitsi jos leikattu koko on täydelleen väärä tahi ompelu muuten takkuaa).

Kun ompelen esiintymisasuja – ja vieläpä sarjatyönä –, tahti on toisenmoinen. Ideaa ei jäädä enää aprikoimaan, kaavat joko on tai ei ole, ja kankaita ei enää arvota. Levitetään kankaat lattialle (mieluummin useamman asun kankaat päällekkäin, jos koot ja kankaan paksuudet sen antavat myöten), asemoidaan kaavat tai kaavantapaiset ja sitten sakset sanovat sik-sak-sak.

Saman henkilön vaatteen kappaleet laitetaan nuppineuloin kiinni toisiinsa, etteivät samanväristen asujen eri koot mene sekaisin. Kaikki samanvärisellä saumurilangalla ja tikkauslangalla saumattavat vaatteet otetaan käsittelyyn kerralla, ja saumoja ommellaan sarjatyönä.

***

Tämän prosessin ongelmana on se, että yksittäisen vaatteen valmistuminen vie kauan verrattuna siihen, että ompelisi vaatteen kerrallaan valmiiksi. Se, että on kahdeksan likivalmista toppia ja viidet viittävaillevalmiit housut, ei mieltä huojenna. Toisaalta se tuntuu hyvältä, kun ne kahdeksan toppia ja viidet housut valmistuvat lähes yhdessä rysäyksessä.

Sitä hetkeä odotellessa (vaatteiden ensiesiintyminen lauantaina).

Käsillä on kiire

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.

Toisella koneella

Sitä mukaa, kun kevään päättävät näytökset lähestyvät, lisääntyy myös aika, jonka vietän sen toisen koneen ääressä.

Ompelukone ei ole ollut erityisen kovassa käytössä talven mittaan, mutta nyt urakoin taas esiintymisasuja – no, urakalla. Kovin monesta asukokonaisuudesta ei sentään ole kyse: Alhenan haggalaa varten valmistuvat haggalaessut ja -huivit sekä muutamalle tanssijalle myös niiden alle tuleva kokomekko. Pari tanssijaa tarvitsee myös itselleen asut, jotka muulle ryhmälle tehtiin viime talvena. Lisäksi täytyy vielä pohdiskella parin tanssin puvustusta, josko olisi tarpeen tehdä vielä jotain nopeaa ryhmäsävellystä.

Onnenvärinöihin on kolme ja puoli viikkoa, ja tähänastisen elämänkokemukseni perusteella arvelen, että ne ovat melkoisen hektiset kolme ja puoli viikkoa – ja tuotteliaat. Talven urakointi konkretisoituu, niin tanssiasuina kuin tanssiesityksinäkin.

48 metriä päärmettä

Joskus välineurheilu kannattaa.

Olen hankkinut ompelukoneeseeni kaksi paininjalkaa, joista on ollut paljon iloa. Ensimmäinen oli piilovetoketjupaininjalka, jonka ansioista piilovetoketjun ompeleminen sujuu säpäkästi.

Toinen hintansa haukkunut ostos oli rullapäärmepaininjalka. Viimeksi eilen siunasin paininjalkaa, kun ompelin pyöreästi 48 metriä päärmettä puuvillakankaaseen. Vaikkei kyseessä ollut sen haasteellisempi projekti kuin päärmeen tekeminen suoraan kankaaseen, paininjalka nopeutti urakkaa huomattavasti.

Seuraavat päärmeet eivät ole aivan näin yksinkertaisia työstettäviä, sillä luvassa on myös kaarevaa reunaa. Onneksi metrejäkin on vastaavasti vähemmän.