Merkinnät teemasta 'ongelmat'

Kuinka kuluu multa maanantai

Tämä maanantai on tyyppiesimerkki niistä maanantaipäivistä, joita Karvinen (engl. Garfield) ja monet muut aikamme suuret ajattelijat tarkoittavat, kun he käyttävät sanaa “maanantai” vähemmän mairittelevassa, jopa suorastaan pejoratiivisessa merkityksessä.

Aamulla en ollut ollenkaan niin rivakkana kuin olisin halunnut, ja pääsimme liikkeelle myöhässä. Suunta oli kohti Seinäjokea, sillä tänään oli diabeetikon neljännesvuosikatsauksen aika. Taivaalta satoi jotain, mikä ei ollut vettä eikä ainakaan lunta, ja se jäätyi erittäin tehokkaasti auton tuulilasiin. Ensimmäisen viiden kilometrin matkalla pysähdyin kahdesti raappaamaan tuulilasista kimmeltävää jäistä pisarakerrostumaa pois.

Kun auto alkoi lopulta lämmetä, matkanteko sujui jo vähemmillä pysähdyksillä, mutta alkuperäisestä aikataulusta reippaasti myöhässä. Aamulle suunnitellun kolmen pysähdyksen taktiikan sijaan siirryttiin yhden pysähdyksen taktiikkaan, ja osoitteeksi otettiin Eurokangas. Sieltä mukaan tarttui vain vähän niitä kankaita, mitä etsimään lähdettiin, mutta aimo kasa ihan minun värisiäni kankaita, joille varmasti löydän käyttöä…

D-polireissuun ei – vastoin päivän teemaa – sisältynyt hurjia vastoinkäymisiä ja ihmeellisiä sattumuksia. Lapsi pääsi labraan alta aikayksikön ja varsinaiset käynnitkin menivät säädetyn ohjelmakuvion mukaisesti. Ainoastaan lasku jäi saamatta, sillä laskutusohjelmaan tehdään vuoden vaihteen kunniaksi muutoksia eikä sillä tänään voinut kirjoittaa laskuja. (Ei se lasku kokonaan saamatta jää, tulee kuulemma postissa tuonnempana.)

***

Iltapäivällä jatkoimme kaupunkikierrosta pöllyävän lumen ja vienon tuiskun keskellä. Kävimme ostamassa välipalaa Anttilan alakerran kaupasta, joka oli käännetty päälaelleen. Ensimmäinen ongelma oli löytää putiikin sisäänkäynti, jonka paikka oli siirretty sitten viime näkemän toiselle puolelle kauppaa.

Evästettynä pääsimme metsästämään liikettä, jonne olin suunnitellut meneväni tutkailemaan elektronisia vempaimia. Kauppaa ei löytynyt sieltä, missä se vielä vuosi sitten oli. Soitto verkkoyhteyksien päässä olevalle taholle kertoi osoitteen, jota kohti lähdimme tarpomaan.

Siinä kävellessä löytyi sentään Epstori, jonne olin laskenut yhden pysähdyksen. Kauppakeskuksessa huomasin tekstin “Claes Ohlsson” ja mieleeni virtasivat lukuisat mielikuvat monien helmiystävien onnistuneista ostoksista samannimisissä kaupoissa. Sinne siis, tuloksena päivän onnistuneimmat heräteostokset: metallinen vasara, kumi-silikonivasara (koska entisestä on varsi irronnut) ja kuminuija ynnä kaarisaha ja liuta teriä (ei korumetallien työstämiseen, toim. huom., liian räyheitä teriä siihen tarkoitukseen).

Tarpominen kohti oletettua elektroniikkamyymälän osoitetta jatkui. Hyörii, pyörii, soittaa vielä, ihmettelee, kääntyy takaisin, katsoo vielä kaikki kyltit paluumatkalla takaisin ja toteaa, että antaa olla. Nettishoppailu ei sentään käy jalkojen päälle.

***

Kotimatka kulki kommelluksitta, mitä nyt yksi rekka oli päättänyt jämähtää yhteen liikenneympyrään ja lunta tuiversi siihen tahtiin, että kaasupoljinta sai säästellä. Kotona pikavaihto kaupunkivaatteista treenivaatteisiin, pikainen puurolautasellinen ja menoksi.

Ilta oli tämän maanantain epämaanantaimaisin osa: Saharan ja D’Orin treenit, tuloksena minuutti valmista, täsmennystä puolivalmiiseen osuuteen ja valmiiden koreografioiden hiomista esityskuntoon. Täyttä laatua!

***

Tämän maanantain maanantaimaisuuden kruunasi hypoglykemia.

Kun sokerit ovat illalla tähtitieteelliset, täytyy insuliinia antaa normaalia enemmän, mutta toisaalta insuliiniherkkyys on iltaisin sitä luokkaa, että sopivan korjausannoksen valinta on arpapeliä. Tällä kertaa annos meni yläkanttiin, joten nukkuvan lapsen sai herätellä nauttimaan hiilareita.

Mieli tekisi tartta vielä johonkin projektiin, mutta järki sanoo, että tällaisena maanantaina syntyy todennäköisesti vain maanantaikappaleita. Taidan lämmittää mukillisen glögiä, maastoutua sohvannurkkaan viltin kanssa ja viettää aivotonta laatuaikaa television kanssa. Huomenna on luvassa tehotiistai ja paljon valmista.

Ja hei, miten vastoinkäymiskylläiseltä minun maanantaini tuntuikaan, niin sentään en ole yrittänyt yhdistää junaa ja hotellia.

Päivän anatomia

Tänään ei ole ollut hyvä päivä. On ollut saliongelmia (selvitetty tai selvitty), olen keskustellut terveydenhuoltopuolella allergia-asioista (jatkoa seuraa), olen pähkäillyt aikatauluongelmia (ei auta kuin puskea), tietokoneeni jumitti kertaalleen ihan täydellisesti (päätin syyttää tietoverkon päivitystä). Siihen päälle normaalit asiat, kuten liian lyhyet yöunet, kärttyiset tenavat ja kiirus. Ei ole ollut hyvä päivä.

***

Aamulla posti toi helmiä, joita ostin eräältä harrastajalta pois kuleksimasta. Ihania möllyköitä, jotka pistivät heti ideat liikkeelle ja saivat kaihoamaan korupöydän ääreen.

Olen keskustellut fiksun ihmisen kanssa työasioista, jotka rönsyilivät vähän sinne ja tänne, ja hauskan keskustelun aikana tuli pohdittua monen monta asiaa elämästä. Ja vähän työstäkin.

Illan opetukset olivat (saliongelmista huolimatta) oikein onnistuneita – tehtiin pikkujouluhengessä erästä vanhaa disco oriental -tanssia, hiki valui ja hauskaa oli. Hyvä lopetus syksyn keskiviikko-opetuksille.

Kroppa on väsy, mieli on väsy, mutta rauhallisessa talossa on mukava päivystää vielä tunti, puolitoista verensokereita. Jätän suosista työhommat huomiselle, menen katselemaan televisiota ja hipelöimään uusia helmiäni.

Tänään on ollut kiva päivä.

***

Tämän laulun muistan lapsuuden joulumainoksista: Tule joulu kultainen. Sen on säveltänyt mainokseen Aarno Raninen ja sanoittanut Seppo Mattila.

Laulu rakentuu hassusti, niin kuin sopii olettaa, kun laulun on tarkoitus toimia lyhyessä mainoksessa. Laulun A-osa on tahtilajiltaan 3/4, vähän mitäänsanomaton. Sitten alkaa 2/4-tahtinen bridge-tyyppinen osio, jossa intensiteetti nousee melodian korkeuden ja tahdin tiivistymisen myötä. Lopuksi palataan 3/4-tahtiseen kertosäkeeseen, joka on lyhyt mutta toimiva. Loistava mainoslaulu, ja B-osansa ja kertosäkeensä takia myös laulamisen arvoinen.

Sadun lailla taaskin kuvat
mieliin nousee vanhan maan.
Aasit, lampaat, härkäin tuvat
herää eloon uudestaan.

Vaikka onkin kaukainen,
satain vuotten takainen,
silti aina läheinen –
tule joulu kultainen.

Vihollisinvaasio, osa 2008

Yksi vihollinen eliminoitu. Useamman yksittäisen vihollisen invaasiota epäillään, pienehkö pataljoona saattaa olla mahdollinen.

Aivan, talvi on taas tulossa. Pihalla mennään öisin jo pikkupakkaselle, ja sisällä on niin mukavan lämpöistä. Vihollisten tavoitteena näyttää olevan jälleen kerran valloittaa meidän kotimme.

Myönnän, että näinkin pienet eliöt noin teoriassa mahtuisivat meidän neliöihimme ilman merkittävää tilanahtautta. Mutku ei. Ei, ei, ei. Tänne ei ole asiaa.

***

Kuulohavaintoja on ollut jo pidempään, tänään oli ensimmäinen ns. visuaalinen havainto. Sitä säesti karmea kiljaisu ja tasajalkasteppaus, jotka kuulemma tein minä, vaikka mielestäni suhtauduin viholliseen ilman suurempaa panikointia.

Otus oli iso ja se tepasteli menemään siihen malliin, että töminä kuului. Pienet hiiret ovat suhteellisen äänettömiä, joten rohkenen väittää, että tämä on joku mutaatiolaji, joka on kehitetty nimenomaan valtaamaan ihmiskodit.

***

Kuten todettua, tämä vihollinen on nyt eliminoitu. (En tosin ollut todistamassa tapahtumaa itse, sillä todettuani asiantilan lähdin hyvillä mielin illaksi töihin ja jätin urhoollisen perheeni suorittamaan hiirenmetsästystä.)

Eliminoinnista huolimatta kieltäydyn toistaiseksi istumasta pöydän ääressä jalat lattialla. Voihan olla, että eliminoitiin vasta adjuntantti ja päällikön missio on vielä vauhdissa.

Epäonnistumisen ilo

Olen tänään päivittänyt WordPressiä ja siinä sivussa kämmännyt lahjakkaasti.

Tein hienosti varmuuskopiot — tai niin luulin –, ja päätin antaa automaattiasennuksen hoitaa hommat. Väärin!

Automaattiasennus ei automaattisesti ymmärtänyt asennusprosessia, ja lopputulos oli, että sain käsin poistaa virheellistä asennusta ja kaivella kaikki kerrostumat, jotta löysin ne tiedostot, jotka luulin varmuuskopioineeni.

Onni onnettomuudessa: jos asennus olisi onnistunut, olisin joutunut työstämään monta php-tiedostoa uusiksi. Kerrankin oli ilo epäonnistua.