Sormiharjoituksia

Mitä yhteistä on kirjoittamisryhmillä, tanssitunneilla ja korufoorumilla? Jokaiseen näistä eksyy ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan haasteita vastaan. Ei, korjaan: ihmisiä, jotka haluavat haasteita.

***

Aloitin kirjoittamisen opettamisen joskus reilut 15 vuotta sitten. Sittemmin olen käyttänyt paljon aikaa mitä mahdottomampien kirjoitusvirikkeiden keksimiseen. Todellakin: mitä mahdottomampi, sen parempi.

Ei siinä tarvitse paljon aivosoluja vaivata, jos tehtävänantona on kirjoittaa teksti, jossa on sanat talvi ja lumi. Mutta jos virikkeeksi antaa sanat teippirulla ja joulukuusi, alkaa jo syntyä paljon mielenkiintoisempaa jälkeä – siitä puhumattakaan, jos sanat ovat synonyymisanakirja ja feministi.

***

Tanssitunneilla filosofianani on opettaa ihmisille tansseja. Pelkkä tekniikka ja varsinkin yksittäiset liikkeet eivät vielä tee tanssijaa, vaan vasta se, kun liikkeitä yhdistetään toisiinsa ja musiikkiin, tekee tanssijan. Koreografioiden opetteleminen on työlästä, varsinkin sen ensimmäisen koreografian, mutta kun jo ensimmäisen talven mittaan tulee opeteltua kolme, neljä helppoa tanssia, tanssitaito ja koreografioidenoppimiskyky kehittyvät silmissä.

Kovin usein minulle on käynyt niin, että helpoksi suunniteltu koreografia on muuttunut vaikeaksi. Yhä vieläkin Alhena muistelee sitä helppoa baladia, jonka oppimiseen meni kaksi talvea. (Mutta se oli ihana tanssi ja kaikkien niiden tuntien väärti.)

Tänä talvena kaikki tanssijani ovat opetelleet fuusiolämppäriä Shakiran Waka waka -musiikkiin. Siitä piti tulla helppo koreografia, mutta kun askelsarjoja sorvasin, se helppo versio oli kovin tylsä. Päädyin siis muutamaa pykälää vaikeampaan askelkuviostoon. Lopputulos: hauska tanssi, jota on mukava tanssia, mutta joka on työteliäs opittava. Hups. Silti tanssijat, varsinkin vähän pitempään tanssineet, tuntuvat tykkäävän.

***

Helmetti on koruharrastajien ja ammattilaistenkin foorumi, jossa keskustellaan – niin, mistäpä muusta kuin koruista. Foorumilla on pitkään ollut Korujen vuosi -haaste. Siinä joka kuukausi on ollut erilainen teema, johon sopivia koruja harrastajat ovat kehitelleet.

Nyt tammikuussa aloitimme uudenlaisen haasteen, korubingon. Siinä tarjotaan koruilijoille yhdeksän ruudun verran haasteita, joista tekijä saa valita bingotyyliin minkä tahansa kolmen suoran – pystyyn, vaakaan tai vinottain.

Tähänkin pätee: mitä mahdottomampi, sen parempi. Juuri ne haasteet innostavat ihmiset kokeilemaan ja luomaan. Ensimmäinen haaste on jo pistänyt ihmisten aivosolut virkeään liikkeeseen.

***

Korurintamalla on tarjolla myös toisenlainen haaste, ÄHH. Älä Hilloa Helmiäsi -haasteen ideana on tehdä kuukauden ajan koru päivässä. Joskus taannoin otin kunnianhimoisen tavoitteen osallistua ÄHH-haasteeseen, mutta kovin runsaaseen korumäärään en silloin päässyt.

Nyt olisi uusi ÄHH helmikuussa. Joka päivä uutta korua tuskin syntyy, mutta ehkäpä kuukauden mittaan voisin saada aikaiseksi 28 korua. Jos vaikka joulukuulla iskenyt pakkoneuloosi vaihtuisi koruputkeksi.

hakusanoja ÄHH, Helmetti, koreografiat, opettamassa
Ei kommentteja »

Tänä iltana alkoivat ensimmäiset opiston ryhmäni – maanantai on Ähtäri-ilta, siellä ohjelmassa on kirjoittajaryhmä ja itämaisen tanssin perusryhmä.

***

Kirjoittajaryhmän vetäminen on hurjan kivaa! (Niin on toki tanssiryhmienkin – mutta kun niitä on yli kymmenen viikossa, hehkutus jää vähemmälle.)

Ensimmäinen kerta kirjoittajien kanssa menee aina osallistujiin tutustuessa ja kysellessä, mitä kukin talven opetukselta odottaa ja haluaa. Jatkossa, kun ihmisten kirjoitustyyliin ja tavoitteisiin pääsee sisälle, pystyy antamaan rakentavaa palautetta ja rohkaisemaan ihmisiä toteuttamaan itseään.

Tarkemmin ajatellen samoista asioistahan on kyse myös tanssitunneilla: jokaisella tanssijalla on oma persoonallinen tyylinsä tuottaa liikkeitä. Kun tietyt perusasiat on opittu, voi ryhtyä etsimään sitä omaa tapaa tanssia. Opettajana minun urakkani on näyttää tanssijalle hänen vahvat puolensa ja opastaa häntä heikkojen osa-alueiden työstämisessä. Lopputuloksena, parhaimmillaan, harrastaja oppii tuntemaan omaa kehoaan ja hän saa rohkeutta ja itsevarmuutta.

Opettaminen on haasteellista ja vastuullista duunia, mutta hyvin antoisaa ja mielekästä. Ja mikä parasta, opetustilanteissa syntyy uusia oivalluksia ja opettaja itsekin kehittyy.

hakusanoja itämainen tanssi, kirjoittaminen, opettamassa
Ei kommentteja »

Vaikka tällä viikolla opetusohjelmani ei vielä pyörikään täydellä teholla, töitä on yltäkyllin. Ihanaa – vaikka kroppaa kolottaakin.

Eilen olin opettamassa osana Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisen yhdistyksen teemaviikkoa. Kohderyhmänä olivat äidit ja lapset, ohjelmassa nuubialaistanssia. Väkeä oli mukavasti – saliin ei juuri enempää olisi mahtunutkaan –, ja oli kivaa! Hiki virtasi, äitien ryhdit oikenivat ja lapset (ainakin yli nelivuotiaat) jammasivat innoissaan.

Olen oikein iloinen, että MLL tarjosi minulle mahdollisuuden kokeilla äitien ja lasten tanssikurssin pitämistä. Tällaisia tunteja voisi pitää toisenkin kerran.

***

Tänään disco oriental -tunnilla harjoiteltiin talven koreografioiden liikkeitä. Pari liikettä paljastui Hyvin Huonoiksi Ideoiksi, joten ne luultavimmin sensuroidaan vielä koreografioista pois. Mutta muuten näytti komealta!

Olen näiden fuusioitämaisen koreografioiden kanssa ihan täpinöissäni: mukaansatempaavat musiikit ja innostuneet tanssijat! Mitä enempää voi opettaja toivoa? No jaa, inspiraatiota ehkä, mutta sitäkin tuntuu mukavasti löytyvän.

Ensi viikolla opiston tunnit pyörähtävät käyntiin, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa. Samalla pääsen inspiroitumaan myös itämaisen musiikeista. Uusilta ja vanhoiltakin cd:iltä on valikoitunut paljon mukavia biisejä – saan taas kuunnella hyvää musiikkia monta tuntia illassa!

***

Turha sanoakaan: vaikka mieli on ihan innoissaan, kroppa huutaa taas.

Tälle viikkoa on enemmän duunia kuin laki sallii, mutta jatkossa viikko-ohjelmaan on ihan oikeasti pakko raivata riittävästi aikaa kehonhuollolle ja nukkumiselle. Edessä on pitkä opetustalvi ja aiempaa enemmän opetustunteja – ei parane saada kroppaa jumiin heti ensi metreillä.

hakusanoja disco oriental, fuusioitämainen, itämainen tanssi, kehonhuolto, lasten kurssi, opettamassa
Ei kommentteja »

Lauantaina oli yrittäjän päivä, joka kuulemma on tulossa kalenteriin merkittäväksi teemapäiväksikin. Piti kirjoittamani siitä jotain älykästä, mutta en sitten jaksanut. Veto oli poissa.

***

Lauantaina olivat myös koululaisten urheilukisat. Kunnallisissa kisoissa kisasivat kaikki ala-asteen ja yläasteen oppilaat. Minun roolinani oli olla huoltojoukkoina sekä valokuvaajana. Kuljin siis painavan repun kanssa, painava kameralaukku olallani, villapaita päälläni (sillä aamulla kisoihin lähtiessä oli koleaa).

Huoltojoukkojen tärkeys näkyi viimeistään siinä kohti, kun diabeetikko havaitsi sokereita mitatessaan olevansa hypoilla, ja vielä oli pitkän matkan juoksu jäljellä. Siinä saikin hetken ihmetellä, millä sokerit nostetaan turvalliselle tasolle niin, että lapsi jaksaa vielä juostakin. Päädyimme pikanostatukseen siripirillä ja lakritsalla, juoksua varten tankattiin vielä myslipatukkaa – ja makkara. Jälkimmäinen ei kuulunut minun ravintosuunnitelmaani, mutta kun lapsi sitä hiniöitsi, arvelin, että se saattaisi itse asiassa olla hyväkin pitämään sokereita kohtuullisella tasolla juoksun ajan – ainakin rasvaa olisi sen verran, että hiilihydraattien imeytyminen vähän rauhoittuisi.

Eräs äiti seurasi vieressä minun hiilarilaskelmiani ja tankkausoperaatiotani. Hän tuli ääneen arvelleeksi, että joko tässä vaiheessa on noin tarkkaa ruokavalion kanssa. Vasta silloin tajusin, miltä minun hiilarilaskentani ja kellontarkkailuni saattaa ulkopuolisen silmiin vaikuttaa.

Selitin, että yritän saada diabeetikolle turvallisia sokeriarvoja pitkään juoksuun, ja kumpainenkin meistä huokaisi helpotuksesta – minä siksi, että en ole sellainen äiti, joka nipottaa lapsen ruokavaliosta mitallinkiilto silmissään. Omassa kunnianhimossa on riittävästi tekemistä, ei siihen enää tarvita ulkopuolista painostusta. Kunhan tulee turvallisesti maaliin saakka.

***

Viikonlopun kruunasivat kaksi tanssikurssia: Lauantaina pidin polttarikurssin naisjoukolle, tanssimme Shakiraa. Sunnuntaina oli vuorossa tutustumistunti, joka järjestettiin osana Naisvoimistelijoiden teemapäivää. Sali oli täynnä eri-ikäisiä naisia, jotka saivat vajaan tunnin paketin itämaista tanssia.

Kurssien pitäminen oli todella hauskaa, mutta lepopäivien puute on tuntunut kropassa. Talven mittaan saa olla tarkkana, että työiltojen vastineeksi tulee myös vapaapäiviä ja kehonhuoltoa.

hakusanoja disco oriental, itämainen tanssi, opettamassa, tanssikurssit, väsyttää, yleisurheilukilpailut
Ei kommentteja »

Opiston ryhmät on saatu kunniakkaasti alkuun. Väkeä on joka ryhmässä salin täydeltä paitsi edistyneissä – mutta Alhenassa laatu korvaa kirkkaasti määrän. Alhenan tanssijat ovat sitä joukkoa, joka on tanssinut jo vuosia ja tanssii vielä vuosia, joten siinä ryhmässä ei käy kato. Toivottavasti myös muissa ryhmissä mahdollisimman moni jaksaa innostua vielä syksyn pimeinä iltoinakin tanssitunnille lähtemisestä.

Muutenkin talven kuviot alkavat loksahdella paikalleen. Jatkavien tanssijoiden koreografiasuunnitelmat ovat reilassa, ja nyt, kun ryhmät ovat alkaneet, osaan kuvitella, mitä perusryhmillekin tarjoan. Alavutelaiset saavat satavarmasti helpon poppiksen, mutta kuortanelaisten tanssia täytyy vielä miettiä. Tilauksessa on helppoa ja kivaa, ja yritän ihan oikeasti helppoa loihtia.

DO-tanssit alkavat löytää kuosiaan, ja – tämä on minulle henkisesti tärkeintä – talven lämmittelytansseille on biisit. Haasteellisinta on saada lämppärit kasaan, muut tuntikuviot rullaavat kyllä.

hakusanoja koreografiat, opettamassa
Ei kommentteja »