Sormiharjoituksia

Vuoden mittainen koulutus on nyt lopussa. Tänään istuttiin viimeisellä luennolla, saatiin kurssitodistukset ja käytiin juomassa kakkukahvit. Tai minä siis join teetä ilman kakkua, koska en erityisesti pidä kakuista.

Nyt on sitten taas uudet paperit koulutuskansiooni. Meissä kurssilaisissa oli niin pitkän työuran tehneitä kuin monelle eri alalle kouluttautuneita ihmisiä. Tuskinpa kukaan tuli kurssille todistuksen ja tutkinnon vuoksi, vaan tavoitteenamme oli kehittää omaa ammattitaitoa.

Minulle tämä oli tarkkaan ottaen vasta kolmas koulutus lukion jälkeen. Ensimmäinen oli yliopisto, johon upposi kovin monta vuotta ja lukuisia työtunteja, toinen oli itämaisen tanssin opettajan koulutus, jota rakensin useamman vuoden.

***

Tässä kohti on hyvä kysyä: kannattiko? Vuoden mittainen koulutus – 16 luentopäivää, kolme näyttökoetta. Ei kotitehtäviä kotitehtävien vuoksi, mutta näyttökokeisiin valmistautuminen otti melkoisesti aikaa.

Kyllä kannatti. Kurssilla tuli paljon kertausta ja jotain uuttakin, uusia näkökulmia, verkostoitumista ja ennen kaikkea ideoita ja potkua omaan työhön.

Toisaalta tuntuu ihan kivalta sekin, että tästä eteenpäin koulutuspäivien ottama aika siirtyy omaan käyttöön. (Tässä kohti nostan isosti hattua niille, jotka opiskelevat täyspainoisesti työn ja perheen ohessa!)

Kurssitodistus on käpälissä, tutkintotodistusta vielä odotellaan. Kun se saapuu voisi juoda toiset kakkukahvit. Tai ainakin teetä, ilman kakkua.

hakusanoja koulutus, opinnot, tutkinto
Ei kommentteja »

Näyttökoe takana, yhä hengissä. Huh!

Pahinta tällaisissa arviotilaisuuksissa ei ole niinkään se arvio vaan se, ettei tiedä, mitä raati odottaa. Päädyin turvautumaan tavalliseen selviytymisstrategiaani: tein sen, mitä parhaaksi näin.

Tätä metodia olen noudattanut menestyksekkäästi jo vuosia. Ensin luetaan tehtävänanto, sitten tuumataan ja lopuksi tehdään ihan oman pään mukaan. Jos se kelpaa, niin hyvä; jos ei, niin palautteessa saa kuulla, mikä meni pieleen.

***

Ainahan opinnot ovat elämää varten (eikös?), mutta toiset opinnot ovat enemmän kuin toiset. Edelleenkin muistoissani siintelee kirjallisuuden opintojen estetiikan perusteet, jonka oppeja en ole kyennyt elämässäni hyödyntämään – ei kai ihme, sillä kurssin asiat menivät tajunnantasostani korkealta yli.

Tällä kertaa oli ilo olla konkreettisten asioiden äärellä. Ei tarvinnut pohtia hypoteettisia asioita ja keksimällä keksiä esimerkkejä, vaan sai ottaa pohjaksi oman firman olemassaolevan tilanteen ja lähteä ruotimaan sitä ja kehittämään sen pohjalta asioita eteenpäin.

Näyttökokeiden myötä minulla on valmis toimialakaavio, liiketoimintasuunnitelma, kannattavuus- ja investointilaskelmat sekä puolivalmiina hinnasto ja pikkuista viilausta vaille kasassa laskuri, jonka avulla voin seurata tanssituntien kannattavuutta. Sitä paitsi olen istunut tunnin jos toisenkin pohdiskelemassa asioita ja selvittämässä itse itselleni tavoitteita ja päämääriä.

Ja sehän se opiskelun tärkein anti on: ymmärtää ja oivaltaa. Läpi menneet tentit ovat ansio sinällään, mutta jos niistä ei ole jäänyt mitään jälkiä aivotoimintaan, saman ajan olisi ehkä voinut käyttää hyödyllisemminkin.

hakusanoja koulutus, näyttökoe, opinnot
Ei kommentteja »

Koulun aloitus on jännä paikka. Täytyy olla penali, kynät ja kumit, vihkot, mapit sun muut olennaiset. Ei sillä väliä ole, onko koulukas ala-asteella vai aikuiskoulutuksessa.

En hankkinut uutta koululaukkua, äidiltä sosialisoitu nahkasalkku käy tähän tarkoitukseen hyvin. Vanha penalinikin ajaa asiansa. Mapin olisin ostanut, mutta sitä mappimallia, joka minua olisi kiinnostanut, oli myynnissä tasan oranssina, vihreänä ja sinisenä. Täytyy siis varmaan tyytyä ihan tavalliseen mappiin.

Jotain sentään olen hankkinut: ostin irtopapereille pinkin, samettikuvioidun kulmalukkokansion. Jos ei muuta, niin sitä on kiva silitellä inspiraatiota odotellessa.

***

Täytin tänään kalenteriin kaikki vuoden lähiopetuspäivät, niitä on kerta, pari kuukaudessa. Siinä vaiheessa se kolahti: taas olisi tarkoitus tehdä tavoitteellisia opintoja.

Juuri nyt ajatus se tuntuu kivalta.

hakusanoja opinnot
Ei kommentteja »

Viime päivinä olen miettinyt, mikä minut on aikoinaan saanut vinksahtamaan.

Olen menneen viikon urakoinut erään kielenhuoltotyön parissa ja – tämä on aivan hirveää! – nauttinut urakasta. Olen nysvännyt toisten ihmisten kirjoittamaa tekstiä, nyppinyt välimerkkejä, raadellut lauseita, yhdistänyt erilleen kirjoitettuja sanoja, vaihtanut isot kirjaimet pieniksi ja päinvastoin. Jostain takaraivosta kumpuaa pilkkusääntö toisensa perään, ja lyijykynä piirtää viivaa sinne ja koukeroa tänne.

Pilallahan ihmisen täytyy olla, jos se mieliksensä viilaa toisten kirjoittamaa tekstiä!

Osasyyllinen lienee koulutus: suomen kielen opinnot ovat yhtä nysväämistä vokaalien, konsonanttien ja niiden yhdistelmien kanssa. Mutta ei kaikista suomen kielen opiskelijoista tule kielenhuoltajia; suurimmasta osasta tulee ihan tervejärkisiä ihmisiä.

Osasyyllinen numero kaksi lienee perfektionismiin taipuvainen luonteeni. Jos joku voi olla just, niin miksi tehdä melkein?

Tai ehkä se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kielenhuolto on loogista palapeliä. Kun kaikki palat loksahtavat paikalleen, teksti rullaa.

Yksi iso kielenhuoltotyö on viittä vaille valmiina. Enää täytyy tarkistaa ne detaljit, joihin Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (3. painos, 2007) ei vastausta tarjonnut. Mieli on hyvä: olen saanut nyppiä tekstiä oikein luvan perästä ja siinä sivussa vielä lukea kiintoisista asioista.

Toisaalta on mukava mennä tänä iltana nukkumaan, kun deadlinekello ei enää kiidä kohti nollaa. Ei ainakaan tämän työmaan kanssa.

hakusanoja deadline, kielenhuolto, opinnot, suomen kieli
Ei kommentteja »