Merkinnät teemasta 'ostoksilla'

Minä ja joku muukin

Aamulla oli tarkoitus lähteä ostamaan ruokaa. Aamu meni töiden parissa, joten selvisin ruokakauppaan vasta likempänä puoltapäivää. Siellä oli joku muukin, jonoksi asti.

Iltapäivällä oli pakko lähteä kierrokselle tavarataloon. Parkkipaikka löytyi, mutta sisällä oli tungosta.

Kaikkea pientä ja tarpeellista (?) tarttui käpäliin, kuten kumpparit lapselle, jonka jalat eivät enää entisiin mahtuneet, ja sukkia lapsille, joiden sukat ovat salaperäisesti saaneet reikiä varpaisiin ja kantapäihin, ja silikoninen kakkuvuoka ja jääpalamuotti, joka tekee kertakaikkisen söpöjä sydämenmuotoisia jääpaloja – takuuvarma hittituote tämän vuoden synttärikemuissa!

Mutta ei auta, pakko on tupata tungokseen taas lauantaina: shoppailuista tärkeimmät, esiintymisasujen kankaat, jäivät vielä hyllyyn.

Järki ja tunteet

Tänään lähdettiin kenkäostoksille. Palasimme ison pussin kera, pussissa viisi (5) paria kenkiä. Kengistä valtaosa meni perheen nuorille jäsenille, mutta maksetusta summasta suurin osa päätyi minun jalkoihini.

Vanhat talvikenkäni ovat alkaneet hajota käsiin. Esimerkiksi parikymmentä vuotta sitten ostetut nilkkurit ovat jo aika lailla surkean näköiset, ja pohjiakin on liimailtu paikalleen jo muutamaan otteeseen. Myös vanhat jokasäänsaappani ja -nilkkurini ovat jo ihan romuna.

Ostin pari vuotta sitten Gaborin goretex-pinnoitetut komeat lyhytvartiset nahkasaappaat, joissa on kivasti korkoakin. Ne vain tuppaavat olemaan vähän liian hienot kengät useimpiin käyttötarkoituksiin. Jo koko viime talven tuumailin, että arkisemmille goretex-kengille olisi tarvis. Valitettavasti valtaosa näkemistäni goretex-kengistä oli turhan arkisia: en minä mitään kolhoja talvilenkkareita tai mokkasaappaiden näköisiä tikattuja vermeitä jalkanai pistä.

***

Tänään kahlasin kärsivällisen myyjän avulla Nahkapaikan koko goretex-tarjonnan läpi. Yllättävää kyllä, löysin useammat ihan hyvät kengät ja kolme paria tosi hyvän tuntuisia.

Aralla on lestiltään aivan loistavia goretex-kenkiä, mutta materiaalina on kangas – hyvin arkisen näköistä. Pomarilla taas oli paremman näköisiä goretex-kenkiä, mutta se parhaiten istuva oli varreltaan vähän lyhyenpuoleinen.

***

Aikani steppasin pitkin kaupan käytävää vaihtelevannäköiset kengät jalassani ja pohdin, kallistuako näön vai käytännöllisyyden kannalle. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen päädyin kompromissiin: otin molemmat. Tuumasin, että jos nyt otan toiset ja vuoden päästä lähden ostamaan niitä toisia, en kuitenkaan löydä uudelleen juuri passeleita kenkiä. Paree siis ottaa molemmat juuri nyt, niin ei kaduta, että jäivät kaupan hyllylle.

Nyt minulla on sekä joka säälle sopivat arkiset saappaat että ihmismäisemmän näköiset nilkkurit. Näillä kyllä sietää selvitä ainakin seuraavat viisi vuotta, sen verran äveriääski tämä ostosreissu tuli.

Omistamisen hinku

Olisi paljonkin sanottavaa tietokoneista, palveluista, salasanoista ja vastaavasta, mutta lupasin itselleni, että tänään kirjoitan jostain ihan muusta. Kirjoitan kirjoista.

Pistäydyttiin lasten kanssa kirjakaupassa hakemassa tilattu, maksettu ja saapunut kirja. Koska olen lukenut kirjan jo moneen kertaan, en ollut pitänyt kiirettä. Sanoinkin jo kirjaa tilatessani (ja maksaessani), että haen sitten, kun seuraavan kerran autoilen samaan suuntaan.

Keräileminen on ikävä harrastus: se johtaa tavaramäärän lisääntymiseen. Pitkään meillä (lue: minulla) oli kirjanostokielto. Ei ollut vielä kirjahyllyä eikä siis paikkaa siihen asti hankituillekaan, saati sitten uusille kirjoille. Silloin ostin vain tietokirjoja, ja niidenkin piti liittyä suoraan omaan alaan. Ei esimerkiksi käsityökirjoja tai muuta huviketta.

Vieläkin yritän pitää järjen mukana, kun menen kirjakauppaan (oikeaan tai virtuaaliseen). Vain harkittuja, tarpeellisia ostoksia.

Tietokirjojen kanssa rima lakee helposti, koska monipuolinen käsikirjasto kotona on hyvä juttu – ei kaikkea löydy googlesta. Romaanien kanssa olen pyrkinyt pitämään rimaa korkealla, joten valtaosa hankinnoista on hyvää luettavaa jälkikasvulle (tosin pitäähän minunkin ne lukea, jotta tiedän, mitä lapseni lukevat, eikös?).

***

Tänä kesänä olen lueskellut (taas) ahkerasti neulekirjoja. Erityisesti sellaiset kirjat, joissa on tekniikkaselostuksia ynnä paljon mallineuleita – palmikoita, pitsejä ja sen sellaisia – kiehtovat mieltäni. Viis minä neuleohjeista, mallit tulevat ja menevät muotien mukaan, mutta neulomisen tekniikka ei ole muuttunut miksikään vuosien ja vuosikymmenten saatossa.

Kirjahyllyssäni on selvästi lankatöiden perusteoksen kokoinen aukko. Kirjaston kirjoista olen löytänyt pari käyttökelpoista ehdokasta, seuraavaksi täytyy katsoa, myydäänkö niitä missään nettikirjakaupassa.

***

Kirjarintamallakaan omenat eivät tunnu putoavan kovin kauas puusta. Kirjakaupassa minua kiidätettiin milloin minkin hyllyn luokse katsomaan kirjoja, jotka olisi kiva saada.

Onneksi en ole spontaani shoppailija. Jäisi kirjahylly pieneksi alta aikayksikön.

Harkittuja hankintoja

Olen tänään käynyt pakollisella ostosreissulla: jälkikasvu tarvitsi toppapukua, talvikenkiä, suksia ja luistimia. Viimevuotisista kamppeista näkyy paljasta rannetta ja nilkkaa, varpaat eivät mahdu suoriksi jalkineisiin ja sitä rataa.

Vaikka luistimet jäivätkin seuraavan ostosreissun hankinnaksi – oikeaa kokoa on luvassa viikon sisään – niin vähiin kävivät kädet.

***

Pysähdyin dvd-hyllylle ja poimin kärryyn Greyn anatomian kolmoskauden. Pystyin aikoinaan katsomaan kolmoskaudesta vähän alkua, kun siirtyminen digilähetyksiin sörssäsi jo parikymmentä vuotta hyvin toimineen videonauhoitussysteemini. Olen sittemmin odottanut, että sarjasta näytettäisiin uusinta. Suurin piirtein kaikkea muut sarjat onkin uusittu, muttei Greyn anatomiaa.

Kolmoskauden dvd-boksia olen kuolannut niin kauan kuin se myynnissä on ollut. Ennen joulua (kun neloskauden dvd-boksi oli ilmestynyt) kolmoskauden hinta tipahti ihmismäisiin lukemiin. Tänään totesin, ettei se enää tässä loppusummassa paljon paina.

Neljäs kausikin olisi ollut, mutta tein itseni kanssa sopimuksen: katson ensin kolmosen. Eiköhän sitä neloskautta ole myynnissä vielä pitkään – ja tuskin hintakaan nykyisestä nousee.

Metsästysjoukot (22. luukku)

Olen hankala asiakas. Esimerkiksi kangaskaupassa minulla on yleensä suhteellisen tarkka mielikuva siitä, mitä olen etsimässä, mutta sellaista ei tavallisesti ole tarjolla. Henkilökunnan palvelualttiudesta riippuu, miten hyvillä mielin kaupasta poistun.

Kävin eilen lasten kanssa Alavuden Infossa (ei kangaskauppa, toim. huom.), ja suunnistin samaan paikkaan uudemman kerran tänään, nyt ihan yksinäni. Eilen halusin kahta tietynlaista kalenteria. Kumpikin oli lopussa, mutta joulun jälkeen haluamanilaiset kalenterit saapuvat. Eikä turhaa reissua tarvitse tehdä: minulle soitetaan, kun tuotteet ovat noudettavissa. Täydensin eilisellä reissulla sitten kopiopaperivarastojani, viimeinen riisi aukesi pari viikkoa sitten.

Tänään kävin hankkimassa joulupaketteja ynnä ammattikirjallisuutta. Kaksi tuotetta löysin ihan itse, olin molempien sijainnin kytistänyt jo eilen. Hukkateillä oli kaksi kirjaa, toinen uusi nuortenromaani, toinen kielenhuolto-opas. Niitä metsästettiin useamman hengen voimin (juuri silloin liikkeessä oli suhteellisen rauhallinen hetki), ja eipä aikaakaan, kun molemmat kirjat olivat käsissäni.

Sitten pohdiskeltiin vielä lastenkirjahyllyn äärellä, mikä teos täyttäisi pitkän kriteerilistani: suurinpiirtein satasivuinen, suhteellisen helppoa kieltä, mukaansatempaava ja koukuttava, sopii ensimmäiseksi oikeaksi itse luettavaksi kirjaksi. Pohdiskeluun upposi tovi jos toinenkin, mutta hyllystä myös löytyi aivan mainio kirja, ja vieläpä sellainen, mitä en itse olisi osannut valita.

En ole marketti-ihminen; minä haluan palvelua. En käy Infossa kovin usein, mutta haen sieltä kaikki tietyt tuotteet, kuten kynät, kopiopaperit, kalenterit ja vastaavat. Saan aina hyvää palvelua, ja jos hyllystä ei löydy, tarvitsemani tuotteet tilataan. Olen ollut tyytyväinen asiakas jo monta vuotta, ja tämän päivän shoppailureissun jälkeen olen taas entistä tyytyväisempi. Joululahjatkin sain kaupasta konttivalmiiksi paketoituina.