Merkinnät teemasta 'pakkanen'

Pakkasessa

Painovoima vie alaspäin. Miksi siis pakkasessa ensimmäisenä kylmenevät varpaat eikä pää?

(Olenkohan viime aikoina jämähtänyt liikaa kirjoittamaan Twitter- ja Facebook-päivityksiä, kun luontojaan syntyy alle 140-merkkisiä ajatuksia?)

Pakkasen purema

Olen aina rakastanut pakkasta. Kylmä huurruttaa hengityksen, saa lumen narskumaan askelten alla ja tekee maailmasta kuulaankirkkaan.

Tänä iltana taisi tulla useammankin talven paikallinen pakkasennätys. Kylmimmillään mittari kävi –28,3:ssa. Nyt on enää –26,2. Lauhtuu ja lujaa siis.

***

Pidän pakkasesta niin paljon eritoten siksi, että minun ei ole pakko olla ulkona. Helppohan pakkasesta on nauttia neljän lämpimän seinän sisäpuolella. Ei tarvitse saada autoa liikkeelle, ei ole pakko pukeutua ja lähteä uhmaamaan pakkassäätä. Sen kun istun sisällä, poltan kynttilöitä ja juon lämmintä glögiä.

Kieltämättä vanhemmiten olen oivaltanut, ettei pakkanen ole yksinomaan kiva juttu. Pakkasella mies joutuu tekemään tuplatyön pitääkseen talomme lämpimänä, ja lämmitykseenkin kuluu moninkertainen määrä polttoainetta. Pakkanen käy kalliiksi.

Pidätän silti oikeuden pitää pakkasesta. Sen verran harvoin meikäläisillä leveyksillä kunnon pakkasia tulee, että niistä voi yhtä hyvin nauttia.

***

Juuri nyt ihmiset huokailevat, että joutaisi jo pakkanen loppumaan. He eivät ole oivaltaneet, mistä pakkasessa on kyse.

Pakkanen hidastaa. Se rauhoittaa. Se pistää pysähtymään olennaisten asioiden äärelle.

Auto ei starttaa, junat jähmettyvät ja liikenne takkuaa. Lämmitysteho ei tahdo riittää, putket alkavat mennä hyhmeeseen ja postilaatikolle kävelemiseen tarvitaan toinenkin villapaita pilkkihaalarin alle.

Pakkasella maailma pysähtyy; luontokin ottaa aikalisän. Niin on tarkoitus.

Ei pakkasella kuulu murehtia sitä, että oma hektinen aikataulu mättää. Pakkasella on tarkoitus hidastaa tahtia, pistää uuni lämpiämään (koska sekin lämmittää taloa) ja tehdä uunipuuroa ja pannaria, sytyttää monta kynttilää ja – jos sellaisen omistaa – takka (koska oikea tuli on lämpimämpää kuin pattereiden hohka). Pakkasella kuuluu murehtia siitä, mikä oikeasti elämässä on tärkeää: lämmöstä ja ruoasta.

***

Minä rakastan pakkasta enkä tähän mennessä ole koskaan valittanut, että ulkona on liian kylmä. Mutta minähän en olekaan se, joka vastaa meidän talomme lämpimänä pysymisestä.

Sitä paitsi helppohan minun on puhua rauhoittumisesta: tänään ei ollut pakko mennä yhtään mihinkään. Maanantaina voisi olla toinen ääni kellossa. (Mutta silloin ei säätiedotusten mukaan enää pakkasta olekaan.)

Pakkasta kuutamolla

Eilen alkoi pakastaa joskus illalla. Pakkanen jatkui koko yön, ja tänään ollut miinusta koko päivän. Ihanaa!

Aamulla ikkunasta näkyi iso kuutamo. Tänä iltana se loimotti kotimatkani ajan taivaalla niin, että ei ollut niin väliksi katuvaloista.

***

Kumma, kuinka elämä tuntuu ihan toisenmoiselta, kun on pakkasta, kuuraa ja kuutamoa. Kirkas päivä, kirkas mieli. Jaksaa enemmän.

Eikös se ole niin, että täysikuulla saa valvoa ihan luvan perästä?

Talvi!

Oudokseltaan tuntuu kylmältä, vaikkei pakkasta ollutkaan kuin viidentoista hujakoilla. Oudolta tuntuu sekin, kun kaivaa talvitakkia ja talvikenkiä komerosta ensimmäistä kertaa tälle kylmälle kaudelle.

Mutta tällaista sen olla pitäisikin, talvella. Ei parin asteen pakkanen mitään talvea ole, vaikka parempi toki kuin ei mitään.

Jokohan tänä talvena pääsisin luistimille?