Merkinnät teemasta 'paljetit'

Paljetteja! + neljäs biisi

Tänään olen levitellyt vihreitä paljetteja. Projektina on ollut tuunata lippalakki uuteen, katu-uskottavaan kuntoon – tai ainakin lavauskottavaan.

Paljettikirjonnan paras puoli on se, että se on nopeaa, näyttävää ja palkitsee tekijänsä heti. Parin tunnin ompelun jälkeen lippalakissa oli jo paljetti poikineen.

Mutta on siinä huonotkin puolensa: se addiktoi. Paljettikirjonnaista ei meinaa pystyä päästämään käsistään, eikä se koskaan tunnu tulevan valmiiksi, koska aina voi lisätä vielä muutaman paljetin.

Lippalakin pinta-ala on rajallinen, varsinkin kun sitä ei ole tarkoitus kirjoa umpeen, joten tämän projektin loppu häämöttää. Pari muutakin paljettikirjontaprojektia on kuitenkin tälle kevättä vielä tiedossa, ja ainahan tuolla tanssivaatevarannossa on pari ikuisuusprojektia, joita voi jatkaa eteenpäin…

***

Sitten musiikkiasioihin. Neljäs päivä: laulu, joka tekee surulliseksi.

Mietin, valitsenko laulun, joka tekee minut surulliseksi, vai laulun, joka saa minut surulliseksi, vaikka laulu itsessään ei olekaan surullinen.

Lopulta valitsin laulun, joka on lähtäisiksi melankolinen, mutta josta tekee vielä surullisemman se yhteys, missä sitä on laulettu myöhemmin.

Hanoi Rocks: Million miles away (YouTube-linkki vuoden 1985 keikkataltiointiin sekä vuoden 2009 taltiointiin)

Laulusta tekee erityisen surullisen se, että Hanoi Rocks on esittänyt kappaletta usein Razzlen, bändin vuonna 1985 kuolleen rumpalin, muistoksi. Minua vanhemmat muistavat, mitä olivat tekemässä, kun kuulivat Elviksen kuolleen. Minä muistan, millainen oli se aamu, kun radiosta kuulin, että Razzle oli kuollut auto-onnettomuudessa.

Smoked a lot of sky, drank a lot of rain
Anything to ease my pain

Ehdinpäs!

Aamu: lapset koulukuntoon, kynsilakkojen poisto ja sormiin pikakynsilakka. Sopivan mukana kulkevan käsityöprojektin haalinta. Sähköpostit, foorumit ja Facebook. Maailmassa mukana.

Kello kymmeneksi jalkahoitajalle. Toisille se on ilo, minulle pakollista paikoillaan istumista. Tanssijan jalat – jopa itämaisessa tanssissakin – ovat kovilla, joten käyn säännöllisesti hoidattamassa jalkani. Tällä kertaa vietin ajan pujotellen paljetteja lankaan virkkuutyötä varten. Vähän tutkailin ensi vuoden kalenteriakin.

Kotiin. Juoksevia asioita, lapsille välipalaa. Opetuksen suunnittelua, kelloon vilkuilua.

Kolmen jälkeen hurautus lähikaupunkiin optikkoliikkeeseen. Onneksi siellä aikataulut eivät olleet myöhässä, jäi jopa tovi ylimääräistä aikaa keskustella muuttuneista kanta-asiakassysteemeistä. Piilolinsseistä olisi tässä kuussa tarjous.

Puoli viideksi opettamaan. Neljä erilaista itämaisen tanssituntia: ala-asteikäisille perusteita, perustekniikassa täsmäviilausta, jatkotekniikassa imua ja vääntöä, ja sen jatkoksi Alhenan omia treenejä, jotka tällä viikolla mentiin tekniikan viilauspohjalta ilman koreografiaa. Päätteeksi venyttelyä.

Kotiin yhdeksän jälkeen, sopivasti lukemaan lapsille pari lukua iltalukemiseksi. Yksi hajonnut linna ja määrättömästi klooneja.

Kymmenen jälkeen taloon laskeutuu rauha ja hiljaisuus.

***

Jotkut päivät ovat tapahtumamagneetteja, aikatauluhirviöitä. Tänään ehdittiin joka paikkaan, mutta tuottavuus jäi heikoksi. Melkein rohkenisin väittää: mitä tyhjempi kalenteri, sen parempi tulos.

Tällä viikolla kalenteri ei ole tyhjä.

Pisto pistolta

Olipa kerran valmis vaate. Tai siis teoriassa valmis, muttei miellyttänyt silmää. Siis ainakin pienten muokkausten jälkeen se olisi käyttökuntoinen. Mutta kun se ei miellyttänyt silmää.

Oli viikko esiintymiseen, teoriassa kaikki tarvittava käpälien ulottuvilla, mutta halutuista korjauksista ja niiden nielemästä ajasta ei aavistustakaan.

Karmea tunne, kun irrottaa vuorin vaatteesta ja raksii kahden ja puolen kämmenen kokoiselta alueelta paljetit irti. Eikä edelleenkään ajatusta siitä, millainen koristelu kannattaisi tilalle loihtia.

***

Huomenna puvussa pitää olla taas vuori paikoillaan, jotta voin esiintyä ryhmän asussa. Olen laitellut paljetteja pisto kerrallaan kiinni, ja jonkinmoinen suunnitelma on, josko lopputulos on yhä mysteeri.

Ihan valmista tuskin huomiseksi tulee, mutta niin paljon paljetteja ja helmiä alkaa jo olla kiinni, että asu näyttää paremmalta kuin viikko sitten. Valitettavasti en usko, että saan koristuksia ihan valmiiksi asti. Niinpä harsin vuorin paikalleen, jotta voin taas esityksen jälkeen repiä tikit auki ja jatkaa kirjontaa.

Hullun hommaa? Olen samaa mieltä.