Merkinnät teemasta 'pikainsuliini'

Aloitustäpinä ja hypovaara

Ensimmäinen koulupäivä on aina hurjan jännä, niin lapsille kuin vanhemmillekin. Tänään aloitettiin uusi lukuvuosi, ja vielä on uutuudenviehätystä lapsilla ja hirveä täpinä äidillä. Hiljoksiin, hiljoksiin…

Lukujärjestykset ovat nyt käpälissä, ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle omiakin aikatauluja rakentamaan. Kun vielä tässä noin viikon päivät saadaan kuljettua ja nähdään, miten koulukuljetukset lutviutuvat, niin sitten voikin jo rauhassa keskittyä olennaiseen.

***

Tässä kohti syksyä edetään diabeteksen hoidossa jälleen kädestä suuhun. Kesällä hyviksi havaitut käytännöt ja insuliiniannostukset voi nakata romukoppaan, sillä koulussa verensokeria täytyy säädellä vähän varovaisemmin.

Heinäkuu meni pääasiassa loistavilla sokereilla, mutta vastineeksi saimme runsaasti lieviä hypoja. Koulussa hypojen korjaaminen ei ole yhtä helppoa kuin kotioloissa, joten varmuusvaraa täytyy jättää vähän enemmän. Koulun aloitus myös muuttaa ruokailuaikatauluja, aktiivisuutta ja liikuntaa, joten käytännössä pikainsuliinin annostukset menevät kokonaan uusiksi.

Toivon, että parissa viikossa alan jo nähdä, minkä kokoisilla insuliiniannoksilla päivä menisi mahdollisimman hyvillä sokereilla ilman akuuttia hypovaaraa.

Unohtumaton yö

Eipähän sellaista yötä ole vielä koskaan ollutkaan kuin viime yö – eikä toivottavasti ihan heti tule.

Emme ole koskaan korjanneet korkeita yösokereita insuliinilla. Näin meitä ohjeistettiin sairaalasta: korkeita ei kannata käydä korjailemaan enää keskellä yötä, sillä vanhempien täytyy saada nukkua. Meillä yösokerit sitä paitsi seilaavat laidasta laitaan, ja vaikka alkuyöstä saatetaan mennä hyvinkin korkealla, aamulla sokerit saattavat olla jo priimat tai matalat. Tämän vuoksi olen mitannut aina välillä sokereita aamuyöllä, jos olen sattunut muuten olemaan hereillä (eikä se valitettavasti ole tavatonta).

Korjausinsuliinin pistäminen ylipäänsä on meille vielä outoa ja ihmeellistä. Vasta aivan viime aikoina olen rohkaistunut korjaamaan ylenpalttisen korkeita sokereita insuliinilla ruokailujen välissä. Koska diabeetikko syö suhteellisen tiheästi, olemme yleensä pudottaneet sokereita vasta seuraavan ruokailun pistoksella.

***

Kun pistää insuliinia ruokailujen välillä, sopiva insuliinin määrä kiskaistaan hatusta. Paljon on tuurista kiinni: Jos hiilihydraatit imeytyvät hitaasti, korjausinsuliiniannos on helposti liian pieni. Jos taas hiilarit ovat jo kaikki imeytyneet ja sokerit ovat läheteneet omia aikojaan laskuun, saattaa pienempikin insuliiniannos tuottaa hypon. Vaikka hiilareiden imeytymisnopeutta voi arvella sapuskan laadusta, siihen vaikuttaa moni muukin asia, sattuma mukaan luettuna. Korjausinsuliinilla voi päästä äärestä laitaan.

Erityisesti yöllä sopiva korjausinsuliinin määrä on ihan mahdoton arvioida, koska sokereiden yökäyrä elää ihan omaa elämäänsä. Jos yöllä on pakko pistää insuliinia, sopii asennoitua valvomaan ja mittaamaan ja valvomaan ja mittaamaan ja kenties pistämään vielä uudelleenkin.

***

Viime yönä sokerit olivat tähtitieteellisen korkeat, ja tänään oli koulun retkipäivä. Totesin osapuilleen vuorokausi sitten, että jos en pistä korjausinsuliinia, sokerit ovat vielä aamullakin niin korkeat, että retki menee ihan pipariksi. Korkeilla sokereilla lapsemme tuntuu olevan vetämätön, janoinen, kiukkuinen ja muutenkin flegmaattinen. Ei mikään otollinen lähtökohta koulun retkelle.

Päätin siis pistää insuliinia. Pistin omasta mielestäni suhteellisen reilun satsin inskaa ja laitoin kellon herättämään tuntia myöhemmin. Maastouduin sohvalle katselemaan televisiota.

Tuntia myöhemmin tilanne oli ihan yhtä huono. Pistin kellon herättämään taas tunnin päästä. Ja sitä rataa.

Ensimmäinen pistos ei vielä auttanut asiaa, toisella pistoksella jo tapahtui jotain. Lopputulos oli, että aamulla sokerit olivat korkeat mutta eivät täysin mahdottomat. Lapsi lähti koulun retkelle ja päivän sokerit liikkuivat normaalilla vaihteluvälillä. Kannatti siis viettää pätkäinen yö – mutta en kiitos ihan heti laita korjausinskaa uudelleen yöllä, en ellei ole aivan pakko. Siinä lääkäri on ihan oikeassa, että diabeetikon vanhempien täytyy voida nukkua yöllä.