Merkinnät teemasta 'pimeys'

Se on sitten lokakuu

Tänään satoi. Takana ovat ne syyskuun päivät, kun aurinko paistoi ja sytytti loimuun keltaiset puut. Nyt taivasta peittää paksu pilvimassa, joka kastelee satunnaiset kulkijat.

Mutta miten ihanalta syksyinen, märkä ilma tuoksukaan!

***

Keskiviikko on pitkän työajokeikan ilta. Hyvänä päivänä tien päällä ehtii mietiskelemään monenmoista, mutta sateisina iltoina täytyy keskittyä kokonaan ajamiseen. Pimeys nielaisee oman auton valot, mutta vastaantulijan valoja märkä tie heijastaa niin, että silmiä häikäisee.

Nyt pitää vain pärjäillä iltaisin tien päällä siihen asti, että lumi tulee. Ja se puolestaan tapahtuu, jos saan pyytää, sellaisena perjantai-iltana, että viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa, jotta talvirenkaiden vaihtoon on mukavasti aikaa.

***

Vaikka tuuli nappasi viikonloppuna puiden lehtiä joukkoonsa, paikka paikoin on yhä komeaa väriloistoa. Nyt sitä tarvitaan.

Siksi siis luonto näyttää kaiken värikylläisyytensä juuri harmaansateiseen vuodenaikaan: ilman ruskaa sade ja hämärä on vain sadetta ja hämärää. Ruskan kanssa se on Syksyä.

Asteen tarkkuudella

Ruoanlaittotaitoni on sitä luokkaa, että ei sen niin väliä ole, onko uunissa 175 vai 200 astetta. Luultavasti sillä käytännössä on jotain merkitystä, mutta en ole osunut sapuskoissani huomaamaan.

Saunassa minulle riittää, kunhan lämmintä on yli 60 ja alle 90. Ihanne varmaan osuu johonkin 70 asteen kieppeille, mutta ei sekään nyt niin tarkkaa ole.

Eikä silläkään nyt niin suurta merkitystä ole, onko pihalla 15 vai 20 astetta, jos verrataan lämpöasteita keskenään tai miinuslukemia toisiinsa.

Mutta sillä on iso väli, näyttääkö ulkomittari joulukuussa 2 astetta plussaa vai miinusta. Nyt liikutaan siellä plussapuolella (vettä on satanut koko päivän lokakuiseen malliin), huomenna osutaan ennusteiden mukaan nollalinjalle ja maanantaina tipahdetaan hyvällä tuurilla parisen astetta miinukselle. Maltan tuskin odottaa!

***

Toivon myös, että lämpötilan lasku tuo mukanaan valkoisen maan. Paikallisella valtatiellä on normaalisti katuvalot, siis tällä viiden kilometrin pätkällä, jota tiheimmin autolla eestaas sahaan. Nyt yksi tolpista on kumossa ja se tärkeä piuha valonlähteiden välillä kahtena palana. Pimeyttä piisaa, märkä maa imaisee oman auton valot ja pisarat tuulilasissa heijastavat vastaantulijoiden valot miljoonakertaisiksi.

Ei minulle normaalisti ole niin väliksi, näyttääkö oma mittarini kahdeksankympin alueella 80 vai 75, vaikka ohikiitävien mielestä kumpikin on liian vähän. Mutta kun en näe ratin takaa sen vertaa, että uskaltaisin kiihdyttää kuuteenkymppiin, alkaa vauhdin puute häiritä jo itseänikin.

Mutta mieluummin viittäkymppiä todennäköisesti tietä pitkin kuin kahdeksaakymppiä ojaan tai valopylväisiin.