Merkinnät teemasta 'pukeutuminen'

Entäs ne valkoiset?

Minulla on kaksi pukeutumiskoodia: työpukeutuminen ja kauppapukeutuminen. (Jälkimmäinen kattaa myös kirjastoreissuilla käytettävät vaatteet.)

Työpukeutuminen on tällä hetkellä hyvin ykstotista. Vetaisen jalkaan treenihousut, yläosan verhoksi treenipaidan, siihen päälle collegeasun tai muun helposti päälle vedettävän vaatekerran.

Kauppapukeutumisessa valitsen joko helppo-ja-nopea-linjan tai sen-mitä-päällä-sattuu-olemaan-suuntauksen. Takin allehan ne jäävät.

***

Tätä nykyä vain harvoin on tarpeen pukeutua ns. ihmismäisesti. Tänään oikein pysähdyin miettimään, että millaisen vaatekokonaisuuden valitsisin tämän päivän koulutusrupeamaan. Valinta osui luonnonvalkoiseen: luonnonvalkoinen silkkineule (kierrätyskamaa) ja luonnonvalkoinen neulehame (ostettu Pierre Cavallon alennusmyynnistä).

Mutta mutta. Minä tiedän, että minulla on myös luonnonvalkoiset sukkahousut, noin 60-denieriset. Minä tiedän! Olen käyttänyt niitä viimeksi joskus silloin, kun edellisen kerran on ollut tarpeen pukeutua ns. ihmismäisesti. Olisikohan ollut joskus viime kevättalvella?

Ei löytynyt luonnonvalkeita sukkahousuja tälle päivää, oli pakko tyytyä mustiin. Pitääköhän tässä ryhtyä kauppareissuillekin pukemaan hametta päälle, jotta sukkahousuja ei tarvitsisi etsiä esihistoriallisista kerrostumista?

Perimmäisten kysymysten äärellä

Kevätkiiruissa monet lehdet jäivät odottelemaan parempia lukuaikoja. Olen lueskellut kevään Kodin Kuvalehtiä työtauoilla, tänään käpälissä numero 9 huhtikuun lopulta. Lehdessä on vaatekysely, jonka vastausaika tosin on mennyt jo ajat sitten. En suuremmin piittaa arvontavoitoista mutta muuten lueskelen mielelläni kyselyjä ja pohdiskelen omia vastauksiani. Piti siis pysähtyä tutkimaan kysymyksiä.

***

Ensimmäinen kysymys: nimeä 3–5 paikkaa, joista olet viimeksi ostanut vaatteita.

Ostanut vaatteita? Jaa, olenhan minä ostanut vaatteita itselleni, eikä siitä ole kauankaan: viimeksi keväällä tanssipuvun.

Ai että esiintymisasuja ei lasketa? No tokihan minä käyttövaatteitakin hankin. Kai? Muistan elävästi ostaneeni jotain Pierre Cavallon konkurssiloppuunmyynnistä keväällä 2007. (Tarkkaavaisimmat lukijat huutavat tässä vaiheessa, että vastahan ostit kahdet bikinit viime viikolla. Totta! Mutta viittä vaatteidenostopaikkaa en keksi parhaalla tahdollanikaan tältä vuosituhannelta.)

***

Toinen kysymys: nimeä kaksi paikkaa, josta olet viimeksi ostanut kenkiä.

Kaksi? Olen ostanut kaikki käyttökenkäni viime vuosina Nahkapaikasta. Tähänkään ei varmaan voi laskea tanssitossujen ostopaikkaa Tanssiinaa?

***

Kysymys kolme: nimeä vaatemerkkejä, joita jatkuvasti käytät.

Vaatemerkkejä? Äääh, tätä kyselyä ei selvästi ole suunnattu minulle.

Ostan vaatteita lähinnä silloin, kun on jotain mieleistä kävelee vastaan. Sitä tosin tapahtuu harvoin. Valtaosa vaatteistani on itse tehtyjä, joten voisi kai sanoa, että teen vaatehankintani lähinnä kangas- ja lankakaupoissa –  ja niissäkin vain silloin, kun punaiset ja pinkit ovat muodissa. Silloin hamstrataan useamman vuoden tarpeiksi!

Pukeissa

En edes muista, milloin minun piti viimeksi pukeutua.

Luin tuon ensimmäisen lauseen ja totesin, että se vaatii muokkausta. Yritetäänpä uudelleen: en edes muista, milloin olen viimeksi käyttänyt kokonaisen päivän vaatekerran valitsemiseen. No niin, nyt se kuulostaa jo paremmalta, voidaan jatkaa eteenpäin.

Useimmat päivät ovat kotipäiviä, jolloin univormuna on t-paita ja verkkarit, leggingsit tahi vastaavat. Viluisina päivinä sukellan villapaitaan, joskus taas mennään kotoisalla paitapuserolla, kuten tänään (paitis on äitini minulle kierrättämä Marimekon monivärinen paitapusero vuosimallia 1981 tai niillä main, eikä runsas käyttö näy kuin kalvosinten reunoissa). Yhtä kaikki, arkisen asukokonaisuuden valintaan kuluu melkein puoli minuuttia.

Töihin lähden useimmiten hikoilemaan, joten vetaisen niskaan jazzhousut ja treenipaidan. Yleensä yhdistän tietyn puseron tiettyihin housuihin (värien mukaan, tietysti), joten valinta perustuu siihen, mistä yhdistelmästä molemmat osat ovat puhtaana.

Torstai-iltaisin ei tarvitse hikoilla, joten nappaan hameen tai siistimmät housut ja jonkin siihen natsaavan neuleen tai paitapuseron. Ja se on siinä. Kahdessa minuutissa asukokonaisuus kasassa.

(Älkää toki luulko, että poistuisin kotoa ilman koruja. Ne valitaan kulloiseenkin asuun värien perusteella, melkoisen intuitiivisella otteella.)

***

Eilispäivä kului vaatteita murehtien. Illalla menimme Seinäjoen kaupunginteatteriin katsomaan farssin Linjat kuumina, ja tämä harvinaislaatuinen tilaisuus vaati luonnollisesti mukavan mutta vähän paremman asukokonaisuuden.

Päädyin lopulta tekemään valinnan korujen mukaan. Halusin päästä ulkoiluttamaan Swarovskin helmistä ja pikkubiconeista tekemääni korusettiä, josko setistä vielä korvakorut puuttuvatkin. Korvasin ne (tyylirikko, myönnän) settiä pinkimmän sävyisillä Swaro-korviksilla.

Päädyin koeajamaan syksyllä valmistuneen neulepaidan, jonka loihdin Samos-langasta. Neule on odotellut muutaman kuukauden nojatuolin selkänojalla, jottako joku sen kastelisi ja pingottaisi mittoihinsa. Nyt oli hyvä syy ryhtyä toimeen.

Kokonaisuus ei ollut erityisen juhlava, vaikka Swaro-setti kuuluukin ehdottomasti “vähän parempiin” koruihin. Aivan onnistunut teatteriasu. Tosin oikeanvärisiä 40 denierin sukkahousuja ei sittenkään valikoimistani löytynyt, ja jouduin tyytymään 20 denierin ohukkaisiin, jotka matkan ajaksi verhosin säärystimiin. Mikään ei ole tympeämpää kuin viluiset sääret, paitsi tietysti viluiset varpaat.

Akuutteja audiovisuaalisia ongelmia (viides luukku)

Huomenna juhlitaan 90-vuotiasta Suomea. Minäkin kannan korteni kekoon paikallisessa itsenäisyyspäiväjuhlassa: olen koonnut tilaisuuteen itsenäisiä tekstejä, osa ihan tuoretta tavaraa tarinatorstai-ryhmäni kirjoittajilta, ja juhlassa olen niitä lukemassa.

Siis luen, jos minusta lähtee ääntä. Viime viikolla iskenyt flunssa imaisi ääneni mukaansa, ja olen vetänyt iltaopetukset normaalia hiljaisemmalla volyymilla, osin “viittomakielisinä”. Hyvin on pärjätty, mutta ääneni on yhä hukkateillä. Yritän pitää tämänkin päivän mykkäkoulua, jotta huomenna olisi, millä tekstit lukea.

***

Toistaiseksi olen vain murehtinut juhlan tekstejä, mutta nyt, kun juhlahetkeen on enää reilu vuorokausi, paniikkia lietsoo asukokonaisuus. Tilaisuushan on juhlava, joten pikkuisen parempaa pitäisi panna päälle. Kansallispuku olisi “se oikea” asu, mutta sitä ei löydy vaatekaapistani. Pitkä iltapuku (= yksi musta, yksinkertainen tanssimekko) on vähän liikaa päiväjuhlaan.

Ajattelin sonnustautua tummaan, pitkään hameeseen, mutta yläosa on iso ongelma. Juhlavaatteille – varsinkin talvikäyttöön sopiville – on tarvista niin harvoin, ettei valikoimaa ole kertynyt. Kaikki on enemmän tai vähemmän arkista.

Arkeahan tämä elämä enimmäkseen on, ja vaatekaapistani suurin osa treenivaatetta ja tanssiasua. Täytyy varmaan jossain käänteessä ommella pari juhlakelpoista talviasua, mutta huomisesta on selvittävä nykyisellä vaatevarastolla.