Merkinnät teemasta 'raha'

Lisää lapsista

Lapsilisät eivät jää säästöön, uutisoi päivän Ilkka*. Se ei ole useimmille lapsiperheille uutinen. Ehkä jotkut hyvin toimeentulevat perheet voivat laittaa lapsilisät tilille kasvamaan korkoa, mutta ainakin meillä ja tuttavaperheillä lapsilisät eivät ehdi pankkitilillä makaamaan: joka euro menee arkikäyttöön.

Aamulehti nosti eilen uutiseksi lapsilisien arvon romahtamisen. Kuluttajahinnat ovat porhaltaneet ylöspäin sitä tahtia, että lapsilisän ostovoima on tätä nykyä neljänneksen heikompi kuin viime vuosikymmenellä.

***

Vuonna 2011 lapsilisät sidotaan indeksiin. Kiva juttu. Kela saa lähettää tiheämmin niitä tiedotuslappujaan, jotka lähetetään vain, kun maksettavan lapsilisän määrä muuttuu.

Olkoon lapsilisän arvo tippunut miten paljon tahansa viidessätoista vuodessa, olen silti sitä mieltä, että lapsilisä ylipäänsä on hieno juttu. Vuodessa kaksilapsinen perhe saa 2520 euroa verotonta tuloa, eikä sen eteen tarvitse tehdä yhtään mitään. Eduksi on toki, että joku väestönosa käy töissä ja maksaa veroja, jotta tämäkin etuus saadaan maksettua.

Toivottavasti veroja maksava kansanosa on vielä parinkymmenen vuoden kuluttuakin niin suuri, että lapsiperheitä on vara tukea lapsilisällä.

Kahta asiaa ei elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä: rakkautta ja sosiaalietuuksia.

*Suoraa linkkiä Ilkan uutiseen ei tule, sillä en onnistunut löytämään uutista sivuilta – arkistosta se toki löytyisi, mutta arkisto on vapaassa käytössä vain kestotilaajille.

Kallista rahaa

Olen ollut elämässäni aika monen pankin asiakkaana: Säästöpankissa (sekä lamaa edeltäneessä että uudessa paikallissäästöpankissa), Yhdyspankissa, Kansallisosakepankissa, Meritassa ja Nordeassa (aivan: yksi tili, monta pankkia), joku tili on ollut Postipankissakin ja siirtynyt sieltä Sampo-pankkiin. Jonkinmoista asiakkuussuhdetta on ollut Osuuspankkiin, ja olen joskus ollut tekemisissä myös Aktian kanssa.

Olen tehnyt päivän pankkipalveluvertailua. Summa summarum: raha-asiat maksavat.

Monissa pankeissa rahaa saa vuodessa menemään yllättävän runsaasti ihan vain siihen, että on tili, jonne saa palkat, lapsilisät sun muut sisääntulevat rahavirrat. Korteista veloitetaan vaihtelevia summia; toisilla verkkopankki – nykyelämän pakollinen juttu – nappaisee rahaa. Toisinaan jokainen rahanliikahdus tililtä pois tai tilille päin veloitetaan. Jotkut pankit rahastavat käteisen rahan nostoilla tai tapahtumakyselyillä.

Luonnollisesti pankkipalvelujen suora vertailu on toivotonta, hinnoitteluperusteet vaihtelevat niin paljon.

***

Olen istunut puoli päivää puhelimessa (pääasiassa yrityspuhelinnumeroihin, mutta sentään lankapuhelimesta – kuinkahan hurja puhelinlasku tästä tämähtää?) ja kilpailuttanut pankkeja.

Näyttää siltä, että on aika aloittaa jälleen uusi asiakkuussuhde.

Pieni pyyntö

Voitaisiinko sopia, että ne meistä, jotka eivät ole saaneet palkankorotusta, saisivat eurollaan tänään yhtä paljon kuin vuosi sitten?

Yle: Inflaatio söi valtaosan palkankorotuksista (22.8.2008)

Suhdanneherkkää

Öljyn hinta on ollut pilvissä, ja bensa on jotain tähtitieteellistä. Hirvittää ajatellakin, mitä pakolliset kulkemiset maksavat. Syksyllä työnteko on taas kalliimpaa kuin kevätkaudella: kilometrikorvaustaksaa ei muuteta kesken vuoden, joten työssä käymisestä jää vähemmän rahaa käteen.

Raakaöljy on viime viikkoina halventunut 15 prosenttia, kertoo Ylen uutinen. Bensakin yrittää tulla perässä, josko ei yhtä vilkkaasti.

***

Samaa suhdanneherkkyyttä näkyy jalometalleissa (hopea on kallistunut viime syksystä kuudenneksella, ja se oli kyllä kallista jo silloin) ja vihannesosastolla.

Banaanit olivat naurettavan halpoja ennen EU:ta; muistan elävästi, että opiskeluaikoina banaanien kilohinta oli jossain kolmen markan kieppeillä, siis 50 sentin hujakoilla. Tätä nykyä banaaneja saattaa tarjouksesta saada eurolla, mutta kahden euron kilohinta on lähempänä totuutta.

Kurkut ja tomaatit olivat aikoinaan samaa hintaluokkaa: jos kilohinta oli yli vitosen, hinta oli kova. Nyt alle kaksi euroa tuntuu vielä siedettävältä hinnalta kilosta tomaatteja, ja jos kurkun hinta on alle puolentoista euron, se on jo suorastaan edullista.

***

Mikä hirveintä, jäätelö on kallistunut viime vuodesta. Silloin useimmat litran paketit sai alle kahteen euroon, osan reilustikin huokeammalla. Tänä vuonna normaali litrahinta on kahden euron paikkeilla, laktoosittomat tai kasvisrasvajäätelöt jo 2,50 euroa.

Bensa on kalliimpaa, jäätelö on kalliimpaa. Jäätelön syöminen maksaa siis merkittävästi enemmän kuin viime vuonna. Hankintakustannuksistakaan ei voi tinkiä: näillä helteillä jäätelö sulaa pyörän tarakalla.

Kuopatut palkat

Koska koko maailma pyörii rahan ympärillä, niin pysähdynpä minäkin sen äärelle.

Ylen uutiset kertovat tänään seuraavaa:”Keskimääräinen säännöllisen työajan palkka oli [viime vuonna] noin 2730 euroa kuukaudessa. Miehet ansaitsivat noin 3020 euroa ja naiset 2450 euroa.”

Okei, myönnettäköön: minulla ei kuuna kullan valkiana ole ollut säännöllistä työaikaa eikä sen puoleen vakinaista työpaikkaakaan. Olen kyllä yli kymmenen vuotta työskennellyt samalle työnantajalle, mutten suinkaan kuukausipalkkaisena vaan tuntityöläisenä.

Mutta silti. Keskimääräinen palkka. Tarkoittaa, että kun joku ansaitsee siihen malliin kuin minä, niin joku toinen ansaitsee roimasti tuota enemmän.

***

Tämän päivän paperinen Journalisti (linkin takana ei vielä tämän päivän juttuja ole) kertoo, että lehdistön 2a-ryhmän taulukkopalkka on 2093 euroa kuussa, siis yli 600 euroa vähemmän kuin keskipalkka (s. 24).

Toisaalta sivulla 9 todetaan, että Helsingin seudulla toimittajien keskiansio on yli 3300 euroa kuussa. Vastaavasti eräissä pääkaupunkiseudun ilmaisjakelulehdissä toimittajien palkkaus on alan minimipalkkaluokkaa. Suomen Lehtiyhtymän pääluottamusmies Jukka Hämäläinen (uutisen pohjalta vedetty päätelmä JH:n statuksesta, toim. huom.) toteaa, että 2289 eurolla kuussa on vaikea tulla toimeen pääkaupunkiseudulla.

Tervetuloa maaseudulle! Kyllä täällä pärjätään pienemmilläkin tuloilla. Tosin meidän ei tarvitse maksaa kalliita bussi- ja ratikkalippuja.

***

No vakavasti vielä: vaihtaisinko nykyisen tulotasoni taulukkopalkkaan tahi suomalaisten keskiansioon?

Se tarkoittaisi, että pitäisi mennä viitenä päivänä viikossa kahdeksaksi tunniksi tekemään töitä tai ainakin näyttämään työteliäältä. Pitäisi kammeta itsensä pedistä ylös ja laittaa itsensä heti aamusta ihmismäisen näköiseksi. Jälkikasvua näkisi vähän aamulla, vähän illalla ja viikonloppuisin, paitsi jos silloinkin pitäisi olla töissä.

Nykyisellään tuloni ovat paljon pienemmät, mutta voin itse järjestellä aikatauluni, kiireeni ja lomani. Vaikka illat seilaankin opettamassa, olen silti kohtuullisen paljon lasten kanssa. Jos kesken päivän tulee ongelmia vaikkapa insuliinien kanssa, voin singahtaa käväisemään koululla. Voin olla lasten kanssa kotona, kun he sairastavat.

Voin tehdä asioita, jotka hallitsen, joista oikeasti pidän ja jotka ovat minulle mielekkäitä ja tärkeitä. Voin tarjota itselleni haasteita ja ylittää omat rajani kerta toisensa jälkeen.

Jos menisin ihan oikeisiin, koulutustani vastaaviin töihin, voisin ansaita paljon enemmän rahaa kuin nykyisin. Jaa-a. Kumpikohan minut tekee onnellisemmaksi?