Merkinnät teemasta 'romaanit'

Brittien rakastamat

Ylen uutisissa kerrottiin, ketkä ovat brittien rakastetuimmat kirjailijat. Tai tarkkaan ottaen uutinen kertoo, mitkä kirjailijat 2000 haastateltua ovat valinneet suosikeikseen. Virhemarginaalia lienee suuntaan ja toiseen, mutta toisaalta lista on hyvin odotuksenmukainen.

Ykkösenä Enid Blyton (Viisikot, Seikkailu-sarja ja liuta muita). Kyllä, Blytonit olen lukenut, moneenkin otteeseen. Eniten pidin Seikkailu-sarjasta (Seikkailujen vuori, Seikkailujen laiva, Seikkailujen saari ja niin edespäin), jossa nasevimmat repliikit laukoi papukaija Kiki.

Kakkossijalle rankattiin Roald Dahl, jonka kirjat eivät ole tehneet minuun yhtä lähtemätöntä vaikutusta kuin Kiki-papukaija, sillä osaan nimetä vain kirjojen nimissä esiintyvät hahmot. Pitäisi pistää tuotanto uusintalukukierrokselle, erityisesti kun oma lapsi rankkasi Roald Dahlin kirjat omassa arvostuslistassaan niin korkealle, että halusi Matildan lahjaksi.

Kolmantena J. K. Rowling, siis Harry Pottereiden kirjoittaja. Ehkä Potterit ovat tulevaisuuden klassikoita? Sarjan viimeinen on vielä lukematta, se odottaa rauhallista viikonloppua.

***

Vasta mitalisijojen ulkopuolelta (hei, nyt on sentään olympialaisten aika!) löytyy varmoja klassikoita. Neljäntenä Jane Austen, viidentenä William Shakespeare ja kuudentena Charles Dickens.

Shakespearen näytelmien uudet suomennokset sietäisivät tulla luetuiksi, josko enemmän yleissivistyksen kuin nautinnonodotuksen nimissä: ehdottomasti enemmän olen nimittäin pitänyt Paavo Cajanderin suomennoksista kuin Paavo Saarikosken. Mitalliseen sopii mitallinen käännös.

Dickensin Pickwick-kerho on jäänyt mieleeni, sillä valitsin sen yleisen kirjallisuuden cumun lopputenttiin yhdessä aivan liian monen muun tiiliskiven kanssa. En suosittele tenttikirjaksi, menee hyvä kirja pilalle.

Jane Austen sen sijaan tuo lämpimämpiä muistoja mieleen. Joku kirja (Ylpeys ja ennakkoluulo, kenties?) imaisi niin täydellisesti mukaansa, että kirjan loppuminen oli suorastaan tuskaisaa. Hyllyssäni on tätä nykyä myös Emma, mutta enpä olekaan aivan varma, olenko sitä koskaan lukenut. Lukulistalle sekin.

***

Seitsemäntenä J. R. R. Tolkien. Vielä enemmän kuin itse kirjat minua kiehtoo se, kuinka Tolkien loi haltijakielen. Pikkutarkkaa ja pedanttia toimintaa!

Kahdeksannelle sijalle nostettiin Agatha Christie, joka on huonoimmillaan sujuva ja parhaimmillaan nerokas (jälkimmäistä kastia edustavat Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Ikiyö). Yksi suosikeistani on Hänet täytyy tappaa (Death comes as the end), joka sijoittuu Egyptiin ja vuoteen 2000 e.Kr. Jostain syystä juuri tämä kirja minulta puuttuu – siis ostoslistalle.

***

Yhdeksännellä sijalla siirryttään EVVK-osastoon: Stephen King. Olen lukenut pari, kolme kirjaa, muutaman novellin, ja vain yksi novelli teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että sitä yhä muistelen. Enkä edes mielihyvin vaan siksi, että se aiheuttaa yhä vieläkin onton tunteen.

Mutta uskallanko edes tunnustaa tätä. Kymmenennellä sijalla on Beatrix Potter – en ole eläissäni lukenut yhtään Beatrix Potterin kirjaa. Itse asiassa olisin väittänyt, että BP kirjoitti Ruohometsän kansan, mutta sen näimmä kirjoittikin Richard Adams. No, kaniineja, yhtä kaikki.

***

Yleensä ihmiset arvostavat kirjailijoita, joita eivät koskaan lue. Esimerkiksi Shakespearen tietävät kaikki, mutta kuinka moni hänen tuotantoaan oikeasti on lukenut? Voin tunnustaa: opintojen ulkopuolella olen lukenut vain valikoidusti draamoja ja jonkin verran sonetteja.

Siinä mielessä brittien lista vaikuttaa aika totuudenmukaiselta, että siellä kärkipaikkaa pitävät lastenkirjailijat. Lapsuuden kirjamuistot ovat rakkaampia kuin ne, mitä aikuisena on tullut luettua. Mutta se ei välttämättä kerro niinkään kirjoista ja kirjailijoista kuin niistä ajatuksista, muistoista ja tunteista, mitä lapsuusajan kirjojen lukemiseen yhdistyy.