Merkinnät teemasta 'ruoanvalmistus'

Vegeotypia

Selailin yhtenä yönä viikko sitten ilmestynyttä Apua. Ruoka-artikkelissa kerrottiin, miten laitetaan näppärästi ruokaa, kun perheessä on sekä kasvissyöjiä että “tavallista sekaruokavaliota noudattavia”, minun kielelläni lihansyöjiä. Yleensä hyppään kaikkien sapuska-artikkeleiden yli, mutta nyt piti pysähtyä lukemaan. Artikkelin mukaan “ruoanlaitto voi olla helppoa”, vaikka pitääkin laittaa samalla kertaa sekä liha- että kasvisruokaa.

“[…] ruokalajien pohja kannattaa valita niin, että siitä saa mahdollisimman vähällä vaivalla sekä kasvis- että liharuokaa.” Totta. Mutta sitä ihmettelen, miksi kaikki artikkelin sapuskat valmistetaan siten, että jossain vaiheessa erotetaan “toiseen pieneen vuokaan kasvissyöjän annos”. Oletus siis on, että porukassa on yksi kasvissyöjähörhö, joka tekee muiden elämän vaikeaksi?

Avun ohjeissa myös oletetaan, ettei kasvissyöjää haittaa, vaikka perunat on paistettu samalla paistinpannulla, missä hetkeä aiemmin on ruskistettu broileria. Kyllä muuten haittaa, kovasti!

***

Olen ollut kasvissyöjä 20 vuotta ja myönnän, että se on varmasti aiheuttanut kanssaihmisille harmaita hiuksia moneen otteeseen. Ei kuitenkaan siksi, että olisin odottanut saavani gourmet-kasvisaterioita — olen tottunut kokoamaan ateriani niistä sapuskoista, mitä tarjolla on. Yleensä löytyy ainakin salaattia ja leipää. Myönnettäköön, että jos ruokana on vain lihakeittoa ja maitoa, kumpikin jää minulta syömättä.

Meidän taloudessamme on vain yksi hankala ihminen, joka ei syö lihaa, mutta ei meillä koskaan eroteta kasvissyöjän osuutta erikseen. Anteeksi, kerran on erotettu — mies loihti herkullista kaalikeittoa, ja ennen kuin lihat lisättiin, kaappasin keittoa itselleni.

Itse en koskaan valmista sellaisia ruokia, joihin sekoitetaan lihaa (yllätys?). Ylipäänsä en osaa valmistaa liharuokia, uunissa paistettuja broilerinkoipia ja lihapullia lukuunottamatta. Valmistan kasvisruokia, ja muut syövät lihaa tahi kalaa niiden lisäkkeenä. Liha- ja kalakeittopäivinä syön omaa ruokaa. Pizzaa tehdään kahta lajia, kasvispizza ja katkarapupizza.

***

Olen kasvissyöjä siksi, että eräässä vaiheessa minun ei tehnyt mieli syödä lihaa, ja kun lopulta olin ollut pitkään ilman lihaa, ajatus lihan syömisestä alkoi etoa. Samoin kävi kalan kanssa.

Jossain vaiheessa yritin noudattaa puritaanisen kasvissyöjän ruokavaliota (“kunnon” kasvissyöjä välttelee esimerkiksi teetä ja kahvia, jälkimmäistä en tosin ole koskaan oppinut juomaan), mutta sittemmin totesin, ettei sillä ole merkitystä, miten muut kasvissyöjän ruokavalion määrittelevät. Tärkeintä on, että syön sitä, mitä kehoni hyväksi tuntee.

Jotta jälkikasvu ei kasvaisi kovin kieroutuneeksi, olen pyrkinyt irti ortorektisesta ruokakäsityksestä. Syön jäätelöä ja salmiakkia, voin ottaa kahvipöydässä keksin tai pullan (mutta useimmiten olen mieluummin ottamatta). Munamaitoon laitan kananmunia, en enää soijajauhetta; makeat leivonnaiset makeutan sokerilla. Suolattomuus ja rasvan karttaminen aiheuttivat minulle menneinä vuosina enemmän huonoa kuin hyvää.

***

Tiettyjä, vainoharhaisia periaatteita minulla on. Ennen kuin leikkaan leipää pöydällä olevalla veitsellä, varmistan, ettei sillä ole viipaloitu esimerkiksi makkaraa. En syö outoja ruokalajeja, jollei niiden valmistaja ensin vanno käsi kirjalla, ettei sapuskaan ole sotkettu mitään, mikä on joskus kävellyt, lentänyt tai uinut. Aika usein kasvisruokaan on menty sotkemaan lihaliemikuutio.

Kun tarkkoja ollaan, aina kun mahdollista, vältän muiden valmistamien ruokien syömistä. En pidä siitä, että minua varten erotetaan kasvissyöjän annos pieneen vuokaan.