Merkinnät teemasta 'shoppailu'

Minä ja joku muukin

Aamulla oli tarkoitus lähteä ostamaan ruokaa. Aamu meni töiden parissa, joten selvisin ruokakauppaan vasta likempänä puoltapäivää. Siellä oli joku muukin, jonoksi asti.

Iltapäivällä oli pakko lähteä kierrokselle tavarataloon. Parkkipaikka löytyi, mutta sisällä oli tungosta.

Kaikkea pientä ja tarpeellista (?) tarttui käpäliin, kuten kumpparit lapselle, jonka jalat eivät enää entisiin mahtuneet, ja sukkia lapsille, joiden sukat ovat salaperäisesti saaneet reikiä varpaisiin ja kantapäihin, ja silikoninen kakkuvuoka ja jääpalamuotti, joka tekee kertakaikkisen söpöjä sydämenmuotoisia jääpaloja – takuuvarma hittituote tämän vuoden synttärikemuissa!

Mutta ei auta, pakko on tupata tungokseen taas lauantaina: shoppailuista tärkeimmät, esiintymisasujen kankaat, jäivät vielä hyllyyn.

Heinähamsterit

Menen ostoksille vain pakon edessä. Tänään oli pakko. Loppuviikolla yksi jälkeläinen pääsee synttärikiertueelle, kun luokkakaverit juhlivat ikääntymistään. Lähdettiin siis lahjanhakuun.

Lahjan etsiminen on aina hankalaa, tarkoitushan on löytää jotain vastaanottajaa ilahduttavaa. Niinpä kuljimme hyllyjen välissä ees taas ja löysimme monta mahdollista paketintäytettä.

Osastoa vaihdettiin lankaosaston kautta. Virhe? No, miten sen nyt ottaa. Novitan Malibu oli tarjouksessa, ja koska olin juuri testannut lankaa mallitilkun verran ja todennut, että sitä on mukava neuloa, päätin hamstrata. Lopputulos: 18 kerää. Hups.

Meikkiosastolla minua houkuteltiin kynsilakkojen suuntaan. Olihan se ihan asiallista: vanhat kynsilakat alkavat olla aika ikääntyneitä, vanhimmilla on enemmän ikää kuin kuopuksella. Suunnittelin tekeväni poistoja, ja silloinhan on ihan oikeutettua ostaa uusia tilalle. Alennuslakkoja, Lumenea lähinnä, oli mukavasti tyrkyllä.

Loppujen lopuksi ne synttärilahjat jäivät ostamatta. Uusiksi huomenna, mutta ei lankaosaston kautta.

***

Heinäkuun koruprojekti aloitettiin käymällä paikallisessa koruliikkeessä, sieltä ostettiin muutamat korvakorut.

Puolustus huomauttaa, että tarve oli aidoille kultaisille korvakoruille, ja niiden tuotanto ei kuulu toimialoihini. Jaa, tarkkaan ottaen yhdet hankitut korvikset olivat kyllä kullattua hopeaa, siis vermeiliä, mutta muut 585-kultaa.

Kyllä minä korupöydän ääreenkin ehdin istumaan. Päässä liikkuu vaikka mitä, mutta aloitin varovasti tekemällä itselleni perussimppelit korvakorut Botswanan akaatista. Ruskeat menevät aina muiden käyttöön, mutta jonkin verran ostamiini nauhoihin on osunut harmaita ja harmaanvalkeita kiviä. Niistä siis killuttimet korviin.

Shoppailu = jonotusta

Tänään oli D-polireissu Seinäjoelle. Päätin samalla vaivalla pistäytyä uudistetussa Eurokankaassa*.

Pengoin jälkikasvun kanssa palalaatikot läpi ja käpälään tarttui muutamia tanssikelpoisia kankaita. (Ai, voiko sinne kangaskauppaan mennä ostamaan muutakin kuin tanssikankaita?) Suunnittelimme vielä ostavamme pakalta mustaa lycraa, mutta hyydyimme kesken, kun odottamaan olisi joutunut aivan liian pitkään. Kankaiden kanssa kassalle jonottaessamme muistin, miksi minusta ei ole kiva käydä ostoksilla.

Pistäydyimme K-marketissa hakemassa päivän välipalan, kun omat eväskassit olivat melkoisen köykäiset. Ilmeisesti hetki oli kaikkien ruoanostajien suosiossa, sillä väkeä oli kolmella kassalla jonoksi asti.

Juuri äsken muistin, että minulla olisi oikeasti ollut asiaakin Seinäjoella, nimittäin Anttilan levyosastolle: Gabriella Cilmin levyä ei lähimmästä shoppailupisteestäni ole löytynyt. Onneksi unohdin, koska luultavasti siellä olisi ollut ryysistä, joka olisi singuttanut loputkin hermojen rippeeni äärimmilleen.

Isoissa tavarataloissa on puolensa. Ja nettikaupoissa.

*Paikka on vaihtunut ja tilat ovat avarammat ja valoisammat, mutta kangastarjonta ei tuntunut yhtä houkuttelevalta kuin aiemmin. Syy voi olla hyvin muodissa ja siinä, että silmäni metsästi lähinnä treeni- ja esiintymisasuihin soveltuvia kankaita, ei verhoja tai kankaita kesäisiin vaatteisiin.

Nettikaupan vaarat

Hyvät lukijat, haluan varoittaa teitä nettikaupoista. Ne ovat vaarallisia paikkoja, joita on parasta karttaa. Nettikauppojen selaaminen voi aiheuttaa vakavia fyysisiä oireita, joista mainittakoon hengenahdistus, pään pyörällemeno ja – pahimmassa tapauksessa – jännetupentulehdus, kun hiirtä tulee nykineeksi hyperventilaatiokohtauksen aikana ankarasti eestaas.

Olin loppuvuoden oikein ihmisiksi enkä tilaillut paljon mitään (paitsi ihan vähän helmiä itselleni, mutta nekin pääasiassa toisten koruntekijöiden harvennusmyynnistä…). Nyt tammikuussa rahaa palaa senkin edestä: olen lykännyt koko joukon firman hankintoja tämän vuoden puolelle, kun se alv-verollisuus oli edessä. Muun muassa kamera tarvitsee koko joukon lisävimpstaakeja, joita olen tässä parisen vuotta käynyt kuolaamassa – nettikaupassa, tietenkin.

Vaikka helmilaatikoissa ei pohja edes pilkahda, silti heti vuoden alkuun on tarpeen tehdä muutamia helmihankintoja (tämänhetkisen arvioni mukaan noin kolmanneksella koko vuoden helmibudjetista). Nettiostoksissa on monta hyvää puolta: ostoksia voi harkita kaikessa rauhassa, ei tule tehtyä heräteostoksia, niin kuin tavallisissa kaupoissa, ja tuotevalikoimaa ja hintatasoa on helppo vertailla.

Nettishoppailun vaikein vaihe on karsinta. Tänään yhtä tilausta viimeistellessäni huomasin, että karsintavaiheessa tuotemäärä vain lisääntyi…

Verkkokaupoissa on myös huonot puolensa. Niistä löytää paljon sellaista, mitä ilman on tähän asti elänyt aivan tyytyväisenä, koska tuotteen olemassaolosta ei ole ollut tietoakaan. Nyt minuun on iskenyt useamman kivilajin akuutti puute.

Kaiken lisäksi nettishoppailu rohmusi suurimman osan tästä illasta, vaikka tarkoitus oli täyttää työteliäästi tämän vuoden kalenteria ajan tasalle. Toisaalta on hyvä mieli: olen säästänyt jo euron sukulaisineen, kun karsinut ja karsinut listoilta pois korutarvikkeita, joita ilman juuri ja juuri voin tulla toimeen. Vaikka vähän henkeä ahdistaakin.