Merkinnät teemasta 'siivoaminen'

Tyhjä/täynnä

Olohuoneen pöytä on (yhä!) likimain tyhjä. Levitin sille tänään kaikki kalenterit (3 + kännykkä), ja suoritin Suuren Kalenteripäivityksen.

Lopputulos: yksikään kalenterini ei ole enää tyhjä. Siellä on töiden lisäksi koko liuta perheen terveydenhuoltoon ja lasten koulunkäyntiin liittyviä merkintöjä: pelkästään tällä viikolla on jalkahoitaja, optikkokäynti, koululääkärin vastaanotto, vanhempainilta ja yksi vanhempainvartti.

Taitaa olla aika raahata helmityötarpeisto takaisin olohuoneen pöydälle. Onhan se parempi, että on pöytä täynnä mutta kalenteri tyhjillään* kuin päinvastoin.

*Kalenterin tyhjyys oli toki silmänlumetta eikä suinkaan vastannut elämän tahdin reaalitilaa (ks. aiemmin tapahtunutta).

Väliaikaista vaan

Meillä on häkellyttävän siistiä.

Keittiön pöydällä on vain yksi saintpaulia, kynttiläkulho ja miehen läppäri (sekä tietysti diabeteksen hoitovälineet, mutta niitä ei silmä edes rekisteröi) – ei sanomalehtiä, paperivuorta eikä epämääräistä rompetta.*

Olohuoneen pöydällä on vain pieni halogeenipöytälamppu, muutama kynttilä ja pari kirjaa ynnä lapsen kamera. Ei helmivärkkejä, ei käsityötarpeistoja, ei leluja ja juoksevia tavaroita.

Kankaat, korut ja käsityöt on pistetty piiloon, lelut on kerätty, kirjat on siirretty kirjahyllyyn, postivuoret on kasattu (setvimättömäksi) pinoksi.

***

Ei huolta, tämä on vain väliaikaista. Huomenna tahi viimeistään ensi viikon aikana kankaat jälleen levittäytyvät ympäri taloa, helmet linnoittautuvat olohuoneen pöydälle ja lelut valloittavat suurimman osan lattiapinta-alasta.

Sitä paitsi siellä, missä edellä mainitut hyödykkeet ovat välivarastoituina, on ahdasta. Miten ison työhuoneen tarvitsisin, jotta mahtuisin siellä oikeasti tekemään töitä?

*Paperivuoreton keittiön pöytä voi olla poikkeus sääntöön. Jo yli kaksi viikkoa keittiön pöytämme on ollut reilusti aiempaa väljempi. Olkoon tavoitteenani pitää pöytä jatkossakin ihmisiä, ei postipinoja varten.

Urakkaa paossa

Veroilmoitus, jokavuotinen iloni, on taas ajankohtainen. Sen tekeminen ottaa kohtuullisesti aivokapasiteettia ja kohtuuttomasti aikaa. Pätkissä tekeminen ei kannata, sillä jokaisen pätkän aluksi ajatusten kasaaminen sujuu surkean hitaasti. Pitäisi siis tehdä urakalla.

Siivoaminen ei ole koskaan niin innostavaa kuin silloin, kun pakoilee jotain urakkaa. Mieli tekisi siivota työhuone, mapittaa kaavat, lajitella kangasvarastot, järjestää vaatehuone ja tehdä suursiivous suurin piirtein jokaiselle talon nurkalle.

Toisaalta sama pätee myös päinvastaisessa tilanteessa. Kun olisi ihan pakko siivota, mikä tahansa urakka tuntuu kiinnostavammalta. Sitä paitsi siivoamisen laiminlyönnistä ei seuraa sakkoa eikä veronkorotusta. Urakat voittavat aina.

***

Siivousvimma ei ole saanut ylivaltaa, josko sen verran sentään eilettäin tein, että otin jouluisat koristeet lopultakin pois keittiön ikkunasta ja vaihdoin tilalle lasten pääsiäis- ja kevätkoristeita.

Sen sijaan veroilmoituksen rinnakkaisurakka, tanssivaatteiden ompelu, meinaa kiilata pahasti veroilmoituksen edelle. Tänään kannoin kotiin 15 metriä kankaita, joitka kaikki pitäisi muuttaa tanssivaatteiksi ensi lauantain esiintymiseen.

Veroilmoituksen takaraja on tiistaina. Priorisointi on taiteenlaji.

Vielä virtaa?

Alkamassa on viimeinen rauhallinen viikonloppu ennen joulua, eikä tätäkään viikonloppua parane kutsua rauhalliseksi kuin erittäin suhteellisten mittapuiden mukaan. Tämä viikonloppu on siis rauhallisempi kuin muut viikonloput ennen joulua.

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on tanssiasujen laittoa esiintymiskuntoon, koruvuoren rakentamista ynnä muutamia epälukuisia työhommia. Ja siivoamista, pyykinpesua, kaupassakäyntiä ja muuta kotitaloustointa.

Vielä kun löytyisi jostain virtaa noiden rutiinihommien tekemiseen…

Ihmeiden aika

Lapsi innostui siivoamaan. Ei tokikaan niitä paikkoja, jotka akuuteimmin siivousta kaipaisivat (en minäkään niitä viitsisi siivota), mutta siivoamaan kuitenkin. Tavarat tulivat järjestykseen ja lattiat lakaistua.

Joko geenien periyttämisessä on tullut virhe tai joulukuun läheisyys tuo esiin piileviä taitoja.