V-tyylikäs
Mondayjakelun osoitteena diabetes, liikkeelle
Edelliset sukseni ostettiin yläasteella, muistelen. Koska ne menivät taannoin kahteen palaan säilöntähäiriön vuoksi (siis parisen vuotta sitten), piti tänään marssia suksikauppaan. Täytyi päästä ladulle testaamaan, miten rutkasti hiihto laskee sokereita, että osaa sitten koululle antaa ohjeet, paljonko syödään ja pistetään hiihtopäivinä.
Suksien hankinta sujui sukkelasti, vaikkakin tarjouspaketista olivat sopivan mittaiset punaiset sukset lopussa ja jouduin tyytymään sini-harmaisiin. Valitettavasti pitoteippiä ei ehditty lätkäisemään pohjaan ennen koeajoa: luistoa riitti, molempiin suuntiin.
Ensimmäinen testihiihtolenkki oli lyhyt, mutta voimat meinasivat loppua. Tein töitä kirjaimellisesti hartiavoimin, sillä eteenpäin pääsin vain tasatyönnöillä; vuorotahtia kokeillessa huomasin keksineeni staattisen maiseman hiihtometodin. Koska lievään ylämäkeen ei jaksanut tasatahtia sauvoilla lykkiä, oli pakko siirtyä V-tyyliin.
Olen kokeillut luistelua joskus lukioaikoina ja todennut, että ylipitkillä suksilla ja surkealla liikunnallisella lahjakkuudella siitä ei tullut mitään. Nyt oli vähän pakko, ja kas: ei se nyt niin täysin mahdotonta ollutkaan (josko tyyli oli hirveä, tasapaino hukassa ja vauhtia en saanut juurikaan aikaiseksi). Vaan eteenpäin mentiin!
Ennustan, että aamulla olen kipeämpi kuin miesmuistiin, vaikka illan tanssitunnit toimivat loiventavana liikuntana ja vähän olen koettanut venytelläkin. Toivottavasti pitelee ilmoja, jotta suksille pääsee pian uudestaan – mutta ensin pitoa pohjaan.