Sormiharjoituksia

Tämäniltaisessa Dexterin jaksossa käytiin seuraava dialoginpätkä:

“Did you get married?”
“Not that I know of.”

Minusta tuo englannin fraasi – not that I know of – on kiehtova. Siitä puuttuu predikaatti, on vain kieltosana not ja sivulause, josta puolestaan puuttuu tietämisen kohde, on vain pelkkä prepositio. Asiayhteys jää sanatasolla selittämättä.

***

Not that I know of muotoutuisi suomalaisen suussa muotoon en tietääkseni. Kaksi sanaa: kieltoverbi ja verbin 1. infinitiivin translatiivimuoto, jossa on yksikön ensimmäisen persoonan possessiivisuffiksi (toisin sanoen omistusliite), siis tietää+kse+ni. Englannin that I know of mahtuu suomessa yhteen ainoaan sanaan.

Infinitiivien käyttö on tehokasta ja vaikuttavaa – ja kirjallista. Koska opimme äidinkielen puhuttuna ja puhuttu kieli on aina väljää ja runsasta, infinitiivit opitaan kirjallisista esimerkeistä. Infinitiiveihin törmää tavallisimmin virallisissa teksteissä, useimmiten virheellisesti käytettyinä.

***

Siinä missä englanninkielisistä televisio-ohjelmista korvaan tarttuu ihania aitoenglantilaisia fraaseja, kielitajuun uppoavat myös väärät mallit. Kun turruttaa kielikorvansa, hävittää myös kyvyn nauttia kielen vivahteista translatiiveineen ja possessiivisuffikseineen.

hakusanoja englannin kieli, infinitiivi, kääntäminen, kielikorva, mallioppiminen, suomen kieli
Ei kommentteja »

Sen verran myöhässä olen aikataulusta, että yövuoro Ishtarin parissa jatkuu vielä vuorokauden vaihteen jälkeenkin. Pitäisi loihtia pääkirjoitus, mutta pääni on aivan tyhjä.

***

Koska väsy painaa kohtuullisesti, tässä kohti on hyvä ryhtyä miettimään kielen monimerkityksisyyttä ja kerrostuneisuutta. Otetaanpa nyt tämä ilmaisu pää on tyhjä. Se siis tarkoittaa (siltä varalta, että näinkin epätavallisen fraasin perimmäinen merkitys olisi jäänyt lukijakunnalle hämäräksi) ideoiden puutetta: ei ole ensimmäistäkään ajatusta siitä, mitä tekisi.

Suomen kielessä on myös rakenteeltaan vastakohtainen idiomi pää täyteen, joka liittyy monien suomalaisen vaalimaan perinteeseen, jossa nautitaan promillekaupalla ainesosia, joiden myynti on rajattu täysi-ikäisille. Monilla on kuulemani mukaan tapana vetää pää täyteen säännöllisesti. Näissä yhteyksissä on tietysti vaarana, että pää jää vetävän käteen.

Empiiristen havaintojeni perusteella useimmilla, jotka ovat vetäneet pään täyteen, on itse asiassa pää tyhjänä. Todennäköisesti tämä komplikatiivinen vastakkainasettelu liittyy jollain tavalla siihen, näkeekö lasin puolityhjänä vai puolitäytenä. Monilla pään täyttäneillä (ei siis täyspäisillä, toim. huom.) on tapana olla täynnä itseään, ja ulkopuolisen silmin he saattavat myös olla täynnä sitä itseään.

***

Mutta kuten todettua, Ishtarin pääkirjoitus on ideaa vaille valmiina.

hakusanoja ideapula, idiomit, sananparret, suomen kieli
Ei kommentteja »

Viime päivinä olen miettinyt, mikä minut on aikoinaan saanut vinksahtamaan.

Olen menneen viikon urakoinut erään kielenhuoltotyön parissa ja – tämä on aivan hirveää! – nauttinut urakasta. Olen nysvännyt toisten ihmisten kirjoittamaa tekstiä, nyppinyt välimerkkejä, raadellut lauseita, yhdistänyt erilleen kirjoitettuja sanoja, vaihtanut isot kirjaimet pieniksi ja päinvastoin. Jostain takaraivosta kumpuaa pilkkusääntö toisensa perään, ja lyijykynä piirtää viivaa sinne ja koukeroa tänne.

Pilallahan ihmisen täytyy olla, jos se mieliksensä viilaa toisten kirjoittamaa tekstiä!

Osasyyllinen lienee koulutus: suomen kielen opinnot ovat yhtä nysväämistä vokaalien, konsonanttien ja niiden yhdistelmien kanssa. Mutta ei kaikista suomen kielen opiskelijoista tule kielenhuoltajia; suurimmasta osasta tulee ihan tervejärkisiä ihmisiä.

Osasyyllinen numero kaksi lienee perfektionismiin taipuvainen luonteeni. Jos joku voi olla just, niin miksi tehdä melkein?

Tai ehkä se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kielenhuolto on loogista palapeliä. Kun kaikki palat loksahtavat paikalleen, teksti rullaa.

Yksi iso kielenhuoltotyö on viittä vaille valmiina. Enää täytyy tarkistaa ne detaljit, joihin Terho Itkosen ja Sari Maamiehen Uusi kieliopas (3. painos, 2007) ei vastausta tarjonnut. Mieli on hyvä: olen saanut nyppiä tekstiä oikein luvan perästä ja siinä sivussa vielä lukea kiintoisista asioista.

Toisaalta on mukava mennä tänä iltana nukkumaan, kun deadlinekello ei enää kiidä kohti nollaa. Ei ainakaan tämän työmaan kanssa.

hakusanoja deadline, kielenhuolto, opinnot, suomen kieli
Ei kommentteja »