Sormiharjoituksia

Heinäkuu. Lupaavat hellettä – ei hyvä. Helle syö työtehoa ja yöunia.

Vaikka oikealle lomalle ei ole tänä kesänä aikaa, kuvittelin silti, että heinäkuussa ehdin myös oleilemaan. Erehdyin tutkimaan kalenteriani tarkemmin ja huomasin, että tässähän pitää tehdä töitä ihan oikeasti.

Tanssitreenejä ei ole kuin kaksi iltaa viikossa. Elokuun Ishtar, joka menee kuun lopussa painoon, nielaisee valtaosan tämän kuukauden työtunneista, ja loput menevät nettisivuprojekteihin ja tilauskoruihin.

Kesän mittaan on tarkoitus toki tehdä koruja itselle ja jälkikasvulle sekä istua runsaasti ompelukoneella – muun muassa juhlavaatetta häihin, joihin meidän on kuun lopussa kutsuttu, sekä vino pino käyttövaatetta sekä lapsille että itselle.

***

Mutta tarkoitus olisi myös viettää aikaa nenä kirjassa. Pöydän nurkalla on pino työhön liittyvää tietokirjallisuutta, joka olisi tarkoitus kahlata läpi, mutta lukulistalla on myös koko joukko nuortenkirjoja – alkuperäinen suunnitelmani oli varata viikko sille, että luen koko Harry Potter -sarjan putkeen.

Ja mieli tekisi myös pyöräilemään, lenkille, uimaan, ja olisi enemmän kuin paikallaan ottaa tehokuuri pilatestreeniä ja runsaasti venyttelyjä.

***

Mieleni minun tekevi. Tähän eivät taida 24 tunnin vuorokaudet riittää.

hakusanoja aika, aikataulut, Ishtar, ompeleminen, projektit, suunniteltua
Ei kommentteja »

Tarkoitukseni oli käyttää maanantai tehokkaaseen työpöydän raivaukseen. Minulla on jo vuosia ollut puinen mietelauseplakaatti “Mitä sotkuisempi pöytä, sitä tehokkaampi olen”. Tosiasiassahan sotkuisen työpöydän kanssa tulee hulluksi, mutta sellainen pöytä, jonka päällä on runsaasti kerrostumia, ei ole ongelma: kaikki tarpeellinen on siellä paikoillaan.

Viime aikoina oli alkanut tuntua, että nyt on ohitettu se raja, jolloin arkeologiset kerrostumat olivat muuttuneet kaaokseksi. Liian monta projektia oli valloittanut oman osansa pöydästä, ja aivan liian monta muistilappua oli liimattu pitkin poikin kalenteria ja muita näkyvillä olevia pintoja.

***

Hyvä raivaussuunnitelmani kaatui jo aamupäivällä puhelinsoittoon. Olin postittanut perjantaina hakemuksen, jonka liitteeksi tarvittiin kaupparekisteriote. Itse hakemus on läpihuutojuttu, mutta soittivat instanssista, että kaupparekisteriote on liian vanha, se kun on neljän vuoden takaa.

Näinä neljänä vuotena yritykseni virallisiin tietoihin on toki tullut muutoksia, kuten arvonlisäverovelvollisuus, mutta itse kaupparekisteritiedoissa on muuttunut ainoastaan muutama yhteystieto – puhelin, sähköposti ja kotisivuosoite.

Ei sillä, etteikö tarkoitukseni ole ollut täsmentää toimialaluetteloa. Vaikka sen sisältöä muka aikoinaan huolellisesti pohdin, jäi paljon olennaista ja potentiaalista silti sen ulkopuolelle.

***

Uusi kaupparekisteriote olisi maksanut 10 euroa + 1,55 postikuluja. Kaupparekisteritietojen muuttaminen maksaa 57 euroa.

Niin, maksaako 11,55 euroa ns. turhasta vai 57 euroa siitä, että saan tiedot päivitettyä ja samalla tuoreen kaupparekisteriotteen hakemuksen liitteeksi? Totesin, että mieluummin nyt 45,45 euroa enemmän kuin reilu kymppi ihan haaskeille – sittenpähän on toimialoja nykyiseen ja tulevaankin toimintaan.

***

Konkreettisen siivouksen sijaan siis viilasin ja puunasin toimialaani. Uutta versiota olen kirjoitellut jo puolisentoista vuotta, mutta tänään vielä lisäsin, täsmensin – ja yleistin. Rajansa toimialamääritelmien yksityiskohtaisuudellakin.

Saas nähdä, meneekö tämä lomake kerrasta läpi vai tuleeko kaupparekisteristä lisätarkennuspyyntöjä.

hakusanoja hakemus, lomake, suunniteltua, suunnittelematonta
Ei kommentteja »

En ole kuukausiin tehnyt oikeastaan mitään. Ne kuuluisat antibioottikuurit söivät minua niin paljon, ettei ole riittänyt voimaa ja tarmoa saada aikaiseksi. Pieninä pyrskähdyksinä joskus löytyy inspiraatiota, mutta voimaa ei tahdo olla siihen, että saisin jotain tehdyksi.

Alkuun pääseminen on niin vaikeaa. Kyllähän sitten, kun homma on hyvin aluillaan, on joskus jopa mukava jatkaa. Mutta mistä löytyisi se kipinä, jotta ylipäänsä saisi itsensä liikkeelle?

Olen viime aikoina saanut aikaiseksi lähinnä listoja siitä, mitä pitäisi tehdä. Siinä mielessä suomalaiset sananlaskut ovat väärässä, että hyvin suunniteltu ei tosiaan ole puoliksi tehty, se on vasta hyvin suunniteltu. Suunnittelun jälkeen täytyy vielä paiskia töitä ihan tosissaan, jotta saa joskus jotain valmista.

Jää kuluneelta kesältä sentään jotain konkreettista käteen (tässä kohti ei lasketa monia pikkuprojekteja, kuten koruja ja vastaavia): juhannuksen jälkeen aloitettu villapaita uhkaa valmistua! Jäljellä on enää koko joukko pääteltäviä langanpäitä ja kauluksen (viides) uudelleenkiinnitys.

Tästä päästään toiseen vaikeaan asiaan: lopettamiseen. Kun homma on hilkkua vaille valmiina, se hilkku on yleensä jotain todella tylsää ja vaivalloista. Aika moni projekti on jäänyt odottelemaan hilkkuinspistä (mikä ei tietysti koskaan tule). Harva asia tulee ihan oikeasti valmiiksi.

Toinen vaihtoehto on, ettei tiedä, milloin projekti on jo valmis. Asioitahan voi viilata loputtomiin, vaikkapa tekstiä tai lehden taittoa. Onneksi on deadline, joka pakottaa lopettamaan joskus. Mutta kaikilla asioilla ei ole deadlineja — ja siksi ne eivät ikinä valmistukaan.

On vielä kolmas asia, joka tihkoo niin vietävästi. Se on virheiden korjaaminen: ompelus menee pieleen ja se pitäisi purkaa. Aika monta hommaa odottelee purkuinspistä, eikä sekään saavu koskaan.

On vain pakko kääriä hihat.

hakusanoja neuletyöt, sairastaminen, suunniteltua
1 kommentti »