Merkinnät teemasta 'syksy'

Oli syksy, tuli talvi

Tänä vuonna oli syksy. Aika huono ruska, mutta syksy kummiskin.

Sitten tuli talvi. Mukavan aikaisin satoi lumet, ja pakkasia on pidellyt.

Omassa elämässä en ole ollut aikaisessa: aina ihan pikkuisen myöhässä tai tunteja, päiviä tai viikkoja jälkijunassa. Osin olosuhteiden vuoksi, osin omasta syystä, osin ketjureaktioiden seurauksena. Mutta myöhässä yhtä kaikki.

Tarkoitukseni oli tehdä viimevuotisen kaltainen kuvajoulukalenteri. Sen tekeminen oli tosi hauskaa, ja valmiisiin pohjiin olisi enää tarvinnut poimia valokuvat ja kirjoittaa tekstit. Mutta ei, ei näillä aikatauluilla. Isot työmaat ovat tipahtaneet pahasti aikatauluistaan.

Ja niinhän se elämä menee, että työ ennen kaikkea. Eikö?*

*retorinen kysymys

Mihin se syksy meni?

Jaaha. Se olisi sitten aika vaihtaa seinäkalenteri joulukuulle ja kääntää sisäinen kello joulunodotukseen.

Tämä syksy on kadonnut johonkin aikaansaamattomuuden ihmemaahan. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, joulukuussa ei tarvitse paljon pysähtyä hengittämään. Eikä silti saa aikaiseksi paljon mitään.

***

Marraskuu. Ulkona sataa ja tuuli puhkuu. – Marraskuu.

Joulukuussa ei enää väsytä. Eihän?

Kaamoskaipuu

Viiden päivän sääennuste lähiseudulle: päivin, öin 2–4 astetta plussaa ja sadepisaroita (Ilmatieteen laitoksen paikallissää, Forecan täsmäsää).

Aurinko nousee vähän yhdeksän jälkeen ja laskee kolmen maissa. Päivän pituus on siis kuutisen tuntia.

Pohjoisimmassa Lapissa on kaamos, Utsjoella mennään pikkupakkasessa ja luntakin on luvassa. Keski-Lapissa päivää on vielä kolme neljä tuntia.

***

Minulla on ikävä kaamosta.

Lapissa kaamos ei ole pimeää, koska on lunta. Täällä useampikaan tunti päivää ei tuo valoa, koska maa on musta, vettä tihuuttaa ja maa imaisee kaiken kirkkauden.

Minulla on ikävä talvea, lunta, pakkasen narsketta kenkien alla, huuruuntuvaa hengitystä, hämäriä päiviä ja tähtikirkkaita öitä. Kuinkahan monta kymmentä vuotta se ottaa, ennen kuin totun etelän pitkään ja pimeään syksyyn?

Loppu, alku ja rikosilmoitus

Tänään sain kirjoitettua itsearvioinnin loppuun. Olin näyttökokeessa aiemmin syksyllä, ja kokeen viimeisenä osiona oli itsearviointi. Koska arviointi ei lopu ikinä, päätin tänään, että nyt se teksti saatetaan loppuun ja laitetaan eteenpäin.

Tehty. Ruksattu työlistalta. Hyvä mieli.

***

Aloitin tänään kiinnostavan neuleprojektin. Ensimmäiset sentit kudottu, ja tässä kohti hehkutan lankaa: Cascade 220 Wool on mukavaa neulottavaa ja jälki on kauniin tasaista.

Projekti on testineule Villapeikon neulemallista. Minä siis testaan neuleohjetta, ennen kuin se julkaistaan. Tästä projektista varmasti enemmän lähitulevaisuudessa käsityöblogin puolella. Sen verran innoissani olen urakasta, että ilman muuta raportoin neuleen etenemistä myös täällä.

***

Lopuksi rikosilmoitus: minulta on varastettu lokakuu. Vielä joku viikko sitten se olla köllötteli tyytyväisenä kalenterissani, suhteellisen tyhjänä, mahdollisuuksia täynnä. Nyt se on kateissa.

Enkä minä ole ehtinyt tekemään oikeastaan mitään. En edes muista, mihin kaikki päivät ovat hävinneet.

Jos joku löytää eksyneen, tyhjän ja aika tasapaksun lokakuun tai sen riepaleita jostain, olkaa muruja ja toimittakaa se takaisin. Viikkokin riittäisi – tai edes viikonloppu.

Hämärää tihkua

Ensimmäinen työilta tälle syksyä, kun lähdin pimeässä liikkeelle – tänään tunnit alkoivat kuudelta. Ei ihme, että kellojen kääntö syksyisin masentaa monia, kun hämärä saapuu entistä aikaisemmin.

Minä pidän talviajasta ja hämärästä ja kaamoksesta, jota näillä leveyksillä ei ole. Kellonkäännössä minua häiritsee se, että herätessäni aamuisin nyt on liki valoisaa. Ehdin juuri tottua mukavaan aamuhämärään.

***

Kun iltayön puolella ajelin töistä kotiin, sateli tihkua. Katuvalojen valo kertautui vesipisaroissa pehmeäksi valopilveksi. Märkä asvaltti imaisi auton valot. Liikenne oli jo rauhoittunut, ja sain nauttia pimeästä.

Aivan ihana ilta. Kunhan näitä ei jatku joulukuuhun asti – sisäinen kalenteri sanoo, että talvikin joutaisi jo tulla.