Merkinnät teemasta 'syksy'

Lunta!

Tänään satoi lunta. Lapset olivat innoissaan, ja minäkin olisin varmaan ollut, jos en olisi istunut koko päivää koneella tekemässä töitä.

Ei sitä lunta merkittävästi satanut, mutta sen verran sentään, että maa oli jonkin aikaa valkoisena. Muuten mennään plussan puolella, joten oikeaa talvea saa vielä odotella.

Ja mikäs hätä tässä. Kukaan ei ole vielä pohdiskellut toppahaalareita ja talvikenkiä eikä minun talvitakkiani. Lasten pipoprojekteille on sentään selvät suunnitelmat, lankaa vaille.

Päivän puheenaiheet

Tänään on käyty monenlaisia tärkeitä keskusteluja.

***

“Äiti, tämä on tosi jännä kirja.”
“Ketkä siinä ovat päähenkilöitä?”
“X ja Y.” (No hei, en minä kaikkea voi muistaa, vaikka keskustelua rekonstruoinkin.)
Hetken hiljaisuus.
“Äiti, lukutaidosta on tosi paljon hyötyä.”

***

Ote keskeltä lasten ruokapöytäkeskustelua:
“… mutta kuka synnytti ensimäisen ihmisen?”
“Niin, ja kuka synnytti Jumalan?”

Äiti ei osannut vastata.

***

Elokuu päättyy tähän. Tänään oli jo ihan oikea syyspäivä: ei enää kovin lämmintä, mutta iltapäivällä hehkeä auringonpaiste sai koivuihin eksyneet keltaiset lehdet hehkumaan.

Pitääkö minun muka pistää jo kesäsandaalit talviteloille?

Myrskyää

Se on sitten ensimmäisen syysmyrskyn aika. Ulkona tuulee aika lailla, ja vettäkin on vihmonut pitkin iltaa.

Lounais-Suomessa ollaan kuulemma ilman sähköjä. Pidän peukkuja, ettei sähkökatkoja tule tänne asti: työn alla on Ishtar, jonka luulen saavani huomenna painoon. Mutta jos sähköt katkeavat, jää toiveeksi.

Jostain syystä myrskyillä, sähkökatkoilla ja linjahäiriöillä on taipumus kasautua nimenomaan Ishtarin deadlinen liepeille. Lehteähän ei tehdä, jos ei ole sähköä; tietokone vaikenee mykäksi. Juttuaineistoja ja mainoksia ei tule, jos ei ole sähköä ja piuhat kunnossa; lähes poikkeuksetta aineisto kulkee sähköpostitse. Ja lehti ei mene painoon, jos minulla ei ole yhteyttä ulkomaailmaan. Ftp:llä lehti hujahtaa painoon muutamassa minuutissa, kiitos laajakaistojen ja valokuitujen. Mutta jos jossain kohti on piuha poikki…

Sormet ristissä toivon häiriötöntä sähkönsyöttöä. Enkä nyt muutenkaan pane pahakseni, vaikkei puhuri aivan myrskyksi yltyisikään.

Se on sitten lokakuu

Tänään satoi. Takana ovat ne syyskuun päivät, kun aurinko paistoi ja sytytti loimuun keltaiset puut. Nyt taivasta peittää paksu pilvimassa, joka kastelee satunnaiset kulkijat.

Mutta miten ihanalta syksyinen, märkä ilma tuoksukaan!

***

Keskiviikko on pitkän työajokeikan ilta. Hyvänä päivänä tien päällä ehtii mietiskelemään monenmoista, mutta sateisina iltoina täytyy keskittyä kokonaan ajamiseen. Pimeys nielaisee oman auton valot, mutta vastaantulijan valoja märkä tie heijastaa niin, että silmiä häikäisee.

Nyt pitää vain pärjäillä iltaisin tien päällä siihen asti, että lumi tulee. Ja se puolestaan tapahtuu, jos saan pyytää, sellaisena perjantai-iltana, että viikonlopulle ei ole mitään ohjelmaa, jotta talvirenkaiden vaihtoon on mukavasti aikaa.

***

Vaikka tuuli nappasi viikonloppuna puiden lehtiä joukkoonsa, paikka paikoin on yhä komeaa väriloistoa. Nyt sitä tarvitaan.

Siksi siis luonto näyttää kaiken värikylläisyytensä juuri harmaansateiseen vuodenaikaan: ilman ruskaa sade ja hämärä on vain sadetta ja hämärää. Ruskan kanssa se on Syksyä.

Missä se raappa on?

Tänään oli ensimmänen oikea syksyaamu. Kun puoli kymmenen aikaan olin lähdössä liikkeelle, ei auton ikkunoista nähnyt läpi. Yöpakkanen oli iskenyt.

Raappa oli hukassa. Kun se lopulta löytyi, ryhdyin raaputtamaan ikkunaa auki ilman hanskoja (hei, kesän jälkeen sitä on vähän ruosteessa). Lumijää paljaalla iholla palautti mieliin elämän realiteetit.

***

Pakkanen on tuonut mukanaan ruskan. Toiveissa olisi vielä muutama pakkasyö ja lämmin syyspäivä (ja aikaa kameran kanssa liikuskeluun). Eikä syysmyrskyjä, kiitos!