Merkinnät teemasta 'taitto'

Inspiroivat deadlinet

Ishtarin taittoa uurastan. Aurinkoinen sunnuntai on huvennut tyystin tietokoneen ääressä, ja ruutua tuijottelen vielä pitkälle yöhön.

Kun lehti on tehty, täytyy keksiä jotain yläkroppaa virvoittavaa toimintaa. Olen viimeisen viikon aikana kärsinyt kohtuuttoman usein jännityspäänsäryn ja migreenin yhdistelmästä; rintakehän lihakset kiristävät ja haittaavat hengitystä; pään liikeradat tökkäävät niskalihasjumiin. Sen siitä saa, kun nukkuu pois univelkoja ja jämähtää lukemaan kirjoja. Ehkä pitäisi valita huonompia kirjoja, ettei niihin jäisi kiinni.

***

Ishtarin tekeminen on loppujen lopuksi hyvin rentouttavaa ja inspiroivaa, kohtuullisesta taittostressistä huolimatta. Taittotyössä ajatukset saavat virrata omia uomiaan, pienen paineen alla tekstit syntyvät tehokkaammin kuin kauan ennen deadlinea ja intensiiviset työskentelyrupeamat tuottavat uusia ideoita.

Nyt kun talo on hiljennyt, lehdentekoani rytmittävät tanssilevyt. Tämänkeväiset levyhankinnat pyörivät taustalla ja uppoavat alitajuntaani. Aina välillä sieltä nousee tajunnan tasolle kiintoisia kappaleita, joihin palaan myöhemmin opetuksessa ja koreografioita tehdessä.

Mielessä on jo jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä ensi talvena opetan eri ryhmille, mutta kappalevalinnat ovat vielä työn alla. Olisi mukava saada metsästettyä koreografiabiisit jo nyt toukokuulla, jotta työstämiselle jäisi riittävästi aikaa. Toisinaan kyllä syntyy mainioita tansseja muutamassa illassakin. Taitaa tässäkin asiassa deadline toimia aikamoisena inspiraation lähteenä.

Päivän napit

Olen ahkeroinut monta päivää tietokoneella, ja monta asiaa on viittä vaille valmiina.

Jotain pientä (hyvin pientä) olen saanut valmiiksikin: sivupalkkiin on ilmestynyt pari uutta nappia. Toisen elinikä on tosin lyhyenpuoleinen, sillä 7HT:n kevätnäytös Gawaher on jo ensi viikon perjantaina. Siellä siis esiintymässä Alhena ja allekirjoittanut.

Lukukauden loppu lähenee

Tänään digikuvakurssi ja Tarinatorstai kokoontuivat viimeistä kertaa. Kevätkaudella torstai-illat täyttää kaksi digikuvakurssia, ja ensi syksynä uskoisin jälleen ohjaavani Tarinatorstaita. Silti mieli on haikea: yhteinen syksy on lopussa.

Monet ihmiset ovat käyneet vuodesta toiseen uskollisesti kirjoittajaryhmissäni, samoin monista tanssijoista on tullut kanta-asiakkaita. Olen ohjannut tällä seudulla kirjoittajia vuodesta 1997 ja tanssijoita vuodesta 2002, joten aika sitkeitä sissejä ne konkarit ovat.

Pitkäjänteinen opetus on mukavaa, ihmiset kehittyvät ja pitkän ajan kuluessa kehityksen ehtii nähdä myös opettaja.

Joskus on hauska vetää näitä lyhyitä kursseja, joissa tutustun ihmisiin, ohjastan heitä palan matkaa ja päästän sitten jatkamaan matkaa uusien oppien kera. Yliopistossa luennoidessani tämä se oli sääntönä: katselin kasvoja lukukauden, pikkuhiljaa niistä tuli tuttuja, ja sitten lukukausi oli ohi. Seuraavalla lukukaudella taas uudet ihmiset.

Tanssiryhmät jatkavat vielä kaksi viikkoa. Sopivasti samoihin aikoihin valmistuu joulukuun toinen iso taittoprojekti. Kivalta näyttää vaihteeksi sekin, että kalenterissa on pari viikkoa ihan tyhjää. Jos ei joulua lasketa.