Sormiharjoituksia

Tänä vuonna oli syksy. Aika huono ruska, mutta syksy kummiskin.

Sitten tuli talvi. Mukavan aikaisin satoi lumet, ja pakkasia on pidellyt.

Omassa elämässä en ole ollut aikaisessa: aina ihan pikkuisen myöhässä tai tunteja, päiviä tai viikkoja jälkijunassa. Osin olosuhteiden vuoksi, osin omasta syystä, osin ketjureaktioiden seurauksena. Mutta myöhässä yhtä kaikki.

Tarkoitukseni oli tehdä viimevuotisen kaltainen kuvajoulukalenteri. Sen tekeminen oli tosi hauskaa, ja valmiisiin pohjiin olisi enää tarvinnut poimia valokuvat ja kirjoittaa tekstit. Mutta ei, ei näillä aikatauluilla. Isot työmaat ovat tipahtaneet pahasti aikatauluistaan.

Ja niinhän se elämä menee, että työ ennen kaikkea. Eikö?*

*retorinen kysymys

hakusanoja kirjoittaminen, syksy, talvi
Ei kommentteja »

Tänä vuonna on kevääntulo ottanut erityisen lujille. Veikkaan, että kun talvi muotoutui todella kiireiseksi, sitä hiljaa mielessään toivoi, että talvi ei ehtisi loppua, ennen kuin siitä ehtii nauttimaankin.

No loppuuhan se kummiskin.

Yhdistelmä kevätaurinkoa ja valkoisia hankia rassaa. Ulkona on niin kirkasta, että kun katsoo ikkunasta ulos, verkkokalvoille jää haamukuva. Migreeniherkkää aikaa.

***

Eilen huomasin, että paikoitellen alkaa olla jo ihan oikeasti kevät. Tiet ovat kuivia, kauppakeskuksen piha on asvalttia ja pikkusoraa. Hanget ovat tiivistyneet, auringon puolella on enemmän likaisenharmaanruskeaa kuin valkoista.

Meidän pihaamme kevät saapuu aina paljon myöhemmin kuin muualle seutukuntaan. Voi olla, että katolta tippuneiden lumien kasoja saa talon pohjoispuolella levitellä sulamaan vielä kesäkuun puolellakin.

***

Sisällä auringon hajasäteet häikäisevät silmiä, vaikka verhot ovat kiinni. Jokohan sitä pitäisi ottaa viimeisetkin joulukoristeet keittiön ikkunasta pois.

hakusanoja aurinko, kevät, talvi
1 kommentti »

Olen aina rakastanut pakkasta. Kylmä huurruttaa hengityksen, saa lumen narskumaan askelten alla ja tekee maailmasta kuulaankirkkaan.

Tänä iltana taisi tulla useammankin talven paikallinen pakkasennätys. Kylmimmillään mittari kävi –28,3:ssa. Nyt on enää –26,2. Lauhtuu ja lujaa siis.

***

Pidän pakkasesta niin paljon eritoten siksi, että minun ei ole pakko olla ulkona. Helppohan pakkasesta on nauttia neljän lämpimän seinän sisäpuolella. Ei tarvitse saada autoa liikkeelle, ei ole pakko pukeutua ja lähteä uhmaamaan pakkassäätä. Sen kun istun sisällä, poltan kynttilöitä ja juon lämmintä glögiä.

Kieltämättä vanhemmiten olen oivaltanut, ettei pakkanen ole yksinomaan kiva juttu. Pakkasella mies joutuu tekemään tuplatyön pitääkseen talomme lämpimänä, ja lämmitykseenkin kuluu moninkertainen määrä polttoainetta. Pakkanen käy kalliiksi.

Pidätän silti oikeuden pitää pakkasesta. Sen verran harvoin meikäläisillä leveyksillä kunnon pakkasia tulee, että niistä voi yhtä hyvin nauttia.

***

Juuri nyt ihmiset huokailevat, että joutaisi jo pakkanen loppumaan. He eivät ole oivaltaneet, mistä pakkasessa on kyse.

Pakkanen hidastaa. Se rauhoittaa. Se pistää pysähtymään olennaisten asioiden äärelle.

Auto ei starttaa, junat jähmettyvät ja liikenne takkuaa. Lämmitysteho ei tahdo riittää, putket alkavat mennä hyhmeeseen ja postilaatikolle kävelemiseen tarvitaan toinenkin villapaita pilkkihaalarin alle.

Pakkasella maailma pysähtyy; luontokin ottaa aikalisän. Niin on tarkoitus.

Ei pakkasella kuulu murehtia sitä, että oma hektinen aikataulu mättää. Pakkasella on tarkoitus hidastaa tahtia, pistää uuni lämpiämään (koska sekin lämmittää taloa) ja tehdä uunipuuroa ja pannaria, sytyttää monta kynttilää ja – jos sellaisen omistaa – takka (koska oikea tuli on lämpimämpää kuin pattereiden hohka). Pakkasella kuuluu murehtia siitä, mikä oikeasti elämässä on tärkeää: lämmöstä ja ruoasta.

***

Minä rakastan pakkasta enkä tähän mennessä ole koskaan valittanut, että ulkona on liian kylmä. Mutta minähän en olekaan se, joka vastaa meidän talomme lämpimänä pysymisestä.

Sitä paitsi helppohan minun on puhua rauhoittumisesta: tänään ei ollut pakko mennä yhtään mihinkään. Maanantaina voisi olla toinen ääni kellossa. (Mutta silloin ei säätiedotusten mukaan enää pakkasta olekaan.)

hakusanoja pakkanen, talvi
Ei kommentteja »

Eilen alkoi pakastaa joskus illalla. Pakkanen jatkui koko yön, ja tänään ollut miinusta koko päivän. Ihanaa!

Aamulla ikkunasta näkyi iso kuutamo. Tänä iltana se loimotti kotimatkani ajan taivaalla niin, että ei ollut niin väliksi katuvaloista.

***

Kumma, kuinka elämä tuntuu ihan toisenmoiselta, kun on pakkasta, kuuraa ja kuutamoa. Kirkas päivä, kirkas mieli. Jaksaa enemmän.

Eikös se ole niin, että täysikuulla saa valvoa ihan luvan perästä?

hakusanoja kuutamo, pakkanen, talvi, valvominen
Ei kommentteja »

Jaaha. Se olisi sitten aika vaihtaa seinäkalenteri joulukuulle ja kääntää sisäinen kello joulunodotukseen.

Tämä syksy on kadonnut johonkin aikaansaamattomuuden ihmemaahan. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, joulukuussa ei tarvitse paljon pysähtyä hengittämään. Eikä silti saa aikaiseksi paljon mitään.

***

Marraskuu. Ulkona sataa ja tuuli puhkuu. – Marraskuu.

Joulukuussa ei enää väsytä. Eihän?

hakusanoja joulu, marraskuu, syksy, talvi
Ei kommentteja »