Merkinnät teemasta 'tanssiasu'

48 metriä päärmettä

Joskus välineurheilu kannattaa.

Olen hankkinut ompelukoneeseeni kaksi paininjalkaa, joista on ollut paljon iloa. Ensimmäinen oli piilovetoketjupaininjalka, jonka ansioista piilovetoketjun ompeleminen sujuu säpäkästi.

Toinen hintansa haukkunut ostos oli rullapäärmepaininjalka. Viimeksi eilen siunasin paininjalkaa, kun ompelin pyöreästi 48 metriä päärmettä puuvillakankaaseen. Vaikkei kyseessä ollut sen haasteellisempi projekti kuin päärmeen tekeminen suoraan kankaaseen, paininjalka nopeutti urakkaa huomattavasti.

Seuraavat päärmeet eivät ole aivan näin yksinkertaisia työstettäviä, sillä luvassa on myös kaarevaa reunaa. Onneksi metrejäkin on vastaavasti vähemmän.

On punaista ja punaista

Tänään olo oli kuin paremman laatuluokan kamelilla, kun raahasin kasseja salille ja kotiin. Soittimen, cd-boksin ja treenilaukun lisäksi minulla oli tiistaiseen tapaan iso kassillinen huiveja ja milayoja, ja tänä nimenomaisena tiistaina lisäksi vielä säkillinen kankaita. Oli jälleen se tärkeä päivä, kun tehtiin pitkäaikaisia päätöksiä: valittiin siis esiintymisasujen kankaat.

***

Alhenan puvustuksesta on tullut aikamoinen palapeli, kas näin: Olipa kerran baladimekko. Halusimme sen kanssa käytettävän lantiovyön. Nyt pitäisi tehdä vyöhön sointuva hame ja vielä hameen kanssa toimiva yläosa. Onneksi hameen ei tarvitse sointua baladimekkoon eikä yläosan lantiovyöhön!

Jotta väripaletti olisi mahdollisimman vaikeasti hallittava, kiellettyjä värejä ovat kaikki tummat värit, sillä hame + yläosa tulevat milayatanssiin. Eihän siitä mustasta kankaasta erotu, jos vaate on tummanpuhuva. Ja vielä yhtenä tärkeimmistä kriteereistä: asu ei saa maksaa mansikoita, mustikoita eikä muitakaan kotimaisia kausiherkkuja.

Ihan valmiiksi palapeli ei tullut, mutta kohtuullisen pitkälle päästiin. Yläosat ovat sähäkkää turkoosia ja neonpinkkiä, jotka varmasti näkyvät peräpenkille asti. Alaosiin löysimme mukavasti sekä sähkönsinistä, petroolia (pieni myönnytys: ei aivan kirkas väri, mutta istuu loistavasti kyseisen tanssijan garderoobiin), keskitummaa lilaa sekä leimuavaa punaista. Todennäköisesti hameisiin tulee vielä kultaa tahi hopeaa itse kunkin mieltymysten mukaisesti. Olemme tänä keväänä milayoista huolimatta hyvin värikästä väkeä.

***

Punaiset ovat tosin ongelmallisia. Erilaisia punaisia on tässä sopassa ainakin viisi: lantiovöitä on vähintään kolmea eri punaista – on tummempaa, helakampaa ja murretumpaa; hamekankaaksi olisi tuloillaan punaista, joka on piirun verran keltaiseen päin sävyttynyttä. Ja sitten vielä se neonpinkki, joka on lehmänhenkäys kahdeksankymmentäluvulta. (Minulla oli silloin vaate jos toinenkin tuota väriä, mutta eihän se sävy oikeasti käy kenellekään, jolla ei ole täysverinen lavameikki naamassa.)

Ongelma on, että punainen, punainen ja punainen ovat hyvin kitsaita olemaan vierekkäin. Erityisen jännittävä yhdistelmä on luvassa, jos päädymme pukemaan pari tanssijaa pinkkeihin toppeihin ja punaiseen hameeseen. Ensikatsomalla yhdistelmä oli suorastaan eksoottinen, mutta toisaalta näissä vetimissä ei olla menossa rippijuhliin vaan lavalle. Ja siellä pelataan erilaisilla värikartoilla.