Merkinnät teemasta 'tanssikurssit'

Festarifiiliksistä arkeen

Itämaisen tanssin kansainvälinen Yalla!-festivaali on takana. Viisi päivää Helsinkiä ei ihan tehnyt minusta kaupunkilaista, mutta metrolla ja ratikalla kulkeminen alkoi jo sujua likimain luontevasti, ja liukuportaistakin selvisin jo loppuvaiheessa lähes sulavasti.

Masrah-yhdistys oli urakoinut hienot festarit. Upeita – joskin pitkänpuoleisia – näytöksiä, erinomaisia kursseja. Kivaa oli! (Tarkemmat tuoreanalyysit Ishtar-blogissa.)

***

Sitä jaksan yhä ihmetellä, miten jotkut onnistuvat matkustamana niin kevyesti, ja kuinka jotkut (= allekirjoittanut) tarvitsevat niin valtavasti matkatavaroita.

Minulla ei edes olevinansa ollut paljon tavaraa: ainoastaan treenivaatetta viideksi päiväksi ynnä vähän jotain iltavaatetta. Tänä vuonna ei ollut esiintymisvaatteita, ei meikkejä eikä muuta tilpehööriä. Silti minulla oli pakaaseja enemmän kuin omiksi tarpeksi, ja ne pahalaiset painoivat hirveästi.

***

Kesäfestareiden jälkeen tanssi-into on palavimmillaan. Minulla alkaa, kieroutunutta kyllä, kolmen viikon opetustauko. Tarkoitus olisi pitää tanssilomaa, mutta tuskin se onnistuu – päässä pyörivät jo tulevan talven opetukset ja projektit.

Väsy kroppa

Lauantaina oli yrittäjän päivä, joka kuulemma on tulossa kalenteriin merkittäväksi teemapäiväksikin. Piti kirjoittamani siitä jotain älykästä, mutta en sitten jaksanut. Veto oli poissa.

***

Lauantaina olivat myös koululaisten urheilukisat. Kunnallisissa kisoissa kisasivat kaikki ala-asteen ja yläasteen oppilaat. Minun roolinani oli olla huoltojoukkoina sekä valokuvaajana. Kuljin siis painavan repun kanssa, painava kameralaukku olallani, villapaita päälläni (sillä aamulla kisoihin lähtiessä oli koleaa).

Huoltojoukkojen tärkeys näkyi viimeistään siinä kohti, kun diabeetikko havaitsi sokereita mitatessaan olevansa hypoilla, ja vielä oli pitkän matkan juoksu jäljellä. Siinä saikin hetken ihmetellä, millä sokerit nostetaan turvalliselle tasolle niin, että lapsi jaksaa vielä juostakin. Päädyimme pikanostatukseen siripirillä ja lakritsalla, juoksua varten tankattiin vielä myslipatukkaa – ja makkara. Jälkimmäinen ei kuulunut minun ravintosuunnitelmaani, mutta kun lapsi sitä hiniöitsi, arvelin, että se saattaisi itse asiassa olla hyväkin pitämään sokereita kohtuullisella tasolla juoksun ajan – ainakin rasvaa olisi sen verran, että hiilihydraattien imeytyminen vähän rauhoittuisi.

Eräs äiti seurasi vieressä minun hiilarilaskelmiani ja tankkausoperaatiotani. Hän tuli ääneen arvelleeksi, että joko tässä vaiheessa on noin tarkkaa ruokavalion kanssa. Vasta silloin tajusin, miltä minun hiilarilaskentani ja kellontarkkailuni saattaa ulkopuolisen silmiin vaikuttaa.

Selitin, että yritän saada diabeetikolle turvallisia sokeriarvoja pitkään juoksuun, ja kumpainenkin meistä huokaisi helpotuksesta – minä siksi, että en ole sellainen äiti, joka nipottaa lapsen ruokavaliosta mitallinkiilto silmissään. Omassa kunnianhimossa on riittävästi tekemistä, ei siihen enää tarvita ulkopuolista painostusta. Kunhan tulee turvallisesti maaliin saakka.

***

Viikonlopun kruunasivat kaksi tanssikurssia: Lauantaina pidin polttarikurssin naisjoukolle, tanssimme Shakiraa. Sunnuntaina oli vuorossa tutustumistunti, joka järjestettiin osana Naisvoimistelijoiden teemapäivää. Sali oli täynnä eri-ikäisiä naisia, jotka saivat vajaan tunnin paketin itämaista tanssia.

Kurssien pitäminen oli todella hauskaa, mutta lepopäivien puute on tuntunut kropassa. Talven mittaan saa olla tarkkana, että työiltojen vastineeksi tulee myös vapaapäiviä ja kehonhuoltoa.

Satunnaisia muttei sattumanvaraisia

Olen päivän mittaan laitellut linkkejä tanssitutkimukseen pitkin nettiä – ja tietysti linkki tulee myös tänne blogiin.

Jos olet itämaisen tanssin harrastaja tai opettaja, käy vastaamassa Hannele Lindgrenin verkkotutkimukseen maaliskuun aikana. Hannele tutkii itämaisen tanssin harrastajia ja heidän syitään harrastaa tanssia.

Lue lisää tutkimuksesta. Sama teksti julkaistaan myös Ishtarissa 2/2009. Itse tutkimukseen voit osallistua tämän linkin kautta.

***

Tämä viikko ei ole kevään rankin, mutta sijoittuu kyllä korkealle kisassa. Perjantaina Jyväskylään esiintymään, viikonloppuna osallistun tanssikursseille – ja kunto on sairastelun jäljiltä mitä on.

Onneksi tanssikurssien hurmio on yleensä sellainen, että tehoja löytyy tyhjiinpuristetustakin.

***

Keitin iltapalaksi mustikkavispipuuroa kauramannasta. Luonnollisesti pistin sokeria alle puolet ohjeen määrästä, loput korvattiin makeutusaineella. Minusta puuro ei maistunyt oikein miltään – flunssa on taas varastanut makuaistin.

Ainoa, missä tänään on ollut nimeksi makua, oli ohra-risotto, johon ravistelin päälle loput garam masala -maustepurkista.

***

En ole tallentanut läppärille toistaiseksi juurikaan tiedostoja, ainoastaan tarpeelliset ohjelmat: selaimen, sähköpostiohjelman, OpenOfficen, tekstieditorin, FTP-ohjelman…

Virusskanneri tarkisti koko järjestelmän: skanneri löysi 465 688 tarkistettavaa tiedostoa. Pienistä palasista ohjelmat koostuvat. (Mitä kaikkea sylttyä käyttöjärjestelmän asennusvaiheessa koneelle automaattisesti oikein dumpataan?)

Päivä kuluu loiventain

Lihaksia särkee. Lihaksia kivistää. Liikkuminen sattuu. Olin eilen Jyväskylässä tanssikursseilla. Kahdeksan tuntia. Siis sitä tanssia.

7HT oli kutsunut Jyväskylään syyssynkeyttä valottamaan Taikku Hyvösen Vantaalta. Taikku on valtaisa energiapakkaus, jonka rinnalla moni räiskyvä ihminen haalenee. Onneksi (?) Taikkua oli vaivannut sitkeä flunssakierre, joten me tavalliset tanssijat pysyimme perässä.

Jo etukäteen arvelin, että kahdeksan tuntia tanssikursseja samana päivänä ei ole hyvä idea, ei varsinkaan, jos opettajana on Taikku. Kuusi tuntia vielä jotakuinkin jaksaa, ainakin jos välillä ottaa rennosti eikä puske täysillä ihan koko aikaa. Nyt tarjolla oli viisi tuntia disco orientalia, joka on selvästi rankempaa kuin itämainen – jatkuvaa liikettä ja supernopeita sarjoja, biittistä musiikkia ja bailausmenoa. Siihen päälle vedettiin vielä kolme tuntia popbaladia, taikkumaisen vauhdikkaita sarjoja.

Jaksoin kuta kuinkin sen kuusi tuntia, sitten oli pakko siirtyä puolitehoiselle vaihteelle, kun päässä alkoi pyöriä. Sarjat sujuivat, mutta pysähtyminen alkoi heiluttaa horisonttia ja tuoda tähtiä näkökenttään. Nestevajausta, matalaa verensokeria, verenpaineen heittelyjä… ei mitään uutta eikä tavatonta. Onneksi olin fiksu ja seurasin välillä sarjojen rakentelua seinustalta soijajuomaa siemaillen, jottei tarvinnut pyörtyä, kuten kaksi vuotta sitten Mohamed El Hossenyn kurssilla Helsingissä…

Kotimatkan jälkeen venyttelin vähän, mutta uni painoi jo silmäluomia. Tänä aamuna sängystä nouseminen oli kömpelöä – ei uskoisi, että eilen sama kroppa hyppi, pomppi, teki ilmapotkuja, istahti kyykkyyn ja singahti sieltä ylös. Varsinkin etureisien alaosat ovat vahvasti sitä mieltä, että liika oli liikaa.

Tämä päivä loivennetaan: akvaarioiden siivousta, venyttelyä, vähän pilatesta, koreografioiden sorvausta ja jos sää sallii, kevyt kävelylenkki. Huomisiltana pitäisi olla opetuskunnossa ja torstaina esiintymisterässä.

Intertekstuaaliset viittaukset
Pauli Hanhiniemi: Asserin kapakkaan