Merkinnät teemasta 'tanssinäytös'

Tauon jälkeen + 30 musiikkikappaletta

Kevätkausi. Jotain ihan järjettömän kiireistä. Muutama viikko, jolloin jokainen minuutti oli ohjelmoitu. Vielä useampi viikko, jolloin tekemistä oli enemmän kuin aikaa. Kaikki kriittinen tuli tehtyä, tanssinäytökset pidettyä, kaikki puvut pysyivät päällä.

Oli, loppujen lopuksi, ihan hyvä kevät, vaikka omaa elämää ei ollutkaan yhtään. Mutta oli hienot tanssinäytökset.

***

Toukokuu näyttää edelleen kiireiseltä. (Kuka näitä minun aikataulujani oikein suunnittelee? Ai niin, sehän olen minä. Hups.)

Tahti on onneksi toukokuussa paljon rauhallisempi, deadlinet eivät ole yhtä tiukkoja ja projektit ovat pienempiä. Eikä lomaankaan ole enää aikaa kuin pikkuisen reilu kuusi viikkoa. Tällä kertaa “loma” tarkoittaa ihan oikeaa lomaa – ei kalenterimerkintöjä, ei töitä, ei sopimuksia. Vain polkupyöräilyä, lenkkeilyä ja venyttelyä, iso pino kirjoja, muutama omaehtoinen käsityö. Siis sitten kesäkuussa.

***

Paljon optimismistani kertoo se, että kuvittelen toukokuussa ehtiväni bloggamaan. Toivottavasti syntyy ihan oikeita blogimerkintöjäkin, mutta jos ei muuta, niin ainakin yhden meemin verran musiikkipoimintoja.

30 days of music on haaste, jossa nimetään musiikkikappaleita. Ideana on valita teeman mukaisia musiikkikappaleita ja esitellä ne mulle. Minä päätin tehdä aiheesta triplapostaukset: tänne blogiin, Facebookiin ja Twitteriin. Aivan orjallisesti en tehtävänantoa tule noudattamaan, mutta homman runko löytyy tuolta linkin takaa.

Ensimmäinen päivä: suosikkikappaleesi. Pitkään pohdin, millaisen kappaleen valitsisin, koska rakastan niin monentyylistä musiikkia. Päädyin valitsemaan kappaleen, joka koskettaa minua joka kerta:

Andrew Lloyd Webber: Music of the Night musikaalista Phantom of the Opera (YouTube-linkki)

Osa kunniasta menee ehdottomasti Charles Hartille, joka kirjoitti laulun sanat.

Close your eyes, let your spirit start to soar
And you’ll live as you’ve never lived before

Kissa, häntä ja uusinta

Tänään posti toi Mihrimah ry:n jäsenlehden Mirhamin. Minähän olen useamman tanssiyhdistyksen jäsen, erityisesti Seitsemän Hunnun Tanssi ry:ssä olen ollut aktiivina vuodesta 1997 ja Tanssiyhdistys Sahara ry:n puheenjohtaja olen ollut alusta asti (alku = 2006). Mihrimahin jäsenkin olen ollut jostain 2000-luvun alkupuolelta asti.

Mirhamissa oli arvio Mihrimahin viimesyksyisestä näytöksestä Paluu juurille, johon minut oli kutsuttu vierailijaksi luonnerooliin. Olin vuosi sitten helmikuulla Tampereella opettamassa Mihrimahin tanssijoita, ja sen satona Mihrimahin tanssiryhmä esitti samaisessa näytöksessä haggalakoreografiani. Näytöksen finaalina oli lämppäriksi aikoinaan tekemäni nuubialaisvaikutteinen tanssi.

Ja kun näytöksen alla vielä ilmeni yhden tanssin vaje, sen paikkaajiksi poimittiin D’Or-ryhmästäni kolmen nuoren tanssijattaren porukka ja fuusiokoreografiani. Mihrimahin näytöksessä oli siis varsin paljon minun tekemiäni koreografioita.

***

Seuraa kissanhännännosto-osio: katkelmia Mirhamin kritiikistä, jonka on kirjoittanut Pirjo Aarnio.

D’Orin Ironiam-tanssista: “Esitys oli vauhdikas ja mukaansatempaava. Näistä nuorista tytöistä tulee itämaisen tanssin tähtiä.”

Harem-soolostani: “Inka Vilénin esitys oli vaikuttava eikä vähiten näytöksen tarinan takia. Surua, epätoivoa… luhistuminen. Inka on näyttelijä!”

Mihrimahin tanssiryhmän esittämästä Al hagala-koreografiastani: “Tämä oli yksi hienoimpia haggalakoreografioita, joita olen nähnyt. Se sisälsi paikanvaihtoja, ryhmämuodostelmia, vauhtia ja hymyjä.”

Ja viimeisenä hännännostona summa summarum -osiosta: “Mainittakoon, että Inka Vilénin merkitys näytöksen onnistumisen kannalta oli ratkaiseva. Parempaa valintaa Delijahin esittäjäksi on vaikea kuvitella. Inka oli uskottava sekä ikänsä että tanssitaitojensa puolesta. Hän omaa draamantajua ja on hyvä näyttelijä.”

***

Tässä kohti onkin hyvä kertoa, että samainen näytös nähdään uusintana Sastamalassa, Sylvään koululla (joka sijaitsee kuulemma tarkkaan ottaen Vammalassa) sunnuntaina 6.2. kello 15. (lisätietoja www.mihrimah.fi)

Esiintyjinä Mihrimahin oivallinen tanssiryhmä, iki-ihana Miia Ojanen Tampereelta, luonneroolissa edelleen allekirjoittanut ja vierailijoina ohjaamani tanssiryhmät D’Or (tiny edition) sekä tuoreena lisämausteena Alhena. Sastamalan liepeillä liikennöivät kirjatkoot kalentereihinsa!

Festarifiiliksistä arkeen

Itämaisen tanssin kansainvälinen Yalla!-festivaali on takana. Viisi päivää Helsinkiä ei ihan tehnyt minusta kaupunkilaista, mutta metrolla ja ratikalla kulkeminen alkoi jo sujua likimain luontevasti, ja liukuportaistakin selvisin jo loppuvaiheessa lähes sulavasti.

Masrah-yhdistys oli urakoinut hienot festarit. Upeita – joskin pitkänpuoleisia – näytöksiä, erinomaisia kursseja. Kivaa oli! (Tarkemmat tuoreanalyysit Ishtar-blogissa.)

***

Sitä jaksan yhä ihmetellä, miten jotkut onnistuvat matkustamana niin kevyesti, ja kuinka jotkut (= allekirjoittanut) tarvitsevat niin valtavasti matkatavaroita.

Minulla ei edes olevinansa ollut paljon tavaraa: ainoastaan treenivaatetta viideksi päiväksi ynnä vähän jotain iltavaatetta. Tänä vuonna ei ollut esiintymisvaatteita, ei meikkejä eikä muuta tilpehööriä. Silti minulla oli pakaaseja enemmän kuin omiksi tarpeksi, ja ne pahalaiset painoivat hirveästi.

***

Kesäfestareiden jälkeen tanssi-into on palavimmillaan. Minulla alkaa, kieroutunutta kyllä, kolmen viikon opetustauko. Tarkoitus olisi pitää tanssilomaa, mutta tuskin se onnistuu – päässä pyörivät jo tulevan talven opetukset ja projektit.

Näytöksen jälkeen

Hirveä väsy. Tyhjä pää. Vireetön.

Näytös on takana, minuuttitahtinen urakka on lopuillaan. Ottaa jonkin aikaa, että elämän rytmi taas löytyy.

Mutta hyvin meni, esiintyjät ja yleisö ovat olleet tyytyväisiä. Vielä väsy lähtee ja tyytyväisyys jää.

Käsillä on kiire

Lauantai lähestyy aivan liian nopeasti; tekemistä on paljon. Tanssiyhdistys Sahara ry:n tanssinäytös on ihanmelkeinjustheti, ja se tarkoittaa, että minä tiedän ihan tarkasti mihin tämän viikon tunnit ja minuutit käytän.

Kangassilppua on pitkin lattioita, mutten ole vaivautunut sitä siivoamaan, sillä lisää tulee koko ajan. On punaista, vihreää, oranssia, turkoosia, violettia, ruskeaa, sinistä, mustaakin, kimallusta ja hohdetta. Värit inspiroivat ompelemaan, vaikka sarjatyönä valmistuukin 14 pussihousut ja kymmenkunta toppia. Ynnä oma hame. Ja teinhän minä taannoin muutaman alusmekon ja kaksi khaligimekkoakin. Ainakin. Olen jo aikaa sitten seonnut laskuissa.

Korupöydällä on röykkiöittäin puolivalmiita korvakoruja. Saa nähdä, antaako aika myöten vai jääkö osa koruista pelkän suunnittelun asteelle. Omaan soolopukuun sopivia korvakoruja en ole vieläkään tehnyt, vaikka puku onkin ollut käytössä jo vuosia. Ehtisiköhän sitä inspiroitua ennen lauantaita…

Näytöksen rutiinihommia on pinoittain. Lippujen leikkausta ja numerointia, käsiohjelman työstämistä, musiikkien koostamista, lippujen laskutusta, tiedotusta, yhteydenottoja ja yhteydenpitoa, suunnittelua ja ajattelua.

Ja tanssimista. Ylimääräisiä harjoituksia, treenausta, hiomista, viilausta, nipotusta, soolon työstämistä, ongelmanratkaisuja, tekniikan tarkennusta, stilisointia. Valmistautumista. Tanssimista.

Tästä tulee hyvä näytös*.

*Halawa 2010 Seinäjoella lauantaina 30.1. kello 16.30 ja 19.00 Nuorisokeskuksessa. Tanssiyhdistys Sahara ry:n näytös ja savonlinnalaisen Farah ry:n tanssiteatteriteos Pyörteessä, kokonaiskesto väliaikoineen 1 h 45 min.