Mistä tietää, että tanssitunti on ollut onnistunut?
Ainakin omasta olosta. Kun vetäjällä on energinen ja virkeä fiilis tunnin päätteeksi, homma tuskin on mennyt kovin pahasti pieleen.
Positiiviselta vaikuttaa myös se, jos tanssijat eivät meinaa malttaa lopettaa tanssimista vaan urakoivat täydellä höyryllä vielä yliminuuteillakin.
Syyskuu alkoi tanssien: tänään oli poikkeuksellisesti kolmen tanssiryhmän päivä.
En pitänyt mitenkään erityisen rankkoja tunteja, josko värinää harjoitettiin reilunpuoleisesti. Ehkä ilta vain oli oudokseltaan – ja flunssan jäljiltä – pitkä. Täytyy taas tovi totutella työtahtiin.
Nyt jalat huutavat siihen malliin, että väsy on. Taidan maastoutua vielä hetkeksi sohvannurkkaan, nostaa jalat jumppapallon päälle (maailman paras rahi!) ja kutoa pätkänmatkaa television ääressä. Kroppa käy ylikierroksilla pitkään opetusiltoina. Nyt pitäisi saada tanssihypetystä vähän laantumaan, jotta saisin kunnolla unen päästä kiinni.
Tänään olivat kevään viimeiset opiston tanssitunnit. En olisi edes muistanut, ellen olisi pysähtynyt oikein ajattelemaan. Toiminimeni järjestämien ryhmien kevätlukukauden viimeiset tunnit ovat huomenna, mutta se ei tarkoita, ettäkö tässä peukaloita pääsisi pyörittämään, sillä…
… ensi viikolla on kenraalit joka ilta, kunnes perjantaina on Onnenvärinöiden aika. Sinne asti ompelen pukuja ja viilaan esityksiä ja treenaan sooloja ja säädän puvustuksia ja hion ohjelmaa ja väsään käsiohjelmaa ja myyn lippuja ja… Sanotaan, että pidän itseni kiireisenä.
Onnenvärinöiden jälkeisellä viikolla alkavat loppukevään teematunnit ja disco orientalin kevätkoreografian tunnit ja tanssibalanssi ja Saharan uuden koreografian treenit, joita jatketaan hamaan kesälomaan saakka.
Lauantaita 25.4. kohti mennään täyttä höyryä, sillä silloin on Etelä-Pohjanmaan itämainen ilta, jota Sahara on järjestänyt koko kevään.
Ryhmieni itämaisen illan esitykset eivät enää tuo lisätyöllistystä, sillä siellä nähdään samat tanssit kuin Onnenvärinöissäkin, mutta osaan silti kuvitella, että ihan toimettomaksi ei tarvitse silläkään viikolla heittäytyä.
Muutama lisätunti vuorokauteen ei tekisi pahaa, mutta muuten on kivaa. Valmistumassa on joukko komeita tansseja!
Ei ehkä pitäisi tuulettaa ennen kuin huomisiltana, jos olen saanut kaikista akuuteista pakollisimmat pois käsistä, mutta tuuletan ihan pikkuisen kummiskin: selvisin kuin selvisinkin viikon opetuksista.
Maanantaipäivän kuume veti tehot nollille, ja näkyihän se toki tanssituntien pidossa, mutta pystyin pitämään opetukset jonkinsorttisella intensiteetillä, joten tanssijat saivat lihaksensa lämpimiksi ja jotain uutta pureskeltavaakin.
Kovin suuriin tekniikkahiontoihin minusta ei ollut, ja mallia en kovin paljon jaksanut näyttää, kun voima valui jäsenistä pois, mutta kriittiset osuudet sain pidettyä kasassa. Muutaman kerran pikkuisen innostuin oikeasti tanssimaan, ja hyvältähän se tuntui, noin teoriassa, sen viisitoista sekuntia, jonka kroppa jaksoi oikeasti tehdä jotain. Sitten taas jatkettiin miimisesti eteenpäin.
Kun vielä huomisen pakollisista kuvioista selviän, voin maastoutua purkamaan ne pakollis-akuutit hommat pois. Viikonlopun ohjelmassa on lepoa, paranemista ja sen verran töitä, että kohtsillään-pakollis-akuutit hommat pääsevät vauhtiin. Jos oikein hyvin menisi, niin ensi viikolla jaksaisin tunneilla jo tanssiakin.
Kun tästä päästään pari viikkoa eteenpäin, lupaan muistaa taas pitkän aikaa, millaista on tehdä ihan oikeasti urakalla töitä. Elämää näkyy eteenpäin tasan Onnenvärinöihin asti, ja luonnollisesti koko maailma pitää saada sitä varten valmiiksi.
Tekemistä on enemmän kuin runsaasti, mutta siitä huolimatta huomasin opetuspäivän päätteeksi lupaavani ommella vielä yhden narutopin esiintymiskäyttöön. Tähän on tosin hyvä selitys: olin oikein iloinen, kun kaksi tanssijaa lupautui esittämään rumpusoolon, joka uhkasi jäädä ohjelmistosta pois, ja totta kai olisi mukavaa saada tanssiin jotain värikästä päälle.
***
Huomenna lähtee painoon kasa kesäfestivaalin julisteita ja flyereita ynnä näytösliput. Sitten ei olekaan enää ennen tapahtumaa muita painotuotteita tehtävänä kuin käsiohjelmat, ja ne työstetään vasta ihan viime metreillä.
Julisteiden kantava voima ovat valokuvat, ja niiden metsästämiseen ja valitsemiseen upposi aikaa suurin piirtein yhtä paljon kuin kuvankäsittelyynkin. Varsinainen luova osuus ja suunnittelu vie siinä määrin vähän aikaa, että tuollaista taittotyötä voi hyvällä syyllä pitää aivojenlepuutushommana. Samalla lailla ompeleminen tai käsityöt ylipäänsä antavat aivoille sallitun lepotauon.
Jottako ei menisi aivan levoksi koko työnteko, soittelin taustalla uusia musiikkeja. Uudelta poppislevyltä löytyi ihanan äklömakea biisi, johon on pakko päästä tekemään disco oriental -koreografia. Päätin sitten lennosta, että jos kysyntää löytyy, pidän keväällä kuuden kerran disco oriental -kurssin. Näin kesää odotellessa on kiva saada vähän bailata.