Merkinnät teemasta 'tv'

Uusintojen puolesta, vhumia vastaan

Minä pidän tv-ohjelmien uusintakierroksista. Katson hyviä sarjoja mielelläni uudestaan, parhaat kun kestävät sen toisen, kolmannen ja ehkä jopa neljännenkin kierroksen ihan mainiosti, jos ensinäkemisestä on kulunut enemmälti aikaa.

Esimerkiksi Frasier, jota Nelonen uusii myöhäisilloissa ja sunnuntaisin putkena, jaksaa naurattaa. Osa jaksoista on saattanut jäädä ensimmäisellä esityskierroksella näkemättä, osasta muistan hyvin, mihin suuntaan juttu menee. Yhtä kaikki, katson sen aina, jos mahdollista.

***

Joskus uusinnat tulevat tarpeeseen. Tänään alkoi ykkösellä alusta sarja Gilmoren tytöt, jota en ole koskaan katsonut yhtään jaksoa. Tietävämmät olivat minulle sarjaa kehuneet, joten tänään otin asiakseni katsoa ensimmäisen jakson.

Ja sehän oli aivan loistava! Mainiota dialogia, kiinnostavia hahmoja, hyvin rakennettuja kohtauksia. Mainitsinko jo dialogin?

***

Varoittava esimerkki huonosta uusintapolitiikasta: Nelonen, muistaakseni, alkoi näyttää Moonlighting-sarjaa – suomeksi paremmin tunnettu nimellä Konnankoukkuja kahdelle – joskus pari vuotta sitten. Sitä nähtiin se mitä nähtiin lauantai-iltapäivien kevät- ja kesäuusintoina, ja sitten se katosi. Vhum!

Eipä hätää: tänä syksynä uudenuutukainen kanava Viisi (joka yöaikaan pyörittää Voicen ohjelmaa) aloitti sarjan alusta sunnuntai-iltaisin. Missasin pari ensimmäistä jaksoa, mutta sitten pääsin vauhtiin mukaan. Paha kyllä, menivät jossain kohti huomaamattani rukkaamaan ohjelmakartan uusiksi, ja siirsivät ohjelman lauantai-iltaan. Jäi jokunen jakso välistä, mutta pääsin taas ohjelmakartan syrjään kiinni, kunnes joulun alla ohjelma katosi ohjelmistosta. Vhum!

Enkä kummallakaan kerralla onnistunut näkemään ykköskauden suosikkijaksoani, eikä kummallakaan uusintakierroksella päästy myöhempien kausien suosikkeihini asti. Vhum vaan!

***

Yksi sarja on, josta ei ole saatu uusintaa, vaikka olen sitä kovasti haikaillut, nimittäin Six feet under (Mullan alla). Minulta jäi sarjan ykköskausi kokonaan näkemättä, mikä on suuri aukko audiovisuaalisessa sivistyksessäni. Toivottavasti Ylen Ykkönen sai HBO-kaupassaan myös hautaustoimistosarjan esitysoikeudet.

Disinformaatiota (yhdeksäs luukku)

Tänään loppui Amazing Racen kausi seitsemän. Olen ollut disinformaation uhri, sillä AR:n tiimi ei näytetyllä kaudella päässyt edes likelle Suomea. Nähtävästi kärsivällisyyttä koetellaan vielä useamman kauden verran, sillä kaikentietävä internet kertoo, että Suomi-episodi nähdään vasta kymmenennellä kaudella. Seikkailu Suomessa on kuvattu kesällä 2006 ja näytetty Jenkeissä viime talvena. Aika lailla siis laahaamme perässä.

Josko innostuin majoittautumaan nojatuoliini käsityön kanssa joka sunnuntai juuri Suomi-jaksojen toivossa, ei pettymys loppujen lopuksi ollut kovin suuri. Kisa oli hieno ja vaiherikas, viimeiset jäljelle jääneet joukkueet kiinnostavia ja jännitys säilyi loppuun asti. Parasta tosi-tv-viihdettä, mitä olen katsonut.

Jaa, taitaa myös olla ainoaa tosi-tv:tä, jota olen likimain koko kauden jaksanut seurata.

P.S. Ensi sunnuntaina kello 22.15 alkaa Ykkösellä uusintana Fitz ratkaisee (Cracker), joten näyttää todennäköiseltä, että jatkossakin sunnuntai-iltoja voi viettää television ja käsitöiden parissa.